Väärä hälytys

Tässä ollaan oltu varsin odottavalla kannalla jo pari päivää. Kirjallisuus kertoo, että ensisynnyttäjät saattavat saada pennut normaalia aikaisemmin. Tänään sain viestin Väinön kasvattajalta, jossa hän kertoi, että Väinön äiti, Musketeer´s Isis synnytti ekat pentunsa 57. vuorokauden kohdalla. Sitä päivää me elimme siis eilen.

Jeps. Lähdin ihan hiukan asioille. Mm. Kennel-Rehun autolle.
Fiinu oli ollut aivan rauhallinen, paitsi yöllä, jolloin hän oli kuljeksinut ja vaihtanut paikkaa kolmeen asti. Seurasin tilannetta, koska en muuta voinut. Olen tosi neuvoton näissä asioissa. Mikä on normaalia, mikä ei? Mutta Fiinu rauhoittui käytyään ulkona ja vissiin löydettyään sopivan viileän nukkumispaikan.

Kuva on otettu tiistaina, ja tästä maha on pullistunut edelleen. Tisut ovat niin niin valmistautuneet vastaanottamaan pikkuiset maidon tarvitsijat.

Minulta kuluikin kaksi tuntia, ennen kuin olin taas kotona. Mm. hain äidiltä villalankojen pätkiä, joilla pennut merkattaisiin.

Aika poikavoittoiset värit äitini on valinnut😆Katsotaan, onko kattaus sopiva.

En huomannut ensin mitään. Fiinu oli aivan normaali, ei läähättänyt, ei ollut hermostunut. Mutta kun tulin pentukopan vierelle, patja oli osittain kastunut, samoin lakanoissa oli tahroja ja vielä vesivanerinkin päällä lainehti nestettä. Siivosin jäljet, haistelin lakanat moneen kertaan, mutta sitten minun oli pakko soittaa kasvattajalle. Pissa ei haissut, joten oliko lapsivesi mennyt? Mutta Fiinu oli edelleenkin aivan cool, melkein kuorsasi keittiön lattialla, kun laitoin hätäpäissäni itselleni jotain syötävää kiljuvaa nälkääni kurittamaan.

Sen puoleen, kasvattaja ei olisi kovin äkkiä päässyt, ja samoin oli Väinön isän omistajan, PS:n laita. Tiesin kaverini MV:n olevan varattu, mutta pistin hänelle viestin. Ajomatkan suhteen hän olisi lähimpänä. Samaan syssyyn soitti VK, mutta hän meinasi, että hänestä ei ole apua. Hänen koirillaan on ollut tasan yhdet pennut, ja siitä on jo 40 vuotta aikaa.

Vein Fiinun kävelylle kasvattajan ohjeen mukaan, mikä oli Fiinusta ehdottoman huono idea, jostain syystä. Hän ei halunnut poistua pihalta, ja juuri siinä hetkessä MV (siunattu ystäväni💓💖💗) soitti. Hän epäili, että jos poltot ovat kuitenkin alkamassa, Fiinu oli siksi haluton kävelemään. Hän lähtisi heti tulemaan!

Kasvattaja laittoi tekstareita ja kyseli, miten Fiinun käyttäytyi. Mutta ei oikein minustakaan vaikuttanut siltä, että synnytys olisi käynnistynyt.

Tekstarit lensivät, ja puhelut kulkivat.

Olin juuri hakenut kaksi koirien penikoimista käsittelevää kirjaa kirjastosta, ja niihin minun ei olisi pitänyt koskea "katastrofin hetkellä". Tämän kaltaiset ovat erinomaisia kirjoja silloin, kun valmistaudut ajoissa, mutta meillä kun tämä tilanne tuli yllättäen.

Ja kyllä se vaan tuli! Pihatöiden ja kiireisten ansiotöiden keskelle tupsahti tieto odottavasta äidistä. Olisi aivan eri, jos olisin pystynyt valmistautumaan odotukseen ja erityisesti synnytykseen. Vaikka edelleen kapinoin sitä vastaan, että tieto, joka yhdessä lähteessä esitetään totuutena, ei välttämättä ole sitä. Seuraava kirja kumoaa ajatuksen ja niin edelleen. Yksi sanoo noin, ja toinen on tätä mieltä, seuraava taas jotain muuta. Ainoa järkevä päätelmä on, että jos naisilla synnytyskokemukset ja - tapahtumat vaihtelevat, niin ne tekevät tyttökoirillakin.

Kirjoissa oli aikamoista mustamaalausta: Mikä voi mennä pieleen? Vastaus: aivan kaikki. Ja sellaista mukavaa rataa.  Sentään jotain lohduttavaakin osui silmiini. Joku kasvattaja kertoi, että hän lopetti lämpötilojen mittaamisen, koska huomasi, että hänen nartuillaan säännöt eivät päteneet.

Helpotukseni oli suuri, kun MV avasi oven. Olimme terassilla, ja Fiinu ei todellakaan vaikuttanut siltä, että poltot olisivat alkaneet. MV otettiin vastaan maailman suurimmalla rakkaudella , mihin sisältyivät pakolliset hyppelyt. Samaten Fiinu tahtoi edelleen jahdata kimalaisia, mutta nuoli välillä hartaasti tisujaan, jotka olivat vissiin jo niin täynnä maitoa. Olo oli ehkä hiukan pinkeä ja tukala?

MV kokeili hansikas kädessä synnytyskanavaa, josko pentu olisi siellä, vaan ei mitään tuntunut. Toki hän korosti, että hän vain amatööri, mutta Fiinun käytös puhui hänen päätelmänäs puolesta. Tyttö oli vain kiinnostunut namuista, joiden saanti nykyään oli lisääntynyt ihmisten hassun pepun rönkkimistavan vuoksi. Jos ei muuta, niin kuumemittaria tungetaan peppuun😳



Mutta mistä se vesi oli sitten tullut?

Juuri kun ihmettelimme tätä, VK:lta tuli viesti: mitä jos Fiinu on oksentanut vettä? 
Tämä kuulosti erittäin järkeenkäyvältä, ja kasvattaja viestitti, että nartut saattavat oksentaa juuri ennen synnytystä. Nimenomaan... juuri ennen. Meneekö vielä vuorokausi? Neiti söi hiukan, mutta hyvin hiukan, vaikka tarjosin yhtä hänen herkkuruoistaan eli naudanmahaa lisukkeineen. 
Tänään on 58. vrk. Hyvä jos pennellit jaksavat olla vielä vuorokauden pari, mutta tila käy ahtaaksi. Vääjäämättä.