Hiivaan jälleen palatakseni

Pakko pistää tähän kaksi hauskaa kuvaa, jotka sain Adalmiinalta. Ihana yllätys mamille, että just ennen eläinlääkärikäyntiä on käyty kaunistautumassa.

Vähän käytiin ojassa... Miten niin meidät täytyy TAAS pestä?

Korvaeläin kuulolla.

Jollain pennuilla ovat korvat rähmineet, kuten kerroin pentutarkin jälkeen. Tarkistuksen tehnyt eläinlääkäri suositteli viljatonta. Noh, se saattaa joillekin tepsiä, mutta jos joudutaan hiivan kanssa vastatusten, se ei ole ratkaisu. Tiedän koiria, joilla on hiivaa, mutta joille ainakin kaura käy.

Luovutuksen jälkeen yhdeltä pennulta löydettiin hiivaa, mutta tilanne on saatu hallintaan. Näin minulle viestittiin eilen. Muutamilla pennuilla korvia on putsailtu, toisilla ei ole ollut sen kummallisempaa kuin mitä koirilla yleensä on.

Arvata saattaa, että jotkut syyttivät minun tapaani ruokkia hetimiten pentutarkin jälkeen. Toistan tässä taas itseäni tai ainakin blogitekstejä. Ilmeisesti mieliin on jäänyt vain se, että olen syöttänyt Neuta, mutta olen antanut myös paljon muuta, esim. Mustin ja Mirrin ruokia.  Pennut saivat mahdollisimman laajakirjoisesti mutta myös harkitusti kaikkea koiran ruoaksi kelpuutettavaa, mutta eivät nappuloita. Totuus kait on se, että vaikka olisin syöttänyt kullankappaleita, joku olisi keksinyt valituksen aiheen.

Totuus on myös se, että vaikka pennuille syöttäisi mitä, ne voivat silti olla sairaita. 

Minä olen omistanut hiivaisen ja allergisen koiran. Erittäin sellaisen.

Siksi en todennäköisesti jaksa veuhkata jostain korvien rähmäämisestä tms. Jos ruvetaan raskaansarjan ongelmista puhumaan, kupeet ja nivustaipeet ruovitaan. Siitä oikein hiivan ilotulitus vasta alkaa! Sen jälkeen.

Sain pommin käsiini, mutta en muista koskaan syyllistäneeni kasvattajaa. En sanonut, että syötit paskaa ruokaa ja teit sitä ja tätä. Vaikka monet kerrat totisesti harmitti.
Noh, en kai muuta voinutkaan, koska kasvattaja käski pistää "multiin". Hänen vastuunsa loppui siihen, mutta minä halusin pitää sairaan ja hankalan koiran hengissä. Lopulta löysin keinot ja sain tarjottua Mitsille monia elinvoimaisia vuosia. Blogsissa Ritavuoren juurella on ainakin kuvaateriaalia todisteena.

Ja saman lain kai minä luen omille kasvateilleni? Jos koirasta ei tule eläjää...

Mutta mistä ihmeestä hiiva on tiensä tänne löytänyt?

Vanehmmilla ei ole mitään ongelmia, ja olen ruokkinut heidät samoilla periaatteilla kuin pennut. 

Kirjoitin Olli Wuorimaalle, Shetland Oy:lle, www.shetland.fi (löytyy hyvää materiaalia hiivan syistä ja sen nujertamisesta). Kysyin, onko harmainta hajua, voisiko nartun imetyksen aikainen antibioottikuuri olla syynä / laukaisevana tekijänä?

Hän ei ole vastannut, vielä, ja toivon totisesti edes vastausta: voi olla, on mahdollista, luulee, tai on kuullut.

Vaikka ei ikuna vastaisi, kerron tässä, kuten aikaisemmissa päivityksissä on tullut ilmi(!), että Fiinu sai kaksi kuuria, ja kysyin kun niitä määrättiin, että eihän ole pennuille haittaa. Lääkärit varmaan miettivät äkillistä haittaa, kuten särkylääkkeen kohdalla olisi käynyt.

Mutta entä muu hämminki? Onko antibiootti voinut vaikuttaa herkimpien pentujen suolistoon? Koska sieltä tämän tyyliset ongelmat lähtevät ja saavat alkunsa.

Kaíken lisäksi, Fiinun kuurit olivat ilmeisesti täysin turhia.

Hiivasta tiedetään paljon enemmän kuin silloin vuonna 2004, kun minä kävin taisteluani. Miten kauan mahtoi kestää ennen kuin kukaan osasi edes sanoa, että koiralla on hiivaa? Allergioista vaan puhuttiin. 

Tahdon palata siihen, miksi Fiinu sai antibioottikuurit.  Mitään tulehdusta ei ole ollut, vaan pelkästään hormonihäiriö. Ilmeisesti näin.

Tässä pikku Fiinu leikkii jo isomman Väinön kanssa. Eletään vuoden 2015 marraskuun viimeisiä päiviä.

Tämän jälkeen, minulle tuttuun, mutta koirien suhteen uuteen homeopaattiin, otin yhteyttyä. Sain Fiinulle jotain... en kerro nyt, koska aineet ovat vaikuttaneet tosi hyvin, mutta vähän aikaa, ja haluan lisäselvitystä homeopaatilta.

Totisesti... mutta jos edes joku auttaa.