Swiipus Fiinun rokotukset päivitetty tänään

Jälleennäkemisen riemu oli suuri, kun Fiinu ja Väinö olivat peräti 45 minuuttia erossa toisistaan. Fiinu kävi pikaisesti eläinlääkärillä ottamassa perusrokotukset, jotka ovat kätevästi kolme vuotta voimassa.
Neiti sai kovasti kehuja hyvästä kunnostaan pentujen jälkeen. Kuulemma monilla nartuilla palautuminen kestää paljon kauemmin ja tässä vaiheessa näkyy edelleen mm. turkissa.

Pientä säätöä on aina ilmassa, kun Fiinun kanssa liikkuu. Hän osallistui nytkin maksupäätteen käyttöön, ja odotushuoneessa  kissan kanssa vuoroaan odotellut rouva sai pusun niin nopsasti, etten ehtinyt mitään... muuta kuin nauraa jälkeenpäin.

Iloa ja pirteyttä tässä tytössä on jokaikinen gramma!

Tuli tuosta Fiinun kiiltävästä ja pehmoisesta turkista mieleen, että Mustissa ja Mirrissä oli Black Friday tarjouksena mm. Maukas - sarja - 40 %. Menin vaan katsomaan, en tiedä, oliko tarjouksesta missään ilmoitettu, mutta kerrankin olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Rohmusin monta kassillista ruokaa. Nyt on koiranruokapakastin täynnä herkkuja, kun vielä samana päivänä ystävättäreni toi 15 kg hirvenlihaa ja - luita.
Olen varautunut tulevaan reissuumme  ja ostanut varastoon tietynlaisia ruokia kotolaista varten, jotta hän pääsisi ruokinnan suhteen hiukan helpommalla.

Melkein sama kuva kuin yllä, mutta ei aivan... Mustin ja Mirrin tuliaisia on myös Väinön alla oleva AKTIVOINTIMATTO. Näyttää räsymatolta, mutta eipäs olekaan! Väleihin kuuluu piilottaa nameja, vaikka Väinö oli heti sitä mieltä, että tästä tulee minun lepopaikkani. Matto oli ensin kodinhoitohuoneen oviaukossa, mutta se oli pakko siirtää väljemmille vesille. Väinö oli koko ajan "konteissa", ja hämärssä häntä ei muuten erota. Kummallista, eikö?

AGATHA - yhdistelmä Puuhapirkosta ja Touhutainasta

Hetki aivan kiltisti ja paikoillaan.

Harmaan neidin kanssa on kaivattu huumorintajua ja kasvatustaitoja. Arvaa, miten monta kertaa olen taputtanut itseäni siitä, että "tajusin" myydä Agathan kokeneelle ja aktiiviselle harrastajalle. Monella muulla tämä huseeraaja ja yllätysten järjestelijä olisi muuttunut ongelmakoiraksi jo pentuna.

Neiti on kova kiipeämään. Talouspaperirullat ja keittiörätit ovat melkein joka päivä uudelleenmuotoilussa. Hernekeittoainekset häviävät ja löytyvät tirpan pediltä, kynttilätuikut kuljeksivat pitkin asuntoa...

"Enkö ollut mami nopea? Näin paljon sulppua muutamassa minuutissa!"

Kuten olen Agathan mamia "lohduttanut", tuhovimma tuskin loppuu kovin äkkiä. Äippä - Fiinu osaa myös monenmoista temppua.

Tämän kuvan tullessa todella pelästyin. Agatha oli rikkonut viinipullon (tietenkin vielä vuosikertatavaraa), ehtinyt litkiä viiniä ja sen mukana, kenties, myös lasinsiruja. Hänelle oli syötetty jauhelihan joukossa parsaa, joka ei sula koiran elimistössä ja tuo pienet sirut ulos mukanaan. Säihkähdyksellä selvittiin!

Ja kun alkuun on päästy, niin... Alkudrinkkien jälkeen voisi lähteä paanalle tuulettumaan, mutta fiinit naiset tietenkin meikkaavat ollakseen oikein edukseen.

Mamin meikkipussista oli löytynyt monenlaista hienoa tarviketta, jotka oli levitelty pitkin lattiaa. Ei kylläkään rikottu! Huh.

Päästäkseen käsiksi, tai tassuiksi, meikkeihin, tirpan on ollut taas pakko kiipustaa. Pähkäilimme, oliko hän noussut peräti vesisäiliön päälle?

Tällä viikolla lääkärissä selvisi, että toinen maitoyläkulmuri oli katkennut, ja juureen oli muodostunut paise. Kulmurit otettiin seuraavana päivänä pois nukutuksessa, ja sen jälkeen vauhtia on taas piisannut.

Tässä nukutaan vielä, mutta yöllä oli jo touhuttu menetetyn ajan edestä. Kuskattu lelut ja kupit pedille.

Hampuli ei ole enää yhtään kipeä!

"Siis mitä? Mun pitäisi syödä pehmeää ruokaa kaksi viikkoa??? Kuka nyt semmosta jaksaa... Tällai on mukava rouskuttaa luuta, ja määhän en ole sohvalla, vaan lattialla. "

Mielenkiinnolla odotamme uusia PuuhaPirkon tempauksia.

Pentupoppoo 5 kuukautta 16.11.2017

ALINA

Havahduin eilen tuohon päivämäärään. 16. pv...
Pyysin kavalkadista ajantasaiset kuvat koko kansan ihaltaviksi. Kaikilta kuvia ei ole vielä tullut, mutta lisäilen ne sivustolle myöhemmin.

ALLI

ALMA

ADALMIINA

APASSI

ARVO

AGATHA

Komeita lapsukaisia, eikö vaan?

"Harmittava" juoksuaika

Pojalla on niin surullinen ilme, kun Fiinu ei tullut mukaan lenkille. Yhyy😢😢😢

Otsikko ei ole osuvin (siksi on suluissa), tietenkään, koska ilman juoksuja ei tulisi suloisia pentuja, ei uusia pelastuskoiria, hakukuningattaria, lenkkikavereita, mielenterveyden kohentajia eikä höpönalleja halittaviksi.

Mutta tässä kohtaa kun se on kestänyt kolme viikkoa, ja varmuuden vuoksiolen pitänyt pariskunnan melkein koko ajan erillään, sen toivoisi loppuvan. Kun toinen on pihatöissä kanssani, toisen on oltava sisällä. Kun toinen on aitauksessa, toisen on oltava sisällä. Kun ollaan pois kotoa, Väinö on ollut kahden oven ja lukon takana.

Että jos nyt jotain on päässyt sattumaan, niin sitten en ymmärrä yhtikäs mitään. 

Sen puoleen, tärppipäivät alkoivat vasta perjantaina, Väinön käytös mittarina, eli siis todella myöhään, jos koirakirjoista katsotaan. Onneksi Väinö on tykännyt olla hallilla ilman piippauksia ja on leikkinyt siellä, kuten ennenkin, kanisterinpalalla lattiafrisbeetä. Ruoka ei ole juuri maistunut, ja muutenkin, nartun juoksu on urokselle rasitus. Tiedän kyllä.

Vielä en ole suostunut siihen, että Väinöltä otettaisiin toinenkin palli pois. Mikä se semmoinen uros on?

Minulla ei ole ennen Väinö Iisakkia ollut kuin yksi uros. Emppu oli kettuterrierin ja suomenpystykorvan sekoitus. Suloinen kuin mikä, mutta kotona pysyminen ei ollut hänen vahvimpia lajejaan. Silloin taloudessa oli myös steriloimaton narttu, Navarron Åminnea - ihana koira💓. Empulle se tuotti vaikeuksia. Vaikka ei ollut juoksua, pojalla oli krooninen virtsa - ja eturauhastulehdus. Silloin ei kukaan ainakaan esittänyt muuta vaihtoehtoa kuin kastraatio. Kahdesta pahasta piti valita. Oli tietysti senkin vuoksi pakko, koska karkaili ja riekkui talojen ympärillä, joissa oli juoksuisia narttuja. Ei kiva!

Muistan muuten hyvin sen ajan, kun koiria ei pidetty kiinni. Eivätkä naapurissa ihmiset välittäneet, vaikka meillä oli nartulla juoksu. Yhden naapurin kaksi poikakoiraa repivät meidän ulko-ovea niin, että säleet lentelivät! Äitini soitti taloon ja pyysi, että edes jonkun päivän pitäisivät koirat kytkettyinä. Herttinen, mikä meteli nykyään nousisi, jos tällaista tapahtuisi.

Mutta kumminkin, Empun luonne meni piloille. Terhakasta terrieripojasta tuli pehmeä tärrääjä. Väinön kanssa en ole uskaltanut ottaa riskiä.

Viimeisen vuoden aikana hän on aikuistunut valtavasti ja on todella mukava ja fiksu kaveri💕💕💕eikä tarvitse pimeällä tiellä paljon ympärilleen vilkuilla.


Väinö piilottaa luuta.

Nartun steriloin ennemmin, mutta Fiinulla pidetään se vaihtoehto auki, että häntä käytetään ihan oikeasti uudemman kerran. Riippuu siitä, miltä A-pentujen luustot rupeavat näyttämään. Luonteet ovat ainakin just jetsulleen.
Toki pitää löytää myös hyvä isäehdokas, ja samaa linjaa olen ajatellut kuin mistä Väinö tulee. Ja onhan hänellä noita velipuolia, joihin vissiin pitää ruveta tutustumaan😊


Sunnuntaina olin molempien kanssa erikseen remmilenkillä. Noin 1,5 km kuljimme Väinön kanssa samaa reittä kuin mitä olin kävellyt aikaisemmin Fiinun kanssa, ja poika jäljesti koko matkan.

Riemua ensi lumesta

Meillä lumet ovat jo "menneen talveen lumia", mutta auringonlaskut ja - nousut ovat olleet upeita. 

Pennut olivat vallan riemuissaan lumesta! Ihanaa, pehmeää... uusi väline leikkeihin? Alla on aika monta kuvaa ja videota, kiitos niistä kaikista!, joiden teema on sama: rajatonta pentumaista iloa.

Luminenä APASSI

Isoveikka Nemon kanssa.

ARVO oli niin tykästynyt lumileikkeihin, että ei olisi viihtynyt sisällä ollenkaan.

Mitä toi tossa nauraa?

Vapaapainissa ADALMIINA ja Ritu.

Oliko jotain asiaa, vai?

AGATHA pyörittelee lumipalloja☃☃☃

Ja hauskaa on vanhemmillakin. Upeaa tuo sininen hämärä, eikö?

Muuten on lenkkeilty tällaisissa keleissä. Kuraa ja taas kuraa.
Videolla Fiinu nappasi jäljen ja suihkii sen perässä.
Olen innostunut tekemään pimeällä remmilenkkejä, vaikka olen yleisesti ottaen inhonnut koiran "killuttamista" hihnassa. Sekä Fiinun että Väinön kanssa on helppoa kulkea, eivät vedä eivät souvaa liikaa.
Näinä päivinä olen vienyt heitä erikseen, koska Fiinulla on juoksu, ja nyt olemme olleet ylivarovaisia, vaikka tärppipäivät eivät vielä ole. Jännä tuo Fiinun kiima. Nyt on menossa 17 - 18 päivä, ja tiputus on edelleen varsin tummaa, eikä (sen vähän, mitä ovat toisiaan nähneet) Väinö ole tytöstä vielä mitenkään kiinnostunut. Tuleeko Fiinulle h-hetket aina näin todella myöhään? Viime keväänähän oltiin 21 - 23 päivässä, kun pääsivät tekemään temput.

Bunkkerilla ja muinaishaudoilla

Kotiseuturetkeilymme jatkuu...

Tuolla kohteemme häämöttää! Kutsun sitä bunkkeriksi, mutta oikeasti se on suojeluskunnan NÄYTTÖHAUTA.

Suuaukko lähempää. Vuosikymmenet ovat tehneet tehtävänsä, ja rakenteet ovat pettäneet.

Suojeluskunnan historiassa kerrotaan seuraavaa.

Tammikuun 20. päivänä 1924 pidetyssä vuosikokouksessa päätettiin ryhtyä järjestämään uutta ampumarataa. Vuoden 1925 vuosikokouksessa toimikunta valittiin uudelleen. Ampumarata päätettiin muuttaa mv. Kallin tarkoitusta varten luovuttamalle metsäpalstalle. "21.4.1925 Vuojoki Gods AB on antanut Eurajoen sk-lle oikeuden raivata itselleen ampumaradan omistamalleen metsäalueelle Kirkonkylässä, lähellä NS:n taloa. Suojeluskunta on kiitollinen jalomieliselle lahjoittajalle avustuksesta tässä sk-lle tärkeimmässä asiassa."
Rata paalutettiin välittömästi ja ... olemaan 11 m ja 300 m leveä. Radan perällä on kivikkomäki, johon rakennetaan ampumavalli.

Näyttöhauta sisältä. Ja jos joku on yhtä tietämätön kuin minä... Näyttöhaudasta on todellakin näytetty tauluilla ampujille, miten heidän kutinsa ovat osuneet. 

