Madeiran Rekut

Mukana on muutama kissankin kuva...

Melkein joka talosta löytyy rekku tai useampikin. Välillä ketään ei näy, mutta esim. portin alta kuuluu nuuh nuuh.

Talo näytti  hylätyltä, mutta yksi asukki ainakin on.

Pojilla on aika lailla kova peti! Nukkuivat kyllä syvää unta ja olivat niin hyväkuntoisen näköisiä, että olivat jonkun koiria. Kovin lähelle ei uskalla mennä kuvaamaan, koska häirittyinä koirat voivat olla kiukkuisia. Eikä parane esim. tuijottaa silmiin. Yksi matkatuttu sai hampaat nilkkaansa kun teki niin.

Tämä nätti tyttö kierteli ja ihmetteli, kun ukot pelasivat korttia.

Sopu sijaa antaa.

Näimme todella hullunkurisen, tai surullisen, näytöksen, mutta en kehdannut sentään kuvaa ottaa. Koetan kuvailla tapahtuneen. Olimme pysäkillä, kun toiselle puolelle tietä pysähtyi linja-auto, ja siitä nousi ulos nainen sinisen pitkulaisen säkin tai kassin kanssa. Minulle tuli heti tunne, että säkissä on jotain elävää, mutta katselin kumminkin hetken muualle. Kappas vaan, säkistä kuorittiin ulos jonkinmoinen villakoira, keskikokoinen, aprikoosinvärinen. Tytöllä oli päässään side, ja siltä oli leikattu karvoja pois. Oliko pariskunta juuri tulossa eläinlääkäriltä? Nimittäin koira oli hoippuvainen ja roikotti onnettomana päätään. Naisen suu kävi koko ajan, ja koiran kanssa sehlattiin ees sun taas. Laitettiin valjaat ja hihna. Neiti pissasi kadulle, ja kun he tulivat meidän kohdallemme, kakkahätäkin yllätti. Voi voi sitä touhua. Koiraa ohjattiin puun juurelle, mutta kakkaa vaan tuli. Nainen kyllä siivosi lortit, mutta oli kamala katsoa kun niin huonossa kunnossa olevaa koiraa hoputettiin liikkeelle. Toivottavasti koiraparka pääsi pian huilaamaan.

Yleisesti ottaen koirat eivät ole ollenkaan niin iloisia ja hyväntuulisia Madeiralla kuin Suomessa. Poikkeuksia toki on.

Kuten tämä ilopilleri, joka juoksi kaverinsa täyttä laukkaa katua alas, kun olimme lähdössä mimosalevadalle. Itse levadasta selostusta myöhemmin puutarhablogissa.

Oppaamme Alvaros tunsi jokaisen koiran nimeltä reitin varrelta. Hän sanoi pitävänsä koirista sitä enemmän, mitä useampiin ihmisiin hän tutustui. Nämä vanhukset hän kutsui tervehtimään meitä yhden talon pihasta. Molemmilla oli jotain kremppaa jaloissa, ja valitettavan usein näkeekin ontuvia koiria.

Kissat eivät saaneet Alvarokselta yhtä suotuisaa tuomiota, koska ne tappavat lintuja. Muita luonnonvaraisia eläimiä Madeiralla ei olekaan, paitsi miljardi sisiliskoa.

Tällä neidillä oli kaunis ja kiiltävä karva eivätkä kylkiluut törröttäneet.

Iloinen herra Curral das Freiraksen keskustassa.

Emme nähneet montaa sakemannia. Siksi vissiin kun tämä KÄYTTÖLINJAINEN PENTU käveli ohitsemme, häkellyin niin, etten tajunnut kysyä, mistä pentu on, mitä aikovat harrastaa (onko Madeiralla edes harrastusmahdollisuuksia?En ainakaan tiedä.) sen kanssa, vai miksi ovat ottaneet käyttölinjaisen jne. Taatusti se oli tuotu mantereelta tai jopa Saksasta asti.

LISÄYKSENÄ: Sain tänään aamulla, siis sunnuntaina, viestin, jossa ehdotettiin, että ehkä pentu on tuleva poliisikoira. Niinpä! Miksei se heti mieleeni tullut?

Palveluskoirien pitäminen on ainakin ollut luvanvaraista, mutta onko edelleen näin, siihen en saanut vahvistusta. Syynä on näiden koirien vaarallisuus. HÖH😠😠😠 Jos saku kytketään kettinkiin ja unohdetaan takapihalle, on ihme, jos siitä ei tule raivopäistä.

Ihan kuin Fiinu pienenä!

Turistipariskunnalla näimme aivan järjettömän kulmautuneen uroksen. Voi raukkaa! Koira oli niin apaattinen ja käveli hitaasti päätään roikottaen. Mahtoiko hänellä olla kovat kivut?
Minun verenpaineeni nousi jälleen kerran vaarallisiin lukemiin! Miksi eläimille pitää tehdä tällaista??? Pelkästään sen takia, että joidenkin mielestä ylikulmautuminen on kaunista. Eikä muuten edes ole!

Hotellin kissat ruokailemassa takapihalla.

Kisut pitävät rotat, hiiret ja torakat kurissa, eikä niitä kyllä hotellin alueella näkynyt. Kissat ovat tottuneet saamaan turisteilta huomiota ja kulkevat mukana ja selittävät kovasti päivän tapahtumia. Silittämisestä eivät niinkään välitä, vaan helposti tulee kynnellisestä tassusta.
Yhtenä iltana, taisi olla tuo kaikkein mustin, rupesi käyttämään jalkaani raapimispuuna. Auts! Kynsi meni housun läpi ja teki reiän nahkaani.

Yksi on tulossa muuria pitkin alas.

Tarjolla oli lihaa ja raksuja.

Sovussa... paitsi että joinain iltoina ulkoa kuului aikamoista tappelun ääntä.

Poncha - kisu puuttuu! Hänestä on onneksi muulloin otettuja kuvia.