KAHDEKSAN pentua on tulossa!

Tänään oli siis se suuri ja jännittävä päivä. Fiinu nostettiin kahden ihmisen voimin, ja pidettiin myös, hoitopöydälle röngtenkuvaa varten. Toimenpide meni itse asiassa paremmin kuin olin uumoillut, eikä hän hangoitellut aivan valtavasti vastaan. Kuvaaminen taisi onnistua ensimmäisellä yrittämällä, vaikka äipän oli kauhea hiki, ja masu pakkasi heilumaan liikaa.

Ja kyllä vaan, iso pentue on tulossa! Alapuolella röngtenkuva. Pennut olivat aika (melko, täysin?) hyvin luutuneita, joten muutaman päivän sisällä tapahtunee jotain.

Tuntui ihanalta katsoa pieniä kalloja, selkärankoja ja jalkoja💖💖💓eläviä, tuntevia olentoja, yksilöitä. Uuden elämän ihme on todella koskettanut minua ja ystäväpiiriäni, yllättäen, mutta ehkä juuri siksi se tuntuu tällä hetkellä niin uskomattoman ihanalta ja äärettömän tärkeältä.
Kuinka monta viestiä olen mahtanut tänään saada? Niin moni on todella innostunut tulevista vaaveista.
Oih, kuinka paljon mahdan parkua ilosta, jos synnytys onnistuu? Toista vaihtoehtoa en tohdi ajatella. Niin rakas Fiinu ja jo pennutkin ovat minulle. 

Löydätkö kahdeksan, vai kenties ystävättäreni uneksimat yhdeksän pentua?

 Väinö oli hypännyt sadetta pakoon senkin päälle, räystään alle. Kun menin kyselemään, haluaisiko hän tulla sisälle, poika istui senkin päällä kuin patsas. Tässä hän jo pomppaa pois. Myöhästyin siis valitettavasti hiukan kuvan otosta.

Väinö tykkää olla ulkona säällä kuin säällä, ja jos minä olen sisällä, hän saattaa makoilla terassilla peitollaan ja nautiskella ulkoilmasta. Mutta tämän päivän sade oli liikaa hänelle! Enkä ihmettele, meidän kohdallamme vettä tuli kuin taivaan portit olisi avattu. Pihalle muodostui järviä ja puro. Vaihtelu virkistää.

Alhovaaran veljekset, kuvassa Iigori, osaavat siis ottaa myös rennosti, vaikka toinen puoli heissä on aina valmis ns. töihin. Tärkeä ominaisuus koirallekin.

Fiinu sen sijaan on ollut aika tirhakka viime päivinä. Eläinlääkärillä oikein tajusin, että ahaa, taitavat hormonit tehdä temppujaan. Hänen oli pakko "pärpättää" joka kripauksesta ja krapauksesta, haukkua vastaanotolta ulos tuleva koira, tämän omistajat, eläinlääkäri ja melkein vaakakin. Näin reagoiva hän ei yleensä ole, vaikka on hyvä vahtimaan ja osallistumaan.

Ja siitä lämpötilan mittaamisesta... Äh, minulle nousee kohta kuume, kun näen mittarin! Kysyin, mikä on vialla, koska Fiinun lämpötila on ollut jo toista viikkoa, tai siitä asti, kun sitä ruvettiin mittaamaan, 37,4 - 37,8 välillä? Kaikki ja jokainen nettisivusto sanoo, että lämmön pitäisi vielä tässä vaiheessa olla yli 38 astetta. Vaan kun ei ole. Ostin uuden mittarinkin, ja sillä olen saanut samoja mittaustuloksia. Ell kohautti harteitaan ja kehotti olemaan murehtimatta. Fiinun lämmöt ovat vaan tällaisia tässä kohtaa, eikä hän muutenkaan pitänyt lämmön mittaamista luotettavana. Ok, olen helpottunut, jos näin on, mutta enemmän pitäisi eläinlääkäriasemien sivuilla tuoda esille, että on poikkeuksia. Sen puoleen, lähes joka sivusto kertoo asiasta hiukan erilaisen stoorin.

Mutta ilmeisesti aika monilla nartuilla lämpö tippuu synnytyksen lähestyessä 37 ja jopa alle sen. Miten kauan se kieppuu alilämmöissä, on varmasti yksilöllistä. Sitten kun lämpö lähtee nousemaan näistä lukemista, synnytystä voidaan odotella noin vrk:n sisään. Tästäkin olen lukenut erilaisia aikamääreitä, mutta tämä siis noin-määreellä.

Syömisen lopettaminenkaan ei päde kaikilla nartuilla. Nähtäväksi jää, miten meillä.

Ehkä tämä auttaa jotain toista yhtä epävarmaa "mummua" kuin minä. Muuten... olen tulossa kahdeksankertaiseksi mummuksi kertaheitolla😉😊😍Aika hyvin?

No niin, 55. vrk alkaa painua kohti iltaa. Suoraan sanoen en odota synnytystä vielä huomenna enkä keskiviikkonakaan, mutta torstai ja perjantai ovat jo siinä kinthaalla.

Ja tiedän yhden ihmisen, joka odottaa tapahtumaa vasta lauantaille. Silloin on 60. vrk.