sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Pentutapaaminen, osa 1

Onneksi Apassin mami on mestari monessa lajissa, myös kaakkujen teossa.


Kuten huomaat, tarjoilupuoli oli kunnossa! Kiitos kaikille tuomisista, ihanista leivonnaisista, grillattavista ja salaattiaineksista.


Seitsemän pentua kahdeksasta oli alun perin tulossa, mutta harmittavat loukkaantumiset ja sairastumiset verottivat määrän neljään.

Ensin kiitos kouluttajille! Saimme pätevää jälkiohjausta MV:lta,ja  myöhemmin joukkoon liittyivät isopappa Matzen ja velipoika Iigorin omistajat, jotka ohjasivat pentuja hakuun.

Apassi ja Agatha saapuivat ensin, ja hetken kesti ennen kuin pennut pääsivät kunnon leikkiin. Apassia jännitti tomeran siskon tapaaminen.

Huomaatko, miten paljon harmaat ovat tummuneet! Agatha on jo melkein musta... ja minä myin harmaan tytön😅😅😅








Vaan tässä painellaan jo auton ympäri hippulat vinkuen. 

Sama meno jatkui sisällä, mutta Alina saapui, tätä ei huolittukaan joukkoon. Tää on meidän paikka ja meiän leikki! 
Sen puoleen harmaat sisarukset olivat siinä vaiheessa riehuneet niin valtavasti, että heidät vietiin autoon huilaamaan ja keräämään voimia jälkitreeniin.






Iloinen Alina! Hän todella suloinen pentu.



Arvon ja Alinan leikki tuntui jatkuvan siitä, mihin se jäi kaksi kuukautta sitten.




Arvo ja Agatha eivät olleet jäljestäneet vielä lainkaan, Alina oli tehnyt muutamia "herkkuruutuja". Joten lähdettiin alkeista liikkeelle.
Pennulle voi tehdä peräkkäin vaikka kolme tallattua ruutua, johon kylvetään erityisnamia. Tarkkana on oltava siinä, että nanna on juuri hajun kohdalla. Tarkoitus kun tietysti on saada pentu yhdistämään ihmisen haju palkkaan.
Pentu viedään ensimmäisen ruudun kohdalle ja sanotaan esim. jälki. Ja silloin kun harrastetaan tavoitteellisesti, kannattaa alusta asti pukea ylle jälkivaljaat tms., joista myös koira hyvin äkkiä tietää, mitä siltä odotetaan ja mitä mennään tekemään.
Koiran annetaan rauhassa etsiä namuja, eikä puututa jos se menee ruudun ulkopuolelle. Annetaan sen itse hoksata, missä on kannattavinta nuuhkutella. Kaikkia ruutuja ei tarvitse käyttää, vaan kun motivaatio on huipussaan ja pentu etsii innokkaasti, keskeytetään homma ja kehutaan maasta taivaaseen. Koiralle pitää jäädä halu ja tahto tulla tekemään lisää!
Tätä harjoittelua voi tehdä vaikka puiston nurkassa, koska paikan ei tarvitse olla steriili, siis ettei kukaan olisi liikkunut siellä moneen päivään.

Tässä tallotaan ruutua Arvolle. 



Apassi on harrastanut jälkeä eniten ja ehtinyt jo jälkileirillekin, joten hänelle ohjaaja teki "oikean" jäljen. Tällä leirillä ohjaaja oli sanonut, että jälki voi olla pitkä, koska sitä ei tarvitse ajaa loppuun asti, jos pennun motivaatio ei säily, mutta jos intoa piisaa ja jäljestys on tarkkaa, antaa mennä. Lopettaa pitää kuitenkin siinä vaiheessa, kun haluja työskentelylle vielä on. Pennun pitää saada onnistumisen kokemuksia!
Toistoja on tehtävä kymmenittäin, vaikka tuntuisi että kyllä se jo tämän osaa. Oikotietä ei ole tässäkään asiassa.

Minä talloin myös Väinölle jäljen, en edes tiedä miten pitkästä aikaa. Harmittelin kyllä mielessäni omaa saamattomuuttani, koska jäljestäminen on juuri se Väinön juttu.

Jälkien vanhetessa lähdimme kylänraitille ryhmäkävelylle. Hiukan jännäsin, miten Väinö suhtautuisi pentuihin, mutta hän oli todella cool. Häntä heilui rentoutuneesti ja sitä rataa. 




 Lisää videoita ja kuvia kävelystä ja itse jäljestämisestä seuraavassa postauksessa!


























































































































Ei kommentteja:

Lähetä kommentti