Pevisaan on tullut tiukennuksia. Jokin soveltuvuuskoe tms. olisi varmasti Fiinun kanssa selvitetty, mikä ettei. Täpäkkä tyttöhän hän on. Mutta Iigorista ei kuulunut mitään, ja ajattelin, että ehkä parempi niin. Pääsen helpommalla! Huolella hoidettu penturumba vie aikaa ja voimia + yöunet.
Iigori oli ehdoton ja minusta oikeastaan ainoa isäehdokas. Hän olisi periyttänyt veljensä kaltaisia pentuja: fiksuja, energisiä ja kauniita. Pennun ostaja olisi tiennyt, mitä oli hankkimassa.
Joku toinen uros olisi periyttänyt taas omia geenejään, ja millaisia ne olisivat mahtaneet olla? Sehän on aina arvoitus, millaisia jälkeläisiä yhdistelmä tuottaa. Lisäksi koska en ole sisäpiireissä, uroksen löytäminen on aika hankalaa.
 |
| Oih... pentuja vai? Mekin ollaan ymmällään. |
Tiedän joutuvani ryöpytyksen kohteeksi. Jotkut ihmiset laittavat varmaan välit poikki kanssani. Sille en voi mitään, se on heidän ratkaisunsa, mutta minun on elettävä oman itseni ja omantuntoni kanssa... ties vaikka vielä vuosikymmeniä.
Väinö oli murtautunut ulos erillisestä huoneesta, rikkonut esteitä tieltään ja ilmeisesti kiivennyt aitaukseen, koska koira-aitauksesta en löytänyt Väinön mentävää aukkoa😔.
Kas kummaa, kun talossa on puuseppä, ovet eivät toimi kunnolla. Tai sehän on oikeastaan selvää! En saa toista takaovea lukkoon, ja sen sekä seuraavan oven Väinö oli avannut.
Et usko, miten järkyttynyt olin, kun ajoin autokatokseen. Ensinnäkin Nipsun vapaanaolo sai kaikki kellot kalkattamaan. Jokainen koirahan oli jätetty lähtiessä sisälle.
Kun avasin kodinhoitohuoneen oven, Fiinu ja Väinö tervehtivät minua iloisesti. Jippii! Me ollaan täällä, vaikka suljit meidät eri huoneisiin.
Aloin itkeä. Säntäilin sinne ja tänne. Luulin ensin, että joku törppö ihminen on käynyt meillä ja päästänyt koirat yhteen.
Ovet olivat sepposen selällään kodinhoitohuoneesta ulos, ja sitä kautta Nipsu oli laajentanut reviiriään. Hän on niin pieni, että pääsee jostain paikoista livahtamaan aitauksen alta.
Olin niin järkyttynyt, että kyökin oksennusta. Fiinu oli yltä päältä kuolassa, lattiat ties missä tahmassa. Duunattu oli ja oikein kunnolla. Siivosin ja pesin, ja kirosin itseäni. Miksi en ollut ottanut Väinöä mukaani, autoon?
Pyysin ystävättäreni soittamaan seuraavana aamuna eläinlääkärille ja varaamaan sterilointiajan mahdollisimman pian. Itse en pystynyt.
Aika saatiin, mutta se meni tosi pitkälle.Vahinkoastumisesta seuraavana päivänä olisin vienyt Fiinun vaikka mihin! Olin vihainen ja turhatunut. Kaiken lisäksi rakas ystävättäreni (ei kuitenkaan edellä mainittu henkilö) kuoli yllättäen.
Muutama päivä kun oli kulunut, aloin miettiä, että pienet koiranalut ovat ehkä kasvamassa. Väinön ja Fiinun kaksoisolennot.
Kävin aikamoisen Jaakobin painin itseni kanssa. Valvoin öitä. Surin ystävääni ja mietin, mitä teen pentujen kanssa.
Lopputulema: en voi tappaa pentuja. Niille etsitään rakastavat ja taitavat kodit. FIX-rekisteröidyllä koiralla pääsee harrastamaan tokoa, agilitya ja mukaan pelastuskoiratoimintaan.
Vaikka harrastajalta vaatii pokkaa ostaa ns. sekaroituinen koira, olkoon kuinka hyvää sukua tahansa. Apassin mami joutui mielestäni yhdessä porukassa suoranaisen simputuksen kohteeksi paljastettuaan, että Apassi ei ole lähtöisin hienosta kennelistä. Sen jälkeen koirasta ei ollut mihinkään!
Ja kai joku muukin kuin minä haluaa kunnon koiran, vaikka ei välitä harrastaa??? Monet kasvattajat eivät myy lainkaan, jos ei lupaa hankkia tulosta.
Fiinun rokotukset ovat kunnossa, ja olin juuri ennen juoksua madottanut koirat. Ultraan en häntä vie, tiineyden merkit näkyvät aikanaan. Röngtenissä käydään tarkistamassa kuinka monta uutta rekkua on tulollaan. Toivottavasti ei 12😰, niin kuin Fiinun sisaren ensimmäisessä pentueessa oli.
Menen nyt asioiden edelle, koska vielähän ei tiedetä, onko pentuja tulossa vai ei. Mutta suunnitelmat ovat kuitenkin jo selvinä mielessäni ruokintaa myöden.
Lasitettu terassi helpottaa paljon pentuarkea. Kaksi vuotta sitten jouduttiin käyttämään kaiken maailman viritelmiä, että ipanat eivät olisi päässeet putoamaan (tai hypänneet alas).
Aitauksen alaosa tiivistetään sellaiseksi, että pennut eivät pääse vaeltelemaan muualle. Olen pyytänyt miestäni tekemään pienen vesialtaan, jossa voi valvotusti lutrata. A-pennut rakastivat vettä!
Jaa-a, kuinkahan monelle naiselle raskaus on tullut yllätyksenä? Hetki kun asiaa on pureksittu, järkytys on muuttunut iloksi. "Voi kun vauvalla olisi Pekan kihara tukka ja samanlaiset siniset silmät!" Veikkaan, että itsellenikin olisi käynyt juuri näin, vaikka päätin jo kymmenen ikäisenä, että en halua lapsia.
Näiden pentujen suhteen paniikki ja kiukku ovat sulaneet pois ja tilalle on tullut jo jopa hiukan iloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti