lauantai 17. lokakuuta 2020

Ritavuoren jodlaava kesykoira Mikkelissä ja kotona

 

Tätä kohdetta oltiin viime viikonloppuna siivoamassa ja tyhjentämässä. Hommaa oli jo aloiteltu, mutta silloin en pystynyt haavan vuoksi lähtemään mukaan. Tässä siis myynnissä oleva kiinteistö. Tonttia on noin viisi hehtaaria, josta metsää on kolmisen ha, ja sen puuston arvoksi on arvioitu 25.000 €. Tontti rajoittuu rantaan, mutta rakentamisoikeutta sinne ei ole. Uimaan ja veneilemään pääsee + nauttimaan ylipäätään järven rannalla olemisesta!

Ketä taas saarimökki kiinnostaa, niin sellainenkin löytyy. 

Sanomista on, sekä pihan että talon kunnossa. Mutta mahdollisuuksia on paljon! 

Tämän ei ole tarkoitus olla kattava myynti-ilmoitus, mutta halusin vaan hiukan kertoa taustoja Väinöm viettämälle pitkälle viikonlopulle. Jos kiinnostuit ja haluat tietää lisää, niin laita kommentti. Otan yhteyttä ja kerron kiinteistövälittäjän yhteystiedot. 

 Paljon oli suoranaista raivaustyötä... Vänä karailee joukossa. 


Väinön ihanasta luonteesta kertoo paljon, että uskalsin ottaa riskin (Fiinun kanssa ei voisi ajatellakaan!) ja jättää yöksi Väinön talolle porukan kanssa, toki yksi ihminen oli hänelle todella läheinen pentuajoista lähtien, vaikka muut olivatkin vieraita. Meillä oli huone varattuna hotellista, minne olisi voinut ottaa koiran, mutta arvelin, että Väinöllä kumminkin olisi hauskempaa viettää yöt vapaammissa oloissa. 

Hienosti poika oli sopeutunut, ja varttia yli seitsemän oli joka aamu herättänyt "kaitsijansa".  

Alla tulos. Sunnuntaina Väinön patruunat oli käytetty. Hän oli joutunut valvomaan porukan kanssa pikkutunneille asti! Voi, ei oltu mentykään nukkumaan viimeistään kymmeneltä niin kuin kotona😴😴

 

Ikävää vaan että kun minä saavuin paikalle, sain joka aamu vähän liian suurellisen vastaanoton ja sunnuntaiaamuna, varotoimenpiteistä huolimatta, Vänä törmäsi haavaan😱. Eikä haava muutenkaan tykännyt liian pitkästä hoitamattomuudesta, vaikka itse yritin jotain hotellilla tehdäkin. Huokaus. Nyt ollaan tukisidos jalassa. Se laskee turvotusta, jota itse asiassa on aikaisemmien vammojen vuoksi jalassa ollut jo vuosia, vuosia... Olen koettanut kertoa silloin tällöin hoitohenkilökunnalle haavereista, mutta en ole oikein saanut vastakaikua. 😏


Kotiin on palattu... ja jostain syystä terassin pöydän päällinen on mieluinen huilikohde. 





Niin se jodlaus... Jodlaava (ainakaan kesykoira) ei ole kuollut sukupuuttoon. 

Todisteena alla kaksi aika pätevää videota. 


Kannattaa katsoa, menee vaan joitakin sekunteja.


Eläimet ovat minulle maan suola, ja enemmänkin. 

Kiitos Sinulle vierailustasi!



2 kommenttia:

  1. Hei, olen jäänyt odottamaan Väinön spondyloosista kertomusta. Miten oireilee ja millaista hoitoa on saanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mielenkiinnosta! Tuo postaus on pitänyt tosiaan tehdä, ja koetan saada sen viikonlopun aikana aikaiseksi. Tällä hetkellä minulla vaan asiat venyvät, vanuvat ja siirtyvät.

      Poista