Tältä on näyttänyt. Kuva on kirjasta Eurajoen suojeluskunta 1917 - 1944 / Eurajoen lotat 1919 - 1944.

Ihan tylsä paikka, mennään jo pois.

Isosta ja isotöisestä rakennelmasta on kyse. Voi vaan kuvitella, miten katkeraa aktiiveille on ollut, kun järjestö sodan jälkeen kiellettiin.

Nykyään 8-tie halkoo ampuraradan alueen. Lapsena, kun ajelimme ohi mummun ja papan kanssa, ihmettelin, miksi puusto oli yhdellä kaistalla paljon matalampaa kuin muualla. Sain aivan oikean selityksen, mutta "bunkkerista" en muista isovanhempieni maininneen.

Matkamme jatkui muutaman kilometrin päähän Luittilanjärven alueelle pronssikautisia hautoja etsimään. Olin saanut ohjeeksi kulkea radan viertä, mistä piti (tai kai lähtee, mutta tarvitaan näköjään tarkempia ohjeita tai opas😜😜😜) lähteä polku.

Vettä on nyt liikkeellä!

Musta susi jolkotteli radalla vastaan.

Kuva on Eurajoen Historian kolmannesta osasta. Tutkittavaa täällä päin siis riittää! Tällä kertaa olimme liikkeellä tiheimpien palluruoiden alueella.

Jotain sentään löysimme, kun lähdimme yrittämään kuivatun Luittilanjärven ympäristöön eri kautta.

 

Ajatellaan, että uuden hautaustavan (vrt. kivikauden maakuoppahaudat) ovat tuoneet mukanaan Skandinaviasta tulleet uudisasukkaat. Pronssikauden alussa käytettiin ruumishautausta, myöhemmin polttohautausta, mikä selittynee uskomusten muutoksilla.

Lainaan tässä Ulla Heinon Eurajoen Historiaa.

Kiukaiskulttuurin loppuvaiheessa, vuoden 1500 tienoilla, meri aaltoili Eurajoella n. 30 m nykyistä ylempänä, mutta aleni pronssikauden loppuun mennessä suunnilleen 20 m:n tasoon.

Lapijoenlahti, toinen muinaislahti, ulottui pitkin Lapijoen laaksoa Narvijärvelle asti, mutta pronssikauden lopussa ranta oli jo vetäytynyt Lapin Kirkonkylän tienoille, mistä lahti avautui Kullanperän ja Lutan suuntiin. Lukemattomat kalliot muodostivat sen rannat monipolvisiksi niemiksi, lahdiksi, salmiksi ja saariksi. Täällä luonto oli paljon karumpaa kuin Irjanteenlahdella, täällä elämisen edellytykset olivat toisenlaiset.

Hautaraunio on osuva nimitys. Luonto ja ajattelemattomat ihmiset ovat muokanneet kiukaita.

Eurajoella tunnetaan kaikkiaan 36 varmaa ja 15 epävarmaa hautarauniota. Lapijoenlahteen kuuluvalla alueella sijaitsee 21 varmaa ja 8 epävarmaa.
Yleensä rauniot ovat pyöreitä tai pyöreähköjä, profiililtaan kaarevia.

Ne rakennettiin yleensä rantakallioille, joilta avautui näköala merelle, joskus etsittiin erityisen uljaita näkymiä. Lapijoenlahden rauniot sijaitsevat jonkin verran alemmalla tasolla kuin Irjanteenlahden hiidenkiukaat. Monet on rakennettu 25 m:n korkeusvyöhykkeeseen, ja ne sijaitsevat usein kahden tai kolmen raunion ryhmissä (missä kävimme oli kaksi vierekkäin).

Miksi jotkin kiukaat on rakennettu valtavan suuriksi? Mahtavin täältä löydetty on Sydänmaan Kahmon kivimonumentti: 23,5 m pitkä, 20 m leveä ja 1,8 m pitkä. Oletetaan, että koolla on haluttu ilmaista suvun voimaa ja kunniaa. Kun rauniot on rakennettu hallitseville huipuille, niillä on julistettu omistusoikeutta. Pronssikautinen yhteiskunta lienee juurruttanut Suomeen maan omistamisen käsitteen.

Asuuko tässä kolossa joku? Kop, kop, onko ketään kotona?

Sammal / kuusipeti.

Lisää retkiä tiedossa!