lauantai 28. lokakuuta 2017

Pentutapaaminen, osa 3 - hakua haussa

Olipa tuuri, että kokoonnuimme vielä kun oli kesä! Merkintä kalenteriin viikkoa myöhemmin, ja hmmm... oltaisiin oltu sisätilojen varassa.

Reipas Apassi tässä vielä lenkillä. 




Salaattipöydässä kermaviilikastike saavutti suuren suosion, joten kerron ohjeen tässä, vaikka jos tarkkoja ollaan, se kuuluisi puutarhablogin puolelle. Mutta ehkä paljastan sen myös siellä?

Tämä ei valitettavasti ole oma keksimäni sekoitus, vaan olen kopioinut sen Valittujen Palojen kirjasta Kotipuutarhan Herkut.

Vihreä kastike: 

kermaviiliä 2 tlk
ranskalaista sinappia 1 rkl
silputtua pinaattia kiehautettuna 1 dl
tuoretta rakuunaa 1 rkl tai kuivattua 1 tl
silputtua persiljaa 1 dl
silputtua ruohosipulia ½ dl
valkosipulia 1 - 2 kynttä
suolaa
mustapippuria



Sitten kun ihmisillä oli masut täynnä, ja pennut olivat huilanneet autoissa, lähdettiin kolmen koiran voimalla hakuilemaan.

Alina joutui valitettavasti poistumaan kotia kohti, mutta erityiskiitokset hänen äipälle ja iskälle, koska he viitsivät tulla tapaamiseen todella pitkän matkan takaa👏👏👏

Agatha - pieni hakumestari - pääsi kokeilemaan uutta miljöötä: hallia, siis sisätilaa. Hetken neiti oli tassu suussa, mutta sitten maalimiestä rupesi löytymään. 






Alla Arvon hakuiluja. Poika hoksasi jujun äkkiä! Ei näy valitettavasti videoissa, mutta kun maalimiehet jo odottivat Apassia, Arvo pääsi irti hihnasta ja teki kaksi pistoa (meniköhän oikein?). Löysi kumminkin molemmat piiloutuneet maalimiehet suurella riemulla ja olisi halunnut vielä jatkaa. Eli ei kun poju pelastuskoiratouhuihin😊😉😉















Tässä Apassin hakunäytettä.
"Ihanaa, oli ihan tuttu maalimies! Kuis sekin on  täällä😉?"





Kovasti ohjaajat suunnittelivat seuraavaa tapaamista, sivukorvalla kuulin. Ja myös sellaisen olen kuullut, että viimeistään 17.6.2018 joku olisi pentunsa kanssa suorittanut BH:n. Tai ainakin yksi, jos ei useampi!
Silloin on taatusti kuohuviinin ja täytekakun paikka🍰🍸ja minä lupaan tarjota ne!

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Pentutapaaminen, osa 2 - hienosti hihnassa ja jäljellä


Ryhmäkävelyssä on omat haasteensa, mutta yllättävän hienosti pennut kulkivat. Säätämistä toki pitää olla mukana.












Matkan varrelta löytyi kaikkea kiinnostavaa...



Ryhmäkuvassa.




Pojat: kuin kopiot vanhemmistaan.





Apassi lähti jäljestämään ensin. Pahoittelen videon huonoa tasoa, mutta homma hoitui häneltä aika tarkasti. Hän on ikäisekseen jäljestänyt paljon, ja jälkileirillä hänelle oli tehty harjoituksia, joita yleensä tehdään vasta vuoden ikäiselle koiralle, esim. jäljen nostoja.




Arvo on ekaa kertaa jälkihommissa. Taitava poika!






Sitten oli Alinan vuoro jäljestää ruuduilla. Kyllä ne namut sieltä löytyvät.




Kehuihin ja onnistumiseen lopetetaan. Miten hyvä mieli pennulle tuleekaan!




Agatha on harrastanut hakua 10 viikon ikäisestä lähtien ja nyt kokeiltiin jälkeä ensimmäisen kerran. Se oli siis uutta ja jännää.





Viimeisenä Väinö pääsi hommiin. Noh, aloitus meni säätämiseksi. Mm. jälkipaalu lähti matkaan😚😳😳, mutta kun alun koohotuksista päästiin, poika jäljesti ihan ookoosti. Harmi, että kunnolla sujunut loppupätkä ei enää näy videolla.




Sitten oli kauhea nälkä, ainakin ohjaajilla. Onneksi makkarat olivat grillattuina odottamassa meitä, ja salaatti tempaistiin pöytään kyytipojaksi.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Pentutapaaminen, osa 1

Onneksi Apassin mami on mestari monessa lajissa, myös kaakkujen teossa.


Kuten huomaat, tarjoilupuoli oli kunnossa! Kiitos kaikille tuomisista, ihanista leivonnaisista, grillattavista ja salaattiaineksista.


