ALMA vaihtoi lajia

Minusta piti tulla pelastuskoira, mutta en tykännyt siitä hommasta. TYYYLSÄÄÄ... ihmiset olivat niin helpoissa piiloissa, että löysin heidät heti. Aivan liian yksinkertaista puuhaa minulle. Lopulta kun en tullut enää pois autosta, mami uskoi, etten taivu tähän harrastukseen.

Olen iso ja vahva tyttö, painoa on melkein yhtä paljon kuin iskällä: 36 kiloa.

Jalkapalloleikkiä... siihen en kyllästy!

Sitten me ruvettiin kokeilemaan suojelua, ja se on minun juttuni. Olen sopivan sähäkkä tyttö siihen lajiin.

Hiha kiinnostaa...

Tässä vartiointia:

Käyn joka toinen viikko hierojalla, ja ennen ja jälkeen treenien verrytellään. Pysyy paikat vetreinä! Paitsi että treenien jälkeen tykkäisin mennä heti nukkumaan. Rupeaa jotenkin niin ramaisemaan😴
Uimisesta tykkään myös, ja se on tehokasta, mutta lempeää treeniä mun lihaksille.

Loppukesästä mennään kuulemma suorittamaan BH. No olkoon, pitää mamia välillä koettaa miellyttää. 

Vauhdikasta kesää koirakavereille toivottaa

 Alma

APASSI - SPL Tampereen leikityspäivä

"Eiks jo pian mennä?!"

Ideana päivässä oli, että maalimiehet antavat arvion koiran viettikäyttäymisestä, ja Apassihan onnistui oikein hyvin.

Maalimiehen arvio: Hyvä saalisvietti, puree ja haukkuu hyvin. Osaa taistella.
Eikun vaan lisää treeniä!

"Tuolta se tulee! Haa, pian mä repeen."

"Onks tää homma näin helppoa? Mää heti voitin ton tyypin."

"Mun isoisät on sentään Tuntemattoman Berija ja Schiffslachen Matze! Kuuluuko???"

Ei kun uusia koitoksia päin, Taitava Team Apassi💕

Tuleeko meille pentuja?

Väinö ilmeisesti kuuli minun sanovan, että tämän juoksun jälkeen Fiinu viedään steriloitavaksi.

Pevisaan on tullut tiukennuksia. Jokin soveltuvuuskoe tms. olisi varmasti Fiinun kanssa selvitetty, mikä ettei. Täpäkkä tyttöhän hän on. Mutta Iigorista ei kuulunut mitään, ja ajattelin, että ehkä parempi niin. Pääsen helpommalla! Huolella hoidettu penturumba vie aikaa ja voimia + yöunet.

Iigori oli ehdoton ja minusta oikeastaan ainoa isäehdokas. Hän olisi periyttänyt veljensä kaltaisia pentuja: fiksuja, energisiä ja kauniita. Pennun ostaja olisi tiennyt, mitä oli hankkimassa.


Joku toinen uros olisi periyttänyt taas omia geenejään, ja millaisia ne olisivat mahtaneet olla? Sehän on aina arvoitus, millaisia jälkeläisiä yhdistelmä tuottaa. Lisäksi koska en ole sisäpiireissä, uroksen löytäminen on aika hankalaa.

Oih... pentuja vai? Mekin ollaan ymmällään.

Tiedän joutuvani ryöpytyksen kohteeksi. Jotkut ihmiset laittavat varmaan välit poikki kanssani. Sille en voi mitään, se on heidän ratkaisunsa, mutta minun on elettävä oman itseni ja omantuntoni kanssa... ties vaikka vielä vuosikymmeniä.

Väinö oli murtautunut ulos erillisestä huoneesta, rikkonut esteitä tieltään ja ilmeisesti kiivennyt aitaukseen, koska koira-aitauksesta en löytänyt Väinön mentävää aukkoa😔.

Kas kummaa, kun talossa on puuseppä, ovet eivät toimi kunnolla. Tai sehän on oikeastaan selvää! En saa toista takaovea lukkoon, ja sen sekä seuraavan oven Väinö oli avannut.

Et usko, miten järkyttynyt olin, kun ajoin autokatokseen. Ensinnäkin Nipsun vapaanaolo sai kaikki kellot kalkattamaan. Jokainen koirahan oli jätetty lähtiessä sisälle.

Kun avasin kodinhoitohuoneen oven, Fiinu ja Väinö tervehtivät minua iloisesti. Jippii! Me ollaan täällä, vaikka suljit meidät eri huoneisiin.

Aloin itkeä. Säntäilin sinne ja tänne. Luulin ensin, että joku törppö ihminen on käynyt meillä ja päästänyt koirat yhteen.

Ovet olivat sepposen selällään kodinhoitohuoneesta ulos, ja sitä kautta Nipsu oli laajentanut reviiriään. Hän on niin pieni, että pääsee jostain paikoista livahtamaan aitauksen alta.

Olin niin järkyttynyt, että kyökin oksennusta. Fiinu oli yltä päältä kuolassa, lattiat ties missä tahmassa. Duunattu oli ja oikein kunnolla. Siivosin ja pesin, ja kirosin itseäni. Miksi en ollut ottanut Väinöä mukaani, autoon?

Pyysin ystävättäreni soittamaan seuraavana aamuna eläinlääkärille ja varaamaan sterilointiajan mahdollisimman pian. Itse en pystynyt.

Aika saatiin, mutta se meni tosi pitkälle.Vahinkoastumisesta seuraavana päivänä olisin vienyt Fiinun vaikka mihin! Olin vihainen ja turhatunut. Kaiken lisäksi rakas ystävättäreni (ei kuitenkaan edellä mainittu henkilö) kuoli yllättäen.

Muutama päivä kun oli kulunut, aloin miettiä, että pienet koiranalut ovat ehkä kasvamassa. Väinön ja Fiinun kaksoisolennot.

Kävin aikamoisen Jaakobin painin itseni kanssa. Valvoin öitä. Surin ystävääni ja mietin, mitä teen pentujen kanssa.

Lopputulema: en voi tappaa pentuja. Niille etsitään rakastavat ja taitavat kodit. FIX-rekisteröidyllä koiralla pääsee harrastamaan tokoa, agilitya ja mukaan pelastuskoiratoimintaan.

Vaikka harrastajalta vaatii pokkaa ostaa ns. sekaroituinen koira, olkoon kuinka hyvää sukua tahansa. Apassin mami joutui mielestäni yhdessä porukassa suoranaisen simputuksen kohteeksi paljastettuaan, että Apassi ei ole lähtöisin hienosta kennelistä. Sen jälkeen koirasta ei ollut mihinkään!

Ja kai joku muukin kuin minä haluaa kunnon koiran, vaikka ei välitä harrastaa??? Monet kasvattajat eivät myy lainkaan, jos ei lupaa hankkia tulosta.

Fiinun rokotukset ovat kunnossa, ja olin juuri ennen juoksua madottanut koirat. Ultraan en häntä vie, tiineyden merkit näkyvät aikanaan. Röngtenissä käydään tarkistamassa kuinka monta uutta rekkua on tulollaan. Toivottavasti ei 12😰, niin kuin Fiinun sisaren ensimmäisessä pentueessa oli.

Menen nyt asioiden edelle, koska vielähän ei tiedetä, onko pentuja tulossa vai ei. Mutta suunnitelmat ovat kuitenkin jo selvinä mielessäni ruokintaa myöden.

Lasitettu terassi helpottaa paljon pentuarkea. Kaksi vuotta sitten jouduttiin käyttämään kaiken maailman viritelmiä, että ipanat eivät olisi päässeet putoamaan (tai hypänneet alas).
Aitauksen alaosa tiivistetään sellaiseksi, että pennut eivät pääse vaeltelemaan muualle. Olen pyytänyt miestäni tekemään pienen vesialtaan, jossa voi valvotusti lutrata. A-pennut rakastivat vettä!

Jaa-a, kuinkahan monelle naiselle raskaus on tullut yllätyksenä? Hetki kun asiaa on pureksittu, järkytys on muuttunut iloksi. "Voi kun vauvalla olisi Pekan kihara tukka ja samanlaiset siniset silmät!" Veikkaan, että itsellenikin olisi käynyt juuri näin, vaikka päätin jo kymmenen ikäisenä, että en halua lapsia.

Näiden pentujen suhteen paniikki ja kiukku ovat sulaneet pois ja tilalle on tullut jo jopa hiukan iloa.

Varo punkkia!

Taas on se aika käsillä... Punkit ovat lähteneet liikkeelle.

Minut herätti aiheeseen jälleen täydellä teholla muutama viikko ystävättäreni viesti. Hän epäili koiransa saaneen borrelioosin, mikä oli onneksi väärä hälytys.

Kun asiasta keskusteltiin, hän laittoi minulle linkin: https://yle.fi/uutiset/3-8233420. (Maalaa siniseksi ja klikkaa avaa.) Tässä on sydäntäsärkeviä kertomuksia siitä, mitä punkkipahalaiset ovat koirille aiheuttaneet! Kaiken lisäksi koirien omistajat olivat käyttäneet karkoitteita, ja silti osalle oli käynyt tosi huonosti.

Huh, huh, mikä neuvoksi? Borrelioosirokote koirille on olemassa, mikä oli minulle uusi tieto. Se on pahoille punkkialueille ehdoton! En ole kovin rokotemyöteinen ihminen, mutta kun punnitaan hyödyt ja haitat, lähes kaikki lienevät tämän rokotteen kannalla.

Evidensian sivuilla kerrotaan, että rokote suojaa kolmelta eurooppalaiselta borreliatyypiltä. Ensimmäisellä rokotekerralla koira rokotetaan kahdesti kolmen viikon välein, ja sen jälkeen rokotetta tehostetaan vuoden välein. Koiranpennut voidaan rokottaa 12 viikon ikäisestä alkaen.

Vakava aihe vaatii kevennyksiä joukkoon...

Fiinulla ei ole tässä huolta punkeista. Hän selvästi (ihan totta) nautti kaverimme, jonka ääni muistuttaa aika lailla Elvistä, laulusta. Fiksu tyttö!

Ketteränä tyttönä Adalmiina on opetellut metsurinkin taidot.

Borrelioosin oireet alkavat vähintään neljän viikon ja joskus pidemmänkin ajan jälkeen. Tämä vielä lisää taudin salakavaluutta. Oireet ovat kaiken lisäksi vaikeasti diagnosoitavia. Alkuvaiheessa ilmenee väsymystä, ruokahalun menetystä ja kuumetta. Usein ilmenee myös yhden tai useamman nivelen arkuutta ja tulehdusta. Akuutin vaiheen jälkeen tulehdus voi levitä muihinkin elimiin: sydämeen, maksaan, munuaisiin ja levitä jopa hermostoon.

Tauti on hoidettavissa antibioottihoidolla, mutta hoidosta huolimatta koira tulee olemaan borrelian kantaja vuosia.



Muistatko vielä, miten paljon oli lunta? Täällä rannikollakin nähtiin tämmöiset määrät. Voi että, miten on kaunista eikä kurasta ole tietoa. Nyt kaikki on ruskeaa ja mähdäntynyttä. Yäks, inhoan niin tätä "kuollutta" vaihetta ennen kuin alkaa vihertää.

Lähetin tämän videon Valiolle ja sain jopa vastauksen. Markkinointihenkilö oli kovin ilahtunut siitä, että tuote käytetään tarkkaan ja että se maistuu koko perheelle. Kyseessä on siis Koskenlaskija Ruoka. Namskis😋

Minä olen antanut omilleni vuosia valkosipulihapankaalia haarukallisen aamulla. Luonnollinen tauko tulee, kun rasia tyhjenee ja ennen kuin uusi ehditään ostaa.
En muista, milloin viimeksi olisi punkki löytynyt. Toki vältän liikkumista paikoissa, joissa on paljon punkkeja. Enkä tarkoita, että tämä konsti toimisi aukottomasti esim. saaristossa tai rannoilla, mutta ehkä se voisi olla tukena.

Apassi ja Nemo.Onko mitään hauskempaa kuin kiitää hankikannolla?

Ritavuoren Rekut toivottaa lukijoille punkkivapaata kevättä ja kesää!

Sakemannit supikoirajahdissa

Eipä ole näinkään 30-vuotisen koiraurani aikana käynyt, ja toivottavasti ei käykään.
Kuvia ei ymmärrettävästi syistä ole montaa esitellä, alla yksi huono, jonka roskiksen taa piiloutuneesta jahdin kohteesta räpsäisin.

Puoli neljän paikkeilla aamulla olimme normilenkillä, kun yhtäkkiä huomasin, että lenkkikavereitani ei ole missään. Fiinu saattaa tehdä lyhyitä katoamistemppuja, mutta Väinö harvemmin. Minun ei auttanut kuin jatkaa matkaa. Sitten haukkuminen rupesi kuulumaan yhden talon suunnasta, ja Väinön ääni kuului päällimmäisenä. Arvata saattaa, että koko tienoo raikui! Ajattelin kaksikon jahtaavan hetken peuroja ja tulevan takaisin, vaan näin ei käynytkään. Haukku tiivistyi ja jäi paikoilleen.

Lähitienoolta oli ilmoitettu kadonneiksi kaksi sakemannityttöä, ja tuli mieleen, josko minun koirani olisivat löytäneet työt. Eipä ollut, koska Väinölle rupesi vastaamaan joku villieläin. Sellainen rähinä ja sihinä kuului Väinön kiihkeän haukunnan väliin.

Oi apua, ja olivat kaiken lisäksi niin lähellä taloa, jos eivät aivan pihalla. Tukkani nousi lippalakin alla pystyyn ja lähdin tarpomaan takaisin päin.

Sydän jyskyttäen painelin ääntä kohden toivoen, että Väinö ei olisi kovin kaukana metsässä. Siis että löytäisin pojan helposti. Meteli oli joka tapauksessa sitä luokkaa, että pelkäsin koko lähitienoon saavan aikaisen herätyksen. Fiinu oli ilmeisesti kyllästynyt ja lähtenyt hakemaan minua, koska tuli perääni tiellä. Vein hänet sisälle ja otin uudemman yrityksen tappeluparia kohti.

Siellä sähisijät olivat, talon pihalla, piharakennuksen päädyssä! Neljä kiiluvaa silmää kääntyi kohti minua, kun kurvasin nurkan takaa.

Onneksi Väinö on niin tottelevainen, että tuli heti pois, kun käskin, ja lopetti haukkumisen. Poika oli itse asiassa aika nolo, tiesi olleensa typerä. Hän käveli vaisuna perässäni, ja kun käännyin pari kertaa katsomaan, että tuletkos sieltä, poika pommpasi taaksepäin sen näköisenä, että nyt tulee taatusti lättyyn.

Kummassakaan koirassa ei ollut hampaanjälkiä, ja supikoira pääsi todennäköisesti myös säikähdyksellä kohtaamisesta. Oli vaan uhottu puolin ja toisin.

Niin, ne kadonneet koirat löytyivät hukkuneina😭😭😭

Talon väkikään ei herännyt, olkoot he onnellisia hyvistä unenlahjoistaan. Silti minulle jäi aikamoinen pelko päästää kaksikkoa auki. Kevään tulleen aina vain enemmän näillä nurkin on luonnon eläimiä liikkeellä. Lähietäisyydellä on neljä ruokintapaikkaa, ja ne kokoavat sekä peurat että kauriit, mutta myös pienemmät otukset.

Remmilenkillä lähdemme yleensä tiettyyn suuntaan, ja yhdessä kohtaa eläinten kulkureitti ylittää tien. Olemme siinä silloin tällöin jarruttaneet hirvien ja peurojen vuoksi, mutta ketut, supit ja mäyrät käyttävät myös polkua.

Fiinu ja Väinö aloittavat joka kerta vimmatun jäljestämisen kyseisessä paikassa. Fiinu ottaa lisäksi ilmavainua ja suorastaan keulii. "Tonne, tonne tarttis nyt päästä!" Mistähän tyttö löytyisi, jos antaisin sen mennä?

Fiinusta olen joskus vitsaillut, että se pitäisi laittaa hirviporukan matkaan, niin innokas tyttö on ajamaan riistaa.

Ehkä on parempikin pitää koirat tässä kohtaa vuotta kytkettyinä, tai niin tietysti kuuluu lainkin mukaan. Muuttolinnutkin ovat saapuneet, ja ne oleilevat pelloilla.

Tämä tarina osoittaa vaan sen, että kaikkea voi sattua ja kaikkeen pitäisi olla itse varautunut. Vaan kun aina ei vaan ole...

Riemukkaita ja turvallisia kevätlenkkejä🐾🐾🐾🐺

Nipsu ja Fiinu - tytöt ottivat yhteen

Nipsu on ollut yhtä mittaa meillä parisen kuukautta, ja sitä ennen lyhempiä jaksoja. Kaikki menee muuten aivan hyvin, ja hän on helppo koira, mutta pikkuneiti pakkaa komentamaan Fiinua. Roikkuu niskassa, ärhentelee ja yrittää alistaa. Fiinulla on mahdottoman kärsivällinen luonne, ja tähän asti hän on väistänyt, mutta edellisellä viikolla rupesi mitta täyttymään.

Uskotkos?! Älä isottele mulle!

