Tavattiin Alli ja Agatha satamassa... kouluttautumista joka puolella Suomea!

Alma ekoissa pelastuskoiraherjoituksissa. Tästä se maalimies meni... ja niin oli mennytkin kolmen metrin päähän puskaan piiloon. Alma oli löytänyt kaverin hienosti ja ollut kiinnostuneempi ihmisestä kuin namuista. Niin kait pitää ollakin.

Vesielämä on ehdoton Alman elementti! Hyvä lisä pelastuskoiralle👏 ja mukava harraste ja tehokasta liikuntaa,

Mummu pisti meidät häkkiin, kun oli mukamas Hetan kanssa riehuttu. Siis ihan vähän vaan painittiin.

Alman oma pieni ihminen oli ollut sairaana, ja Alma oli viettänyt tuntikaupalla sängyn äärellä, pää pojan vieressä. Ihanaa💕 millainen suhde lapsen ja pennun välille voi kehittyä.


Molemmat nuput, Agatha ja Alli, sylissäni.

Allia rupesi väsyttämään, eikä ihme! Hän on ollut iskän kanssa hommissa talossa, jossa on kaksi koiraa leikkikavereina. Sit piti vielä siskon kanssa ottaa rähinät... Allin pahoinvointi autossa on helpannut sillä, että on menty kivoihin paikkoihin. Ehkä on vaan ollut jännitystä, joka on lientynyt siksi, että pennulla on ollut mukavaa odotettavaa matkan päätteeksi?

 

 

Apassi on tutustumassa (Nemo turvana) suureen maailmaan, jossa ostoskärryt rämisevät, autot pörisevät, ihmiset liikkuvat...

Tämä sujuu meitsiltä kuin vanhalta tekijältä! Epäilikö joku muuta? Mää niin tarkkaan katson vaan mamia, eiku siis ohjaajaa, piti sanomani.

Adalmiinan ex tempore - etsintäharjoitus. Keskittyneesti neiti hakee. Ensin oli heitelty keppiä, se oli noudettu, mutta sitten keppi oli lentänyt niin, ettei Adalmiina ollut huomannut sen irtoamista. Nenä kertoo silti, että täällä se on.

Kuulollahan mää olen aina.