Ystävättereni lauma lisääntyi kaksi viikkoa sitten Danalla, puolitoistavuotiaalla sakemannitytöllä. Koira on kodinvaihtaja, ja tämä koti on jo kolmas hänelle. Tämmöista tapahtuu aivan liian paljon. Otetaan koira eikä sen kanssa sitten jaksetakaan olla ja touhuta, ei edes kouluttaa perusasioita. Onneksi on ystäväni kaltaisia ihmisiä, jotka tarjoavat hyvän ja pysyvän kodin. Silti jokaisen olisi syytä miettiä tarkkaan ennen kuin hankkii minkäänlaista lemmikkiä.
Uusi paikka on aina jännittävä ja tutkittavaa piisaa.
Kuvaus keskeytyy, kun kännykkä saa pusun💟
Vierailu ei sujunut koko aikaa näin leppoisasti, ja se oli vähän noin niin kuin minun mokani. Huomioin Danaa liikaa, jopa silitin, ja Kessu rupesi mustasukkaiseksi. Se työnsi Danan pois luotani ja tuli poikittain eteeni seisomaan. Tästä muutaman sekunnin kuluttua sekä Milla että Kessu hyökkäsivät Danan kimppuun. Huh, tilanne oli jo suorastaan vakavan oloinen, emmekä meinanneet saada kiukkua loppumaan, kun käytiin kurkkuun uudelleen ja uudelleen.
Minä pelkään polvilumpioni puolesta (lähtenyt kaksi kertaa pois paikoiltaan) enkä siksi uskalla suin päin mennä mukaan tilanteisiin. Sormetkin ovat kyllä vaarassa silloin, kun koirat ovat kiihdyksissä.
Pihalla oli hetken aikamoinen meteli! Onneksi naapurissa kävi sirkkeli, ja sen ääni peitti ihmisten ja koirien huudon osittain alleen.
Milla ja Kessu joutuivat autoon rauhoittumaan, ja kokeiltiin, josko Dana olisi tutustunut Fiinuun. Mutta ei, ilmeisesti tyttö kävi tappelusta kierroksilla, ja Fiinu sai raivostuneen vastaanoton.
Kokeillaan seuraavalla kerralla uudelleen.
Kukaan ei sentään loukannut, vaikka muutama pyllähdyskin nähtiin, ja karvatupot lentelivät.