Fiinu oli jo sisällä, kun tulimme ulkoa Nipsun kanssa. Hyökkinen alkoi heti, mutta nyt Fiinu ilmoitti jämptisti mutta lempeästi, että tuollainen käytös ei sovi. Nipsu ei uskonut, joten hänet kangettiin lattialle. Huomaa, miten fiksusti Fiinu käyttäytyy. Veikkaan, että moni muu sakemanni olisi antanut paljon kylmempää kyytiä.

Muuten tytöt ovat ylimmät ystävät, ja Nipsulla on kiire Fiinun luokse, jos he ovat eri paikassa. Fiinu ei oikein aina viihdy hallilla, ja jos tuon hänet sisälle, Nipsu seisoo etutassut ulko-oven lasia päin ja kaipaa ystäväänsä.

Nipsu pitää meitä ja toisia koiria laumanaan, koska on ollut täällä niin paljon ja tosiaan yhtä mittaa parin kk:n jakson. Väinö on koirien ykkönen, siitä ei ole epäselvyyttä, mutta onko Nipsu sitä mieltä, että hän sitten seuraava järjestyksessä?

Iso kahakka puhkesi sunnuntaiaamuna klo 5.15. Olimme tehneet pellolla ja metsässä tunnin aamulenkin. Sielläkin oli jotain kähinää, ja jouduin tönimään Nipsua pois Fiinun kimpusta.
Kävin hallipakastimella ja käsissäsi oli kaksi pakastusrasiaa ja pussi koiranruokaa. En tiedä, miksi ja mitä tapahtui, mutta kun avasin ulko-oven, Nipsu makasi selällään maassa ja Fiinu piti kurkusta kiinni. Arvata saattaa, mikä meteli pihalla oli! Sitten kun rupesi veri lentämään, minun oli pakko koettaa irrottaa Fiinu Nipsusta. Heitin pakasteet Fiinun päälle ja revin tytön irti toisesta.

Nipsu oli yltä päällä veressä, enkä tiennyt, mistä sitä tulee. Kurkusta, korvasta vai Fiinusta?

Nipsu on liiankin sisukas (3/4 Jack Russelia, vaikka ei ulkonäöstä arvaisi) eikä anna periksi. Kun sain Fiinun irti, Nipsu puri Fiinua takajalkaan niin lujaa, että Fiinu kiljui ja kahakka jatkui. En osaa kertoa, miten sain sen päättymään... huusin vissiin vaan niin kauheasti.

Onneksi Väinö pysyi erossa selkkauksesta. Huh.

Mistä veri tulee???

Fiinu-paran kirsu "vaan" oli vahingoittunut. Nipsusta en reikiä löytänyt, kun hänet pesin. Ja vein saman tien äidilleni, (joka on ollut niin huonossa kunnossa, ettei ole pystynyt koirasta kunnolla huolehtimaan) koska koko ajan oli ilmassa, että välienselvittely ei ollut vielä tässä.

Sierainten väli oli auki, ja muuallakin kraapaleita.

Porissa olisi ollut päivystys (miksi muuten kaikki haaverit sattuvat viikonloppuisin, juhlapyhinä tai iltaisin😅?), mutta minä luulin, että pitää lähteä Tampereelle asti.

Verentulo tyrehtyi itsestään, ehkä silti olisi ollut hyvä ommella pari tikkiä. Niin tai näin, olen antaunut Rimadyliä, Arnica Montanaa ja tiputtanut Betadinea haavaan.

Eilen soitin ell Varajärvelle, ja hän totesi, että haava paranee kyllä itsestään.

Nipsulla on ollut meillä mahdottoman hauskaa, ja hän on päässyt nauttimaan aktiivisesta elämästä. Harmittaa siksi niin vietävästi, jos tyttöjä ei voi enää pitää yhdessä. Fiinu on tiukentanut asteittain viestiään Nipsulle, mutta nytkään se ei mennyt perille. Jatkoa ajatellen se ei lupaa hyvää...

En voi ajatellakaan, että terve, elämänhaluinen 8-vuotias koira vietäisiin lopetettavaksi! Joku muu vaihtoehto täytyy löytyä.

Koiralla on todettu GIARDIA - mistä on kyse?

Apassin mami lähetti tietoiskun aiheesta, ja kopsaan hänen toimittamansa tekstin tähän suoraan.

(koonnut Henna Laiho, lähdekirja: Seppo Saari, Anu Näreaho, Sven Nikander: Elinympäristönä koira - koiran loiset ja loissairaudet. Fennovet Oy 2016)

Ilme on juuri kuin äidillään: "Tänne päin sitä banaania!"

Mikä on giardia?

Giardia on kaikkialla maailmassa esiintyvä koirien sisäloinen, joka todetaan melko yleisenä myös suomalaisilla koirilla. Aikuiset tartunnan saaneet koirat eivät useinkaan oireile, mutta pennuilla tartunnat ovat yleisempiä. Voidaan sanoa, että giardia on koiranpentujen yleisin sisäloinen.

Giardiat ovat siimallisia alkueläimiä, joiden aktiivisia muotoja kutsutaan trofotsoiiteiksi. Ne lisääntyvät ohutsuolen limakalvolla suolinukan pinnalla suvuttomasti kahtia jakautumalla. Kun trofotsoiitit siirtyvät suolistossa eteenpäin, niiden ympärille muodostuu kystarakenteita, joita erittyy giardiatartunnan saaneen koiran ulosteeseen jaksottaisesti. Kystat ovat tartuntakykyisiä heti ja tartunnan saamiseen riittää muutama koiran ruoansulatuskanavaan päätyvä kysta.

Ruoansulatuskanavassa kystan seinämä  hajoaa, ja sen sisältämät trofotsoiitit vapautuvat ja alkavat lisääntyä. Giardia - kannoista osa on eläinlajikohtaisia, osa taas pystyy tartuttamaan useanlaisia isäntäeläimiä. Koiraeläimillä tyypillisimpiä ovat niiden omat kannat (giardia canis ja giardia duodenalis - kannat C ja D). Nämä eivät voi tarttua ihmiseen.

Vaikutukset koiran elimistössä

Ei tarkkaan tiedetä mikä mekanismi elimistössä aiheuttaa giardialoisen tyypilliset kliiniset oireet. Oletuksena on, että voimakkaassa tartunnassa ravintoaineiden imeytyminen saattaa estyä suolen nukan pinnalla kasvavan trofotsoiittikatteen takia. Imeytymättömät hiilihydraatit ja ravintoaineet voivat osaltaan ruokkia suolistobakteerien liikakasvua ja johtaa ripuliin. Giardiatartunnassa suoliston nukka lyhenee, mikä johtaa samankaltaisiin ongelmiin. Giardiatartunnan on todettu aiheuttavan epiteelisolujen liitosten löystymistä, mikä aiheuttaa valkuaisaineiden ja kudosnesteen menetyksiä suolistoon. Samalla ruokamassan mukana kulkevat valkuaisaineet ja antigeenit saattavat löystyneiden epiteelisolujen välityksellä saada elimistön immuunipuolustuksen reagoimaan tarpeettomasti.

Ihmisillä giardialoisen on todettu aiheuttavan riskiä laktoosi-intoleranssin kehittymiselle. Normaalisti suolen limakalvo uusiutuu siten, että epiteelisoluja kuolee ja niiden tilalle muodostuu uusia. Giardialoisen yhteydessä solutuho on tavallista nopeampaa. Ripulioireilu voi olla akuuttia tai vaihtelevaa ja jatkuva pitkäänkin.  Mukana voi olla limaa, mutta ei yleensä verta. Ripulin lisäksi koiralla voi olla oksentelua, ruokahaluttomuutta, laihtumista ja heikkoutta.

Tartunnan sairastaneen koiran elimistön muodostama immuniteetti ei välttämättä estä uuden tartunnan saamista, mutta saattaa pitää oireilun kurissa.

(Lainaus päättyy.)

Mitä tästä opimme? Noh, itselle tuli ainakin tunne, että ensimmäisten kokeiden joukossa pitäisi poissulkea giardia, jos on kyseisen kaltaisia suolistovaivoja. Epäilläänkö liian helposti ruoka-aineallergiaa tai haiman vajaatoimintaa? Tartuntoja jää taatusti pimentoon, koska giardia on näin yleinen,  ja se saattaa antaa epämääräisiä oireita, tai pahimmassa tapauksessa ei mitään merkkiä itsestään.

Apassin kanssa ollaan voiton puolella! Varmuuden vuoksi kuitenkin otetaan vielä maanantaina koe, mutta erittäin todennäköisesti giardia on saatu häädettyä. Poitsun paino nousee pikku hiljaa ja ruoka imeytyy. Vai mitä sanot näistä papanoista?

Ruoaksi hän saa hevi -,  kana - ja lohiriisineuta sekä lampaanrasvaa. Lisäksi b-vitamiineja, maitohappobakteereja ja pellavaöljyä.