tiistai 19. kesäkuuta 2018

Yksi vuosi tuli täyteen

Mihin tämä vuosi on mennyt? Eivätkö pennut juuri syntyneet?

Ja minä tapani mukaan hermoilin synnytystä. Se oli lopulta kuitenkin todella hieno kokemus, ja Fiinu selvisi siitä erinomaisin pistein. Niin kuin koko äitiydestään. Eivätkä nämä vahinkolapset ole osoittautuneet harkittua pentuetta huonommaksi, uskaltaisin jopa väittää että päinvastoin.

Alla  kuvagalleria niistä pennuista, joista minulle yksivuotis- kuvat on lähetetty. Kuvat ovat siinä järjestyksessä, jossa pennut syntyivät. Mustista tytöistä tosin en ole 100 % varma, koska kirjanpito meni sekaisin🙈.

KIITOS teille omistajille, jotka olette tarjonneet rakastavan kodin, hellyttää, huolenpitoa, koulutusta ja rodunmukaista toimintaa = onnellisen elämän.


ARVO 

Muistuttaa enemmän setäänsä Iigoria kuin isäänsä.









ALLI

Karavaanari vahtipaikallaan.


ADALMIINA

"Eiks tätä olekaan tarkoitettu syötäväksi?"

"Oli mamin leipoma kaakku odottamisen väärtti, vieläkin suupielissä on herkullisia muruja."

ALINA


Rallytokoa ja agilityä.


Vauhtia tällä neidillä piisaa... onko pennuista vilkkain?

ALMA

Tuleva pelastuskoira.






Uusi vihreä kanisteri! Jippii!!! Värisuora täydentyi, ja sitä pitää juhlia kouluttamalla kanisteria. Ennestään arsenaalista löytyy valkoinen, punainen, pinkki (tosinaisen väri👏) ja kirkas. Isänsä tyttö siis luita, ytimiä ja kanistereita myöten







Nakki-tomaattivoileipäkakku😋





APASSI



Tuleva pelastuskoira, mutta myös muotovalio, eikös vaan? Näitä tavoitteita kohden on jo kuljettu määrätietoisesti💪


AGATHA 





Niin on kuin äitinsä ulkomuotoa ja luonnetta myöten! Tämän neidin "vitseistä" voisi kirjoittaa jo kirjan, mutta hän on osoittautunut myös lahjakkaaksi harrastuskoiraksi. Tosin on mamin hermojakin koeteltu.



"Mitä tämä nyt on? Roikottaa minua kuin pikku vauvaa... pentujen syntymästä on vuosi, höh, noittenko ansiota se oli? Kyllä se oli minun ja Väinön diili, ja tyttönä minä jouduin tekemään suurimman työn. Tietenkin. Nih, ettäs tiedätte!"

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Viisas ja peloton Alma

Itse Valppaus

Otsikko on vaisu siihen nähden, mitä tapahtui, kun Alma näytti, millainen sankarikoira hänen mustan turkkinsa alla asustaa.

Illan kulku oli kutakuinkin seuraava. Alman perhe oli kylässä Mamin työkaverin luona, ja tässä perheessä on myös lapsia. Alma touhusi pihalla lasten kanssa, ja kaikki sujui hyvin. KUNNES lapset kysyivät, saisivatko he pestä polkupyöriä pesuhallissa. He saivat siihen luvan aikuisilta, mutta eivät Almalta.

"Höh, väittävät että olen iskän näköinen... ja saman luontoinenkin."
Kyläpaikan 12 -vuotias poika juoksi sisälle itkien. Alma ei päästänyt häntä halliin ja oli jopa  kaatanut hänet. Erittäin kummallista käytöstä! Alma oli levoton ja murisi niskakarvat pystyssä. Paikka ja lapset olivat tuttuja, eikä Alma ole koskaan ollut vihainen lapsille, vaan päinvastoin. Lapset ovat hänen silmäteriään. No niinpä...

Sama peli jatkui. Alma murisi ja kulki edes takaisin hallin ovella. Sitten Alma hyökkäsi oman perheen vanhemman pojan päälle ja kaatoi tämän hallin ovensuuhun. Siinä vaiheessa lapset otettiin sisälle pöydän ääreen ja tivattiin, onko Almaa kiusattu. Kukaan ei myöntänyt, eikä siitä ollutkaan kyse, vaan aivan muusta.

Mamin oli pakko ottaa Alma hihnaan, mutta rähinä ja räyhä jatkuivat. Hihna sai kyytiä, ja vasta omassa häkissään Alma rauhoittui.

Mutta kun aikuiset aikoivat mennä halliin lasten kanssa, Alma sai uuden raivostuneen haukkukohtauksen. Siinä vaiheessa kellot alkoivat kilistä. Oliko hallissa jotain, mistä Alma koetti varoittaa?

Ja olihan siellä.

Painepesurin alla piilotteli melkoinen kyy.

Lapsethan aikoivat ottaa juuri painepesurin, joten on mahdollista että kyy tuntiessaan itsensä ahdistetuksi olisi pistänyt. Kiitos Alman, näin ei päässyt käymään. 

Mistä Alma tiesi, että kyy on vaarallinen? Perheen mökin pihalle oli tullut useampikin kyy (olivat vissiin päässeet henkiparoistaan), ja Alma oli seurannut tilanteita. 

Voiko koira tästä enää fiksummaksi tulla?!

"Saisinko unirauhan, kiitos. Nyt se kännykkä pois!"
 
Jatkossa Alman ei taatusti tarvitse näin kovilla otteilla koettaa saada sanomaansa perille. Vähempi riittää, pieni vinkki Almalta, niin kaikki ovat skarppeina😉😉😉kuuntelemassa hänen asiaansa.

Ehdotin, että Mami kertoisi tapahtuneen Kennelliittoon. Eikö näin nokkela toiminta olisi mitalin arvoinen?