Kynnet leikattu, punnittu, madotettu ja vielä ulkoiltu

 LISÄYKSENÄ yön päivitykseen: Fiinu suvaitsee jo vieraat ihmiset pentujen lähellä, joten ensi viikosta lähtien, pennuista kiinnostuneet, tulkaa katsomaan🐩näitä syötävän suloisia.



Tämä kaikki tapahtui eilen, kirjoitan tätä kahden aikaan yöllä, kun äippä herätti minut  varmaan miljoonannen kerran äitiysaikanaan. Taisi olla sekä nälkä että pissahätä.

Sukkelaa, että iltaa kohden Fiinun ruokahalu kasvaa aivan hillittömäksi! En ole tarkistanut asiaa, vielä, mutta MV epäili maidontuotannon kiihtyvän siihen aikaan. Hän on aivan pohjaton kaivo, vaikka saa energiatiheää ruokaa: proteiinia ja rasvaa, totta kai myös hyviä hiilihydraatteja.

Totesin, että nukkumista on hetkeen turha yrittää. Parasta siirtyä kahvinkeittoon ja blogin ääreen.
Ollaan vuoroteltu öitä mieheni kanssa, ja toinen on mennyt nukkumaan talon erilliseen työhuoneeseen.


Kiitos taas Piitulle, joka viitsi ajaa tänne ja avustaa hoitotehtävissä!

Pennut muuttuvat ihanimmiksi päivä päivältä! Selvähän se. Tulevat seurallisemmiksi (ovat todella ihmisrakkaita, varsinkin Alma ja Alli ovat sylimalleja) ja leikkivät tomerasti, sen pienen hetken. 

Adalmiina, 2700 gr

Agatha, 2200 gr

Akusti, 2400 gr

Alina, 2600 gr

Alli, 2600 gr

Alma, 2400 gr

Apassi, 2600 gr

Arvo, 2800 gr

 Kynsienleikkuu onnistui joutuisasti, koska pennut olivat unisia. Näkyy osassa kuvistakin, että silmät ovat ns. ristissä. 

Arvo on suurin, ollut koko ajan. Hänellä on aikamoiset tassutkin😙 pysyy varmasti pystyssä jäljellä😆
ja Agatha on pienin, hän on myös hentoisemman rakenteinen kuin mustat tytöt, mutta tosi terhakka. Kun toiset vielä tissittelevät, Agatha nyppii heitä hännistä ja haastaa leikkiin. 

Tästä tuli mieleen näyttelyiden jälkeläisryhmät, kai niitä vieläkin harrastetaan? Joku nyt suutahtaa, mutta ajatus mietittäväksi. Kun yritetään jalostaa kovin samannäköisiä koiria, niiden on välttämättä oltava sukua keskenään, ja mitä siitä seuraa ja on seurannut? 
Minä olen tyytyväinen, että näistä pennuista jokainen on yksilöllisen näköinen. Juu, mustat tytötkin rupeavat erottumaan! Minä erotan heidät jo kasvoista, en vielä silloin kun ovat liikkeessä. 

Ulkoilu sujui jo paljon reippaammin kuin sunnuntaina. Uskallettiin jo hiukan lähteä tutustumaan ympäristöön. Tuuli oli vaan niin vietävän kylmää, ettei kauaa viitsitty viipyä. 

Pennut söivät eilen kaksi kertaa kiinteää ruokaa. Tai kiinteää, siis piimään sekoitettuna lihaseosta. 

Arvo söi itse asiassa kolme kertaa😅Aamupäivällä, tissittelyn jälkeen, ja toisten nukahdettua, poika vaan huusi ja huusi. Otin syliin, vein jopa ulos... vaan ei, kiljuna jatkui. En keksinyt muuta konstia kuin tarjottella lisäruokaa. Hän söi lautasen tyhjäksi, ja annoin toisen pikku satsin. Siitä hän sentään jätti, ja Fiinu nuoli tassin puhtaaksi, mutta niin loppui mekkalointi. 
Eli terveisiä vaan Tampereelle! Joko on ostettu koiranruokapakastin ja täytetty se herkuilla😂?