Kennelliitto - ahne monopoli?

Kiuspäissään ei saisi tehdä mitään, paitsi juosta maratoni, ja siitäkin voi seurata sydänkohtaus. Mutta jos on oikein pahalla päällä, niin kohtaus on pelastus!

No niin... kiitos, SUPERKIITOKSET, kaikille, jotka tiesitte, mutta ette sanoneet, ette edes vihjaisseet. "Käsitin, että nartun omistajana otat selvää." Niinpä tein, ja vielä kaverini kanssa, joka ymmärtää koirista kaiken, mutta ei hänkään löytänyt, miten ahneeksi kennelliitto on ruvennut. Yhden iltapäivän istuimme MV:n kanssa tietokoneen vierellä ja haimme tietoa ej-rekisteröinnistä. Vaan mistään ei pongahtanut esiin tietoa, että se on TUPLASTI KALLIIMPI KUIN NORMIREKISTERÖINTI.

Tämä totuus selvisi tänään, kun vihdoin sain pennelit rekisteriin. Tai yritin. Joopa joo, kennelliitolla on valta ja mahti tehdä mitä vaan. 

En olisi edes yrittänyt rekisteröidä pentuja, mutta kun minulle esiteteltiin ej-rekisteri. Saisinko sitä kautta pennuille paremmat kodit kuin ilman papereita? Siksi päädyin tähän, mutta tein ratkaisun puutteellisten tietojen varassa. 

Kirjotan osaksi siksi, ettei kukaan muu möhläisi. Ej-rekisteröinti maksaa 140 € / neesu!!! Minkä vuoksi? Tahdon kysyä. Se on pelkkä rangaistusmaksu niille typeryksille, kuten minä, jotka ovat antaneet "epäkelpojen koirien" lisääntyä. Mitäs muuta se olisi? Sen lisäksi, että muijat saavat pyörittää "en kommentoi" - nauhaa. Siis kennelliiton virkailijat. Mitään tietoa heiltä ei saa, jos jotain kysyt, vastaus on edellä mainittu. NOH, sen verran, että maksusta olisin voinut valittaa hallitukseen. ÄÄH, kannattaisiko se? Eipä tietenkään kommentoida eikä tiedetä yhtikäs mitään. HMMM... vinkatkaa kun kennelliitossa on paikka auki! Minäkin, tolvana, opin nuo fraasit aika äkkiä ulkoa. 

Rekisteröinnillä ajattelin pentujen parasta. Löytyisi hyvät, rakastavat ja jopa harrastavat kodit! Ja niin on käynyt! Kirjoitin tohon meidän whatsapp - ryhmään, että vaikka muuten taidan olla aika tunari, ihmisten suhteen minulla on nenä päässä. 

Kirjoitan tämän vielä oikein isoilla kirjaimilla: KAIKKI TÄHÄN ASTI VARAUSMAKSUN MAKSANEET OVAT HARRASTAJIA TAI SEMMOISIKSI AIKOVIA.  Kovin huonolta ei siis näytä?

Kennelliitto vetää tietenkin pidemmän korren. Se on kuin don Quijote, tai oikeastaan tuulimyllyt ritaria vastaan. 

Onneksi Väkelän A-pennun varanneet ovat ihan eri A-ryhmää😃Minä olen p-aukinen surkimus, ja kun kerroin, että rekkaus maksaa näin paljon, niin mitäs nyt tehdään? Maksatteko lisää etukäteen?
Se sopi niin monelle, että saan rahat kasaan.  

En missään nimessä nyt syyllistä pennun ostajia. Kerron vaan, miten älyttömästi kaikki maksaa. Tähän mennessä Fiinun eläinlääkärikuluihin (soitot myös maksavat) on mennyt noin 800 euroa. 
Ja jos huono tuurini jatkuu, häneltä joudutaan poistamaan kohtu ja siinä ne hienot ja reippaat pennut sitten olivat...

Voi itku, sen haluan välttää, jos vaan mahdollista! Jos vaan on mahdollista. Kaikki ovat nähneet sakunpentuja, niin minäkin. Ja te, jotka olette käyneet pentuaitauksen vierellä, tiedätte, miksi olen tätä mieltä. 

Kiitos vielä teille! En oikeastaan olisi koskaan uskonut, että löydän näin hienoja ihmisiä  pikkurekkujen omistajiksi💖 
Helpolla se ei ole käynyt. Laskin päässäni, että ainostaan kaksi alkuperäistä varaajaa on pitänyt kutinsa. Siis sellaisia, jotka myös minä "kelpuutin" mielessäni. 

Haluatteko tietää, keitä he kaksi ovat😄? 
 

Raput kiinnostavat

Toimintaa tarvittaisiin jo aika lailla. Yöllä kopassa kiljutaan, on tylsää, aitauksesta halutaan pois, on tylsää...

Yksin en uskalla ottaa kuin neljä viisi pentua pois aitauksesta pihalle riekkumaan. Varsinkin koska nämä ovat rohkeita ja menevät minne tassut viipottavat, eikä aikuisten koirien aitausta ole suunniteltu pikkupennuille. Rappuja ei arastella, vaan ne ovat päinvastoin älyttömän kiinnostavia. 

Alla muutamia videoita. Kaikki pennut eivät nyt valitettavasti esiinny, koska ainakin Arvo, Agatha ja Alma nukkuvat.

Adalmiina, Akusti ja Alina rapuilla. 

Alina, Akusti ja Apassi. Mitenkä pulma ratkaistaan?

Raput on mentävä myös alas: Alinan vuoro.

Päästiinpäs terasille omin neuvoin! Apassi, Akusti, Alli ja Alina riemuitsevat.

Uusi kanisterinkouluttajasukupolvi kasvamassa? Iskä joutui sisälle, kun vahti aarrettaan liian tiiviisti, ja Alina päätti kokeilla, mikä tämän homman juju oikein on.

Vielä ruokinnasta

Tähän aiheeseen taidetaan palata useasti, mutta kerron tässä yhdestä sivustosta, josta löydät paljon tietoa millaista on hyvä ruoka ja millaista se ei ole.

Kuluttajaa nimittäin sumutetaan armottomasti tälläkin saralla! Kalliissakin ruoissa käytetään säilöntäaineita, jotka ovat MYRKKYJÄ, mutta niitä saadaan laillisesti käyttää, koska koiraparkojen ruokaa eivät koske samat säännökset kuin ihmisten ruokaa. Jokainen voi vaan miettiä, mitä koiran puhdistuselimille tapahtuu vuosien mittaan...

Eläinperäiset tuotteet voivat olla kanansulkia, nokkia ja jalkoja.  Mainittu lihapitoisuus ei todellakaan välttämättä kerro ruoan laