"Harmittava" juoksuaika

Pojalla on niin surullinen ilme, kun Fiinu ei tullut mukaan lenkille. Yhyy😢😢😢

Otsikko ei ole osuvin (siksi on suluissa), tietenkään, koska ilman juoksuja ei tulisi suloisia pentuja, ei uusia pelastuskoiria, hakukuningattaria, lenkkikavereita, mielenterveyden kohentajia eikä höpönalleja halittaviksi.

Mutta tässä kohtaa kun se on kestänyt kolme viikkoa, ja varmuuden vuoksiolen pitänyt pariskunnan melkein koko ajan erillään, sen toivoisi loppuvan. Kun toinen on pihatöissä kanssani, toisen on oltava sisällä. Kun toinen on aitauksessa, toisen on oltava sisällä. Kun ollaan pois kotoa, Väinö on ollut kahden oven ja lukon takana.

Että jos nyt jotain on päässyt sattumaan, niin sitten en ymmärrä yhtikäs mitään. 

Sen puoleen, tärppipäivät alkoivat vasta perjantaina, Väinön käytös mittarina, eli siis todella myöhään, jos koirakirjoista katsotaan. Onneksi Väinö on tykännyt olla hallilla ilman piippauksia ja on leikkinyt siellä, kuten ennenkin, kanisterinpalalla lattiafrisbeetä. Ruoka ei ole juuri maistunut, ja muutenkin, nartun juoksu on urokselle rasitus. Tiedän kyllä.

Vielä en ole suostunut siihen, että Väinöltä otettaisiin toinenkin palli pois. Mikä se semmoinen uros on?

Minulla ei ole ennen Väinö Iisakkia ollut kuin yksi uros. Emppu oli kettuterrierin ja suomenpystykorvan sekoitus. Suloinen kuin mikä, mutta kotona pysyminen ei ollut hänen vahvimpia lajejaan. Silloin taloudessa oli myös steriloimaton narttu, Navarron Åminnea - ihana koira💓. Empulle se tuotti vaikeuksia. Vaikka ei ollut juoksua, pojalla oli krooninen virtsa - ja eturauhastulehdus. Silloin ei kukaan ainakaan esittänyt muuta vaihtoehtoa kuin kastraatio. Kahdesta pahasta piti valita. Oli tietysti senkin vuoksi pakko, koska karkaili ja riekkui talojen ympärillä, joissa oli juoksuisia narttuja. Ei kiva!

Muistan muuten hyvin sen ajan, kun koiria ei pidetty kiinni. Eivätkä naapurissa ihmiset välittäneet, vaikka meillä oli nartulla juoksu. Yhden naapurin kaksi poikakoiraa repivät meidän ulko-ovea niin, että säleet lentelivät! Äitini soitti taloon ja pyysi, että edes jonkun päivän pitäisivät koirat kytkettyinä. Herttinen, mikä meteli nykyään nousisi, jos tällaista tapahtuisi.

Mutta kumminkin, Empun luonne meni piloille. Terhakasta terrieripojasta tuli pehmeä tärrääjä. Väinön kanssa en ole uskaltanut ottaa riskiä.

Viimeisen vuoden aikana hän on aikuistunut valtavasti ja on todella mukava ja fiksu kaveri💕💕💕eikä tarvitse pimeällä tiellä paljon ympärilleen vilkuilla.


Väinö piilottaa luuta.

Nartun steriloin ennemmin, mutta Fiinulla pidetään se vaihtoehto auki, että häntä käytetään ihan oikeasti uudemman kerran. Riippuu siitä, miltä A-pentujen luustot rupeavat näyttämään. Luonteet ovat ainakin just jetsulleen.
Toki pitää löytää myös hyvä isäehdokas, ja samaa linjaa olen ajatellut kuin mistä Väinö tulee. Ja onhan hänellä noita velipuolia, joihin vissiin pitää ruveta tutustumaan😊


Sunnuntaina olin molempien kanssa erikseen remmilenkillä. Noin 1,5 km kuljimme Väinön kanssa samaa reittä kuin mitä olin kävellyt aikaisemmin Fiinun kanssa, ja poika jäljesti koko matkan.