maanantai 24. heinäkuuta 2017

Pohdintaa ruokinnasta

Pennun ostajien kanssa on keskusteltu ruokinnasta, ja syystä, sehän on yksi peruspilareista terveen ja elinvoimaisen koiran kehityksessä. Olen antanut pennuille niin hyvän alun kuin olen osannut ja pystynyt. Tämä työ alkoi jo tiineysaikana. Pienet eivät pysty kehittymään, jos emä ei saa riittävästi ravintoa, esim. hyviä rasvahappoja. Tai jos emä on stressaantunut, sillä on taatusti huono vaikutus kasvavaan elämään.
Pennun uudesta omistajasta on kahdeksan viikon jälkeen kiinni, jatketaanko laadukkalla ruokinnalla. Jos näin ei tapahdu, hän ei voi odottaa että esim. luusto on aikuisena kunnossa. Tämä on fakta.

Minä en anna teollista koiranruokaa, siis nappuloita. Olen toisessa blogissa viitannut ongelmiin, joita minulla oli Mitsin kanssa. Nyt ei ole aikaa paneutua niihin tarkemmin (pitää odottaa syksyä ja sitä että pennuilla on uudet kodit😇), mutta se tutkimusmatka, jonka silloin tein ruokintaan, teki minut myös erittäin penseäksi kuivamuonaa kohtaan. Haluan antaa ruokaa, jonka tunnistaa ruoaksi ja josta tiedän, mitä se sisältää.

Sitä paitsi tykkään "kokkailla" koirille. Haluan nähdä vaivaa heidän eteensä. Jos ruokinnassa haluaa päästä mahdollisimman helpolla, kannattaa vielä miettiä pennun ottamista. Viitsiikö sen kanssa ja sen eteen tehdä mitään muutakaan? 


PentuKarppi, piimä, kaurapuuro ja pellavasiemenöljy tekevät kauppansa.


Minun on turha ruveta mestaroimaan. Aiheesta on kirjoitettu niin paljon, että kirjallisuutta ja neuvoja löytyy. Minulla on esim. kirja nimeltä KOIRAN LUONNOLLINEN RUOKINTA, Malin Ekblom.

Koira ei kuitenkaan ole susi, vaan kotieläin. Koira on sekasyöjä. En suosittele äärimmäistä barffausta, jossa ei anneta mitään kypsää eikä lainkaan viljoja, mutta se voi sopia joillekin koirille, en ala kinaamaan.

Sekä Fiinulle että Väinölle annoin pentuaikana esim. broilerin - ja kalkkunankauloja. Erityisesti kalkkunankaulan kanssa pentu puuhaa kauan, ja ne ovat turvallisia. Broilerinsiipiä en uskalla edelleenkään antaa. Se on vaan niin iskostunut päähäni.
Luiden pitää olla raakoja! Ehdottomasti. Oi niitä aikoja, kun paistettiin kyljyksiä, ja ne terävät luut annettiin koiralle. Huh, huh, nyt tuollainen tuntuu aivan käsittämättömältä, mutta kysymys oli tietenkin tietämättömyydestä. Kypsät luut nimittäin säröilevät ja voivat aiheuttaa hengenvaaran.

Eli mitä tällä erää aikuiset koirat syövät? Erilaisia lihoja, monipuolisesti, kalaa, kananmunaa, sisäelimiä, puuroja (Yrjölän puuro on aika näppärä resepti), vihanneksia, marjoja, luita, siemeniä, öljyjä jne.

Jos kaupassa on vaikka lohisuikaleita tai porsaan kylvisiivua - 30 %, ostan ne yleensä kaikki. Tai jos tarjolla on silakkaa, tarjoilen sitä. Omalta maalta sulputan ruoan joukkoon salaattia, persiljaa, pinaattia ja raastan kesäkurpitsaa. Luonnonantimet kannattaa hyödyntää. Mm. nokkonen ja voikukka ovat ravintorikkaita vihanneksia. Liikaa vihanneksia ei saa taas antaa, koska se johtaa sinkin puutokseen.

Pennun kalsium / fosfori - tasapainosta on huolehdittava! Pentu tarvitsee uskomattoman paljon kalsiumia kasvuaikanaan; minulle tieto oli yllätys, kun sen joskus löysin. Sen voisi jokainen (jos ei jo tiedä😃) selvittää ja kertoa blogiin. Tai kuka ensin ehtii😉

Toisaalta ruokinta ei ole gramman päälle. Kun isot linjat ovat kunnossa, homma on hanskassa.

Ja jos muistissa ei ole koirille ehdottoman myrkylliset aineet, kuten ksylitoli, ne kannattaa kerrata.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti