Hiki on näytellyt Pikku-Sisun elämän alkutaipaleella isoa osaa. Miten kävikään näin huono tuuri, että tuli tällainen hellepurkauma! Meillä on onneksi vilpoiset kivilattiat, mutta silti.
Ei olla voitu lähteä pähkäilemään suurelle kirkolle ohikulkijoita eikä mennä metsätielle kävelemään. Myöhään ehtoolla vois, mutta helle on uuvuttanut maminkin. Noloa tunnustaa, mutta lisäksi olen ruvennut arkailemaan susia. Mihin uskallan mennä ja mihin aikaan? Just oli uutinen, että kotipihalta oli viety pienikokoinen koira.
Viikonloppuna Eurajoella on Avoimet Pihat - tapahtuma. Siitä lisää Ritavuoren Juurella-blogin puolella. Koko ajan on ollut aikeissa piipahtaa Lutalla, Aitta-Kahvilassa. Mutta saas nähdä, kuinka käy.
Kumminkin sekä susien että muiden kulkijoiden vuoksi öiksi ollaan tehty turvalliset järjestelyt. Silti koirat pääsevät halutessaan viileään ulkoilmaan nukkumaan, ja muutamina öinä Sisu on käyttänyt mahdollisuutta hyväkseen.
Fiinu on vanhemmiten alkanut arkailla ääniä. Ensin pelotti kun lumi putosi alas katolta, mutta pennun myötä häiritsevät ratinat ja kolinat ovat lisääntyneet. Mikä neuvoksi?
Onko sinulla kokemusta vanhenevan koiran ääniherkkyydestä? Kerro ihmeessä!
KIITOS MIELENKIINNOSTASI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti