Emma Alveelle Friitalaan olisin päässyt, mutta hän ei pysty katsomaan tulehdusarvoja saman tien, ja hän ohjasi minut päivystykseen. Apus! En mene, en varmasti! Töissä olisi kaksi nuorta ystävällistä naislääkäriä. Ahaa, noh, sitten, mutta en päässyt sinnekään. Ja siitä se soittorumba itse asiassa vasta alkoi. Sen jälkeen en kunnalliselta puolella saanut kiinni kuin Laeslahden Raumalta, joka ystävällisesti soitti minulle takaisin.
Sirpa Varajärven tuuraaja ei soittanut takaisin, vaikka jätin kaksi viestiä, joissa kerroin, että pelkään koiralla olevan kohtutulehduksen. Mitä tekoa on lääkärillä, jolla on vastaaja päällä jo ajanvarausaikana???
Mikään ei siis luonannut, tai toki olisin voinut lähteä Hattulan Evidensiaan tai Vantaalle tms., mutta rahapussi ei anna periksi. Lähempää oli pakko joku löytyä.
Iltapäivällä soitin uudelleen päivystysnumeroon, ja jostain syystä minulle annettiin aika, vaikka aamulla oli ollut niin täyttä ettei ollut mitään mahdollisuutta. En varmaan tiedä kunnolla heidän kuvioitaan, mutta onko niin että päivystysaikoja aletaan antamaan vasta jossain kohtaa ja muuten ollaan normilinjalla? Se selittäisi aikojen puutteen ennen päivystyksen alkua.
Fiinun kunto oli aivan hyvä, hän söi, ei juonut normaalia enemmän, ei pissinyt lattialle, ja lämpö pysytteli 39 asteen tuntumassa. Mutta kun sitä vuotoa oli kestänyt jo kuusi viikkoa. Ne eläinlääkärit, joiden kanssa pääsin edes puhumaan, sanoivat, että se ei ole enää normaalia.
Aurinko paistoi täydeltä terältä, kun lähdimme kohti Poria, ja pennut jäivät uudistettuun ja katettuun aitaukseensa isänsä kanssa. (Tuli muuten edellisenä päivänä testattua, että kellään vieraalla ei ole yhtikäs mitään asiaa pentujen lähelle, kun Väinö vahtii heitä. )
Ylläri, ylläri, eipäs tullut nuorta naislääkäriä, vaan tämä minun (ja monen muun) suosikki. Onneksi olin istahtanut, muuten olisin tipahtanut persuuksilleni😆. Ehdin ajatella, että mikä haukkuminen taas alkaa? Mitä olen tällä kertaa tehnyt väärin? Olenko taas pelkästään hysteerinen? Vai aletaanko arvostella koiran kuntoa? Vai... vai mitä? Jotain varmasti keksitään, jos ollaan sillä tuulella, mutta eilen oli hyvä päivä. Sain asiallista kohtelua, ja kysymyksiini vastattiin. Eläintenhoitajakin oli paljon rentoutuneempi kuin edellisellä kauhukäynnillä, hän jopa hymyili.
Ennen kaikkea, emme tehneet turhaa reissua.
Fiinun tulehdusarvot olivat kohollaan, samalla tasolla kuin synnytystä seuraavana päivänä. Eli pelkästä maidonnoususta oireet eivät sitten johtuneetkaan. Kohdussa oli jo silloin pientä tulehdusta. Siksi hän söi niin huonosti synnytyksen jälkeen, eikä Synolux-kuuri, johon sen vuoksi päädyttiin, ollut tepsinyt bakteeriin. Nyt kokeillaan laajakirjoisempaa antibioottia, Kefavetia.
Kohdunpoistoa väläytettiin heti, mutta tyrmäsin sen. Haluan jättää portin auki toiselle pentueelle. Eikä lääkärikään operaatiosta ollut innostunut näillä ilmoilla, eikä siihen tässä tilanteessa ole itse asiassa tarvetta. Kunhan tilanne ei pahene, ja antibiootti tepsii.
Viikon kuluessa tiputtelun on loputtava. Jos ei, on ultrattava ja katsottava, miltä kohtu näyttää.
Imettäminen ja maidontuotanto ylläpitävät hormoonitoimintaa, joka taas ylläpitää tulehdusta. Lääkäri kehotti lopettamaan koko imettämisen ja lypsämään itse pakastimeen maitoa pahan päivän varalle. Mutta, en älynnyt kommentoida, eikös se yhtä lailla innosta kroppaa tuottamaan lisää maitoa😰? Miten oikeastaan estän pentuja imemästä? Illalla, kun myräkkä oli pahimmillaan tässä kohtaa, katselimme telkkaa, ja pennut hääräsivät ympärillämme. Fiinu imetti heitä silloin tällöin, ja kaikki taisivat saada jonkun verran maitoa. Samaten hän imetti vapaaehtoisesti ennen kuin lähdimme Porin reissulle.
Oman paikkakunnan apteeksissa Kefavetia ei ollut varastossa, ja olisin saanut sen vasta tiistaina, mutta niin kauaa en halunnut odottaa. Farmaseutti oli todellinen asiakaspalvelija ja soitti Raumalle päivystävään apteekkiin ja varmisti, että saisin sitä sieltä. Ja onneksi löytyi.
Synkät pilvet olivat niin hurjan näköisiä, että ajoimme kodon kautta, ja toin pennut sisälle. Pienet sateet lämpimällä ilmalla katollisessa asunnossa eivät haittaa, mutta rankka sade ja ukkonen ovat eri juttu. Eikös juuri silloin alkanut jyristä ja salamoida, kun kannoin pentuja sisälle. Tuli siis paukkuarkuutta testattua ja todettua, että sitä ei vissiin löydy😅Päät eivät edes kääntyneet jyrähdyksen suuntaan.
 |
| Voi meidän höpsöä. Väinö piiloutuu sateelta senkin päälle eikä tule sisälle kuin pakotettuna. Pennut lienevät tulleet isäänsä? Ovat ainakin viihtyneet aitauksessa tosi hyvin. Makuupaikaksi olen tuonut kumipohjaisen villapeiton. Jos siis joku pelkää, että pienet joutuvat maan päällä makoilemaan. |
Rekisteröiminen siirtyi jälleen eilisen ruljanssin takia. Kauaa en sitä tee, nyt kun minulla on kennelliitosta ohjeet, miten huijaan ohjelmaa, joka vaati Väinöltä kivestodistusta. Miksi ihmeessä??? Kari Ventelä on kiveksen poiston jälkeen ilmoittanut tiedon kennelliittoon, ja jalostustietojärjestelmässä lukee selvästi: kivekset - puutteellinen. Ja kuka pistäisi pennut ej-rekisteriin, kun uroksella on pallit?
Leikki maistui illalla. Akusti ja Arvo vetoleikissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti