Autoajelu ja muuta jännää

Olipas tämä(kin) päivä täynnä puuhaa! Mikä mekkalasta päätelleen jatkuu edelleen tuunatulla terassilla.

Ensin oli vuorossa madotus, viimeistä kertaa minun toimestani😔toisaalta on haikea olo, toisaalta helpottaa, koska niin isoja pennut jo ovat, että heitä pitää alkaa kouluttaa: tottista, tehdä jälkeä, esineruutuja ja ties mitä!

Vaaka vaan rupesi olemaan turhan pieni näiden seitsenkiloisten jöötien punnitsemiseen. Joten kuten painot saatiin, ja tietenkin Arvo on edelleen ja varmaan aina tulee olemaan suurin. Noin 7,5 kg pojalla on painoa. Mustat tytöt ovat vähän jäljessä, painavat seitsemän kilon molemmin puolin. Apassi ja Agatha ovat pienempiä, mutta ovat rakenteeltaankin sirompia.


Sellainen päätös tehtiin MV:n kanssa, kiitos jälleen kerran hänelle avusta💖että otan Agathan ja Apassin pois aitauksesta ja syötän heidät erikseen. Varmistetaan tällä se, että he saavat kunnon annokset, eivätkä mustat hotot vetele kaikkea.

"Madotuksen jälkeen pidettiin hauskaa terassilla! Me saatiin jopa jäätelökippa nuoltavaksi, mistä seurasi pieni ruuhka."

"Sitten tapettiin aivan surkea kuramatto, ihan oikein sille!"

Herkuttelu jatkuu... Agatha lipittää tilkan maitoa.

Sylkissä on muutenkin kiva olla!

Väsymys iski välillä.

Päivän varsinainen koitos oli vasta edessä... sekä koirille että "mameille". Mikään ei tässä "kasvattajakokeessa" ole mennyt ihan putkeen, ja kuis olisi? Kokeesta kuuluukin oppia.

Jossain koirien edestakaisin kuskauksessa kännykälle tallentui tällainen video.
Arvo Väinönpoika osoittaa isänsä tavoin kiinnostusta kanistereita, tai sellaisen palanenkin riittää, kohtaan.

Mersun takapenkit oli kumottava, että saatiin häkki ylipäätään mahtumaan, vaikka väliaikaisesti. Huh, huh... monta naurua mahtui näinkin pieneen hommaan. Meille esim. ilmaantui takakoppaan molossityyppinen mastiffi, joka oli hirmu ärhäkkä😂 kauhistus! Huusin apua monet kerrat, mutta ei kukaan tullut. Höh, kummallista piittaamattomutta... Onneksi mastiffi sitten hiukan laantui ja lähti pissalle.

Eka yritys meni mönkään. Pennut tulivat nyt levyllä peitetystä välistä ulos! Ja eikös joku jo ehtinyt kakatakin häkkiin.

Viimein kun päästiin matkaan, niin se sujui vallan mainiosti. Ajeltiin hissukseen, kevyellä kaasulla, kuoppia väistellen. Osa pennuista oli aivan hiljaa, jotkut kitisivät, ja yllätys yllätys... Apassi ulvoi pariin otteeseen😉 tätä taitoaan hän on esitellyt ennenkin.

Kokonaisuudessaan onnistunut 15 minuutin retki. Matkan edetessä möly vaimeni, ja kun auto pysähtyi takaisin pihalle, häkissä oli hiljaista. Arvokkaat matkailijat saavat videolla palkan onnistumisestaan.

Puuseppä tuunasi terassia jälleen. Kulkutien saa nyt suljettua liukuovella, kyllä vaan! Yksinkertainen ja nopea ratkaisu, mutta toimii.