Seitsemän pentua kahdeksasta oli alun perin tulossa, mutta harmittavat loukkaantumiset ja sairastumiset verottivat määrän neljään.

Ensin kiitos kouluttajille! Saimme pätevää jälkiohjausta MV:lta,ja  myöhemmin joukkoon liittyivät isopappa Matzen ja velipoika Iigorin omistajat, jotka ohjasivat pentuja hakuun.

Apassi ja Agatha saapuivat ensin, ja hetken kesti ennen kuin pennut pääsivät kunnon leikkiin. Apassia jännitti tomeran siskon tapaaminen.

Huomaatko, miten paljon harmaat ovat tummuneet! Agatha on jo melkein musta... ja minä myin harmaan tytön😅😅😅








Vaan tässä painellaan jo auton ympäri hippulat vinkuen. 

Sama meno jatkui sisällä, mutta Alina saapui, tätä ei huolittukaan joukkoon. Tää on meidän paikka ja meiän leikki! 
Sen puoleen harmaat sisarukset olivat siinä vaiheessa riehuneet niin valtavasti, että heidät vietiin autoon huilaamaan ja keräämään voimia jälkitreeniin.






Iloinen Alina! Hän todella suloinen pentu.



Arvon ja Alinan leikki tuntui jatkuvan siitä, mihin se jäi kaksi kuukautta sitten.




Arvo ja Agatha eivät olleet jäljestäneet vielä lainkaan, Alina oli tehnyt muutamia "herkkuruutuja". Joten lähdettiin alkeista liikkeelle.
Pennulle voi tehdä peräkkäin vaikka kolme tallattua ruutua, johon kylvetään erityisnamia. Tarkkana on oltava siinä, että nanna on juuri hajun kohdalla. Tarkoitus kun tietysti on saada pentu yhdistämään ihmisen haju palkkaan.
Pentu viedään ensimmäisen ruudun kohdalle ja sanotaan esim. jälki. Ja silloin kun harrastetaan tavoitteellisesti, kannattaa alusta asti pukea ylle jälkivaljaat tms., joista myös koira hyvin äkkiä tietää, mitä siltä odotetaan ja mitä mennään tekemään.
Koiran annetaan rauhassa etsiä namuja, eikä puututa jos se menee ruudun ulkopuolelle. Annetaan sen itse hoksata, missä on kannattavinta nuuhkutella. Kaikkia ruutuja ei tarvitse käyttää, vaan kun motivaatio on huipussaan ja pentu etsii innokkaasti, keskeytetään homma ja kehutaan maasta taivaaseen. Koiralle pitää jäädä halu ja tahto tulla tekemään lisää!
Tätä harjoittelua voi tehdä vaikka puiston nurkassa, koska paikan ei tarvitse olla steriili, siis ettei kukaan olisi liikkunut siellä moneen päivään.

Tässä tallotaan ruutua Arvolle. 



Apassi on harrastanut jälkeä eniten ja ehtinyt jo jälkileirillekin, joten hänelle ohjaaja teki "oikean" jäljen. Tällä leirillä ohjaaja oli sanonut, että jälki voi olla pitkä, koska sitä ei tarvitse ajaa loppuun asti, jos pennun motivaatio ei säily, mutta jos intoa piisaa ja jäljestys on tarkkaa, antaa mennä. Lopettaa pitää kuitenkin siinä vaiheessa, kun haluja työskentelylle vielä on. Pennun pitää saada onnistumisen kokemuksia!
Toistoja on tehtävä kymmenittäin, vaikka tuntuisi että kyllä se jo tämän osaa. Oikotietä ei ole tässäkään asiassa.

Minä talloin myös Väinölle jäljen, en edes tiedä miten pitkästä aikaa. Harmittelin kyllä mielessäni omaa saamattomuuttani, koska jäljestäminen on juuri se Väinön juttu.

Jälkien vanhetessa lähdimme kylänraitille ryhmäkävelylle. Hiukan jännäsin, miten Väinö suhtautuisi pentuihin, mutta hän oli todella cool. Häntä heilui rentoutuneesti ja sitä rataa. 




 Lisää videoita ja kuvia kävelystä ja itse jäljestämisestä seuraavassa postauksessa!


























































































































perjantai 13. lokakuuta 2017

Teksti ja aurinkokello kalliossa



Täällä kävimme... jotain näimme ja todella paljon jäi seuraaville kerroille!


Tänne päin...







Lähdimme pikaiselle retkelle Lutan kylän Hauensuontielle katsomaan kallioon hakattua tekstiä. Valitettavasti aikaa ei ollut kovin paljon, ja autoprobleemien vuoksi jouduin jättämään koirat kotiin. Oli muuten tyhjä tunne, kun heidän seuraansa on tottunut! Mutta ehkä liukkaat kalliot olisivat olleet kahdelle kaaharille liian vaaralliset?

Etsimme tekstiä ensin väärästä kohdasta, mikä ei loppujen lopuksi  haitannut ollenkaan, koska näimme ja kuljimme komeissa kalliomaisemissa. Olen käynyt täällä viimeksi... kolmekymmentä vuotta sitten? Isäni vei minut jättiläisen jalanjäljelle (vesi on kuluttanut kallioon todellakin jalanjäljen näköisen kolon), ja se olisi hienoa löytää, mutta tällä kertaa aika ei riittänyt perusteellisempaan etsiskelemiseen. Ja toki alue on niin laaja, että sattumalta sen löytää, jos löytää. Kukaan, jolta olen kysynyt, ei ole ollut jalanjäljestä tietoinen.


Kalliot tirisivät vettä monen päivän sateiden jälkeen.  














Kallion päällä kulkee tie, joka on aikoinaan ollut ainoa reitti kauimmaiseen taloon.

Jättiläisen tuoleja?




Teksti näkyy todella huonosti. Se oli täysin neulusten ja sammaleen peitossa, ja mukana olisi tarvinnut olla juuriharja tms.

Mutta näin tässä lukee: JÄRWISADONSUOHON ENSIN OIA LUOTU 1814. ON 3 KYNÄRÄ RAHKA. ENSIN PELTU TEHTY 1818. UIKIRAN SUOHON ENSIN OIA LUOTU 1817. ON 6 KYNÄRÄ RAHKA. ENSIN PELTU TEHTY 1822.








Kirjoittaja on Iisakki Antinpoika Laurila, s. 1792, k. 1861. Laurila on ollut yksi Lutan neljästä perintötalosta, ja isojaon aikaan sen pinta-ala on ollut 108,62 ha. 




Teksti ja kello näkyvät näin selvästi Eurajoen Pitäjänkirjassa olevassa kuvassa. Kuvaaja on jäänyt tuntemattomaksi.


AURINKOKELLO. Tappi on hävinnyt ajan saatossa.




Tämännäköistä polkua pitkin pääsee pienelle kalliolle, vasemmalla puolen tietä, jossa kirjoitus ja aurinkokello sijaitsevat. Lapintieltä on matkaa vajaa 500 m.



tiistai 10. lokakuuta 2017

Pentutapaaminen lauantaina 21.10.2017




Väinö-parka joutui viime lauantaina hetkittäin kuuntelemaan karaokea. Ilme on varsin kärsivä! Olikohan meidän laulutaidoissa jotain vikaa???


Pentutreffien ohjelmasta on kyselty. Se ei ole tietenkään kiveen hakattu, mutta jotain ollaan kouluttajan kanssa mietitty myös sen mukaan, mitä pentujen omistajat ovat toivoneet.

Olisiko kymmenen sopiva aika kokoontua? Valoisa aika on kuitenkin aika lyhyt. Annetaan ensin pentujen leikkiä ja juodaan sitten tulokahvit.
Naapurikylässä on heinäpelto, jota saadaan käyttää jäljen tekemiseen. Se voisi olla seuraavana vuorossa.
Hallia ja muita pihan rakennuksia voidaan käyttää hakuharjoituksiin. Ja jos oiken paljon tulee vettä, hallissa voi ottaa vaikka tottistreeniä.
Ohitusharjoituksia on toivottu, mitä minunkin tarttis harjoitella  Fiinun ja Väinön kanssa. Yhden kanssa onnistuu kyllä, mutta sitten kun molemmat ovat narun päässä, niin...


Nokkaeläin ja ...

...uitettu koi... eiku rotta😁

Jos sää suinkin sallii, laitetaan tuli ulkogrilliin, joten ottakaa mieluista grillattavaa mukaanne. Muuten ajattelin, että keitän esim. quinoaa salaatin pohjaksi ja eri kippohin laitetaan erilaisia vihanneksia, ananasta, papuja, tonnikalaa, kalkkunasuikaleita yms. yms. Jokainen saa koota oman näköisensä ja makuisensa aterian.

Ilmoitelkaa minulle, mitä olette tuomassa, ettei ilmesty kuutta vesimelonia. Kuka haluaa leipoa kahvin kanssa jotain, niin kiitos paljon jo etukäteen!
Mahdollisuuksien mukaan gluteenitonta, kiitos.

Päivä ja ilta jatkuu niin kauan kuin halutaan, ja jos joku ei ehdi kymmeneksi, tervetuloa joukkoon myöhemmin.

Tärkeintä on tietenkin iloinen yhdessäolo ja tutustuminen ja siinä sivussa otetaan harjoituksia.

