Fiinua lapsettaa enemmän kuin lapsiaan?

Kuulin kyllä, että yksi lelukassi rapisi taajaan. Olin koneella selkä päin sitä, ja tuo tuosta haettiin uutta ja uutta lelua kehiin. Kröhöm... olivako pennut tulleet takaisin? Näky olohuoneessa muistutti elävästi sitä, vaan  Äippä se on levitellyt alalaidassa olevan pallon sisukset yltympäriinsä. Ai kun kiva. Mummun kutomat villasukat on myös tarvittu täydentämään kokoelmaa.

Mulla on niin hauskaa!

Näin lelukassia tyhjennetään uudelleen. Mami ehti kuvaamaan😄tempauksen.

Ja taas kerran... yksinkertainen lelu, monet kerrat leikitty raejuustopurkki, on ehdottoman lystikäs ja viihdyttävä.

Minä en ole kummoinen koirankouluttaja, mutta onneksi pentujen omistajat ovat huomattavasti fiksumpia tässä suhteessa. Ja varmaan muutenkin😅 Kaikilta tulee samansuuntaista viestiä: istuminen, maahanmeno ja luoksetulo ovat jo jonkinmoisessa kuosissa ja jäljestämistä harjoitellaan.

Alina

 

Enkös osannut etsiä taitavasti?

Apassi

Mää osaan odottaa ruokakuppia näin kärsivällisesti, vaikka kaiken lisäksi Nemo saa omansa ensin. Ihmisillä on kummallisia sääntöjä, mun mielestäni nopein syö ensin ja eniten😏Tänään menen kummiskin jälkitreeneihin!

Adalmiina

Olen rohkea ja alustavarma tyttö!

 

Ööh, olin muka kurainen. Kuis sillai? Tai... kun tarkemmin mietin, niin oltiin me Ritun kanssa auttamassa pappaa kaivuuhommissa.

Arvo

Osaan olla arvokkaasti autossa, vaiks iskä pisti mun vyön hassusti. Noh, mää en siitä ollu moksiskaan, vaan natustelin herkkukongia matkan ajan.

Agatha 

Päivän päätteeksi uni vie voiton.

 Agatha ja Alli olivat eilen samoissa tottisharjoituksissa. Seuraaminen sujui, nakin voimalla, kuinkas muuten tässä vaiheessa. 

Kaikkea ei voi saada, pennut menivät niin eri puolille maata, mutta nämä kaksi samalla suunnalla asuvaa tyttöä voisivat tapailla muutenkin ja ottaa harjoituksia tai vaan kirmailla keskenään. Tämä on siis tämmöinen minun ajatukseni ja ehdotukseni. 

Agatha taitaa olla luonteeltaa eniten äitinsä kaltainen, niin kuin on ulkonäöltäänkin. Nauroin eilen monet kerrat, kun luin hänen omistajansa viestejä: naapurin uusi ovimatto oli koetettu karkottaa haukkumalla, koska se oli ensin tuntunut aivan liian jännältä kohdata. Toisille koirille pitää vähän rähjätä, esittää suurta ja vaarallista. Se menee toki ohi, kun kokemusta kertyy. Ruisleipäpussi oli hävinnyt pöydältä parempiin suihin, eli semmoista hauskaa tomeraa pentuelämää. Silti Agatha osaa rauhoittua, ottaa iisisti eikä kohellus jää päälle.