Fiinun maitorauhasen kasvaimen poisto

Tämä telmimiskuva / sängyn peuhaaminen on otettu viikkoa ennen leikkausta, mutta nyt ollaan pidetty koirat aika lailla erillään. Pentu haluaa heti leikkiä, ja sen aika ei ole muutamaan päivään.

Viime ma oli jännittävä päivä. Valvoin pari yötä ja vatvoin, miten saadaan arki sujumaan Fiinun toipilasaikana. ERITOTEN jos sellainen koittaa: minkä laatuiseksi nisäkasvain osoittautuu? Onko levinnyt keuhkoihin? Pyysin Jarmon mukaan tueksi, jos kuitenkin kävisi niin, että jouduttaisiin päätymään eutanasiaan. Se ajatus viilsi syvältä. Ei kai taas? Juuri olimme joutuneet luopumaan Väinöstä. Ja muuten kun Fiinu on ollut niin terve: esim. selkä ei ole reistaillut, vaikka hänen alkulähtötilanteensa oli huonompi kuin Väinollä. 

Varajärvi tunnusteli nisää ja totesi kasvaimen olevan niin pieni, ettei ollut tarvetta keuhkokuvalle. Olin tietenkin äärimmäisen helpottunut. (Kurkinen oli jo tutkinut Fiinun muutamaa viikkoa aikaisemmin.)

Fiinu käyttäytyi taas niin esimerkillisesti😅 poukkoili ja hyppeli edes takaisin kuin pikku kakara. Keuhkoissa tuntui olevan täysi kapasiteetti käytössä😂

Odotushuoneessa juttelimme mukavan rouvan kanssa, jolla on Itä-Euroopan paimenkoiria. Hän näytti kuvia koiristaan, ja itsekin, kuten moni muu, olisin luullut niitä sakemanneiksi. Tämä oli oikein miellyttävä kohtaaminen. Lopuksi hän toivotti kaikkea hyvää ja eritoten, että Fiinun kasvain saataisiin poistettua eikä se olisi levinnyt.  

Puoli kahden jälkeen menin hakemaan tyttöä. Koko odotusajan jännitin ja pelkäsin puhelimen soivan, jos kuitenkin olisi löytynyt jotain vakavaa. Mutta ei, Varajärvi kertoi kasvaimen olleen irtonainen, mikä kertoo hyvänlaatuisuudesta. Se ei ollut nivoutunut läheisiin kudoksiin.  

Takaoven kautta hänet saateltiin pihalle. Siellä oli vastassa aivan kauhea spanieli, jolle piti räyhätä. Totta kai, vaikka kuinka juuri ja juuri oli hereillä ja inhottava kauluri heilui päässä. 

Niin muuten, Fiinu on steriloitu 5 - 6 vuotta sitten. Kasvaimet ovat ainakin harvinaisempia kuin sterkkaamattomilla nartuilla. Ovatko ennemmin myös hyvänlaatuisia? En osaa sanoa.  

  

 

"Voi surkkeus! Mitä muul on teht? Muun korvakkin on tällai?!"

Fiinu ei suostunut tulemaan pois autosta, joten peittelin hänet sinne. Kävin välillä katsomassa ja ehostin peittoa. Vasta myöhemmin illalla hän hyppäsi pois autosta. 

Seuraavan yön Fiinu ja Sisu viettivät eri rakennuksissa.  

Fiinu näyttää toipuvan suunnitelmien mukaisesti, mutta samaa ei voida sanoa Sisun ekoista pentutreffeistä. Siitä kerron seuraavaksi. 

KIITOS KUN VIERAILIT MEILLÄ!