TERVETULOA💓

lauantai 7. lokakuuta 2017

Arvo puolustaa isäntäänsä, Alina kiipeää Kolille, Agatha on matkalla pelastuskoiraksi...



Pennut ovat jälleen touhuilleet tosi paljon kaikkea! Olen kasvattajana niin mahdottoman ylpeä heistä ja heidän pätevistä ohjaajistaan.

Pentupaaminen on kahden viikon kuluttua. Aivan mahtavaa, minä ainakin odotan innolla. Jos et ole vielä kertonut minulle, oletko tulossa, tee se😘. Osataan varautua mm. ruokapuolen kanssa. Kirjoitan blogiin ensi viikolla tarkemmin, mitä on ajateltu tehdä iloisen yhdessäolon ja tutustumisen lisäksi. 

Ehkä olen nätti ja mulla on hienot valjaat! Sopisin täydellisesti Rukan mainokseen.

ALINA kansallismaisemissa.

Tänne ADALMIINA retkeili yhtenä päivänä. Ei heikota tämänkään neitokaisen päätä.

Ja eläinlääkärillä oli tullut kehuja... instagramiin asti...  reippaasta asenteesta. Pikkukoirien räksytyksistäkään ei ollut välitetty.


Alla seurataan match showta.









APASSI sen kun komistuu. Pojalla on painoa 16,5 kg, ja kuten lihaksista näkyy, muutama juoksuaskel on Nemon kanssa otettu. Mustat tytöt taitavat painaa aavistuksen enemmän? ALMAn paino on  17 kiloa, ja säkä on 51 cm.  




ARVO eli Väinö II. Niin on kuin ilmetty isänsä!


Koetan toistaa koirapuistossa tapahtuneen episodin tähän mahdollisimman tarkasti. Eikä tarkoituksena ole syytellä tai kauhistella joidenkin koiranomistajien toimia, vaan haluan jakaa tarinan Arvon erinomaisen toiminnan vuoksi.

Arvo oli leikkinyt kavereidensa kanssa, kun puistoon oli tullu terrierityyppinen koira, joka oli jostain syytä lähestynyt C:tä eli Arvon omistajaa haukkuen ja oli vaikuttanut uhkaavalta. Terrierin omistaja ei ollut tehnyt juuri mitään, syy tähän on jäänyt epäselväksi. Arvo oli rynnännyt C:n luokse ja murissut vieraalle koiralle selkä köyryssä. Koira oli yrittänyt kiertää C:n selän taakse, mutta Arvo oli yrittänyt estää sen haukkumalla. Kun se ei ollut tehonnut, Arvo oli puraissut koiraa niskaan. Seuraavaksi Arvo oli purrut koiraa kuonoon, ja se oli vingahtanut. Arvo oli peruuttanut C:n jalkojen väliin ja ilmaissut asenteellaan, että tajuatko, sulla ei ole tänne asiaa tolla tyylillä? Arvo oli vielä köyristänyt selkäänsä ja pakottanut hitaasti kävelemällä koiran poistumaan toiselle puolelle aluetta. Sitten juossut äkkiä C:n luokse ja saanut paljon kehuja ja herkkuja.
Lopulta Arvo oli jopa leikkinyt uhittelevan koiran kanssa.
Hmmm... mitäs sanotte?

Käytyään tutustumassa SPL:n pentukoulutukseen Arvon omistajat olivat kuulleet treenien jälkeen, että paikalla oli ollut myös joku Alhovaaran koira ja Fiinun sisar.



Alla positiivista pentuenergiaa: Arvo ja Asa.








AGATHAn mami lähetti minulle tällä viikolla seuraavanlaiset viestit: hän on ollut pelastuspuolen tutustumiskurssilla, ja helmikuussa on pääsykoe. Vain kahdeksan koirakkoa pääsee alokaskoulutukseen. Jos Agatha on silloin vielä liian nuori kakara, niin mami jatkaa haun ja jäljen harrastamisella, kunnes tulee lisää ikää (ja järkeä😅😅😏?) Intoa ja rohkeutta neidillä kyllä on kyseiseen harrastukseen.






Vanhemmat ovat myös puuhailleet kaikenlaista. Fiinulla on kumminkin koko ajan pieni filunki mielessä. Videoilla iskän tossut saavat kyytiä.







Pistämätön suihkugeeli on otettu kassista ja ruvettu käyttämään á la Fiinu. Onneksi hän ei ollut tyhjentänyt koko kassia, jossa oli muutama muukin suihkugeeli, vartalovoide ja vartalotuoksu, jolla olisi voinut ehostaa itseään😰😅 Loppujen lopuksi ei voinut kuin nauraa, vaikka ensin tietysti harmitti.

Tämä on vielä normisettiä.

Kiitos VK:lle, joka toi monta kassillista muhkeita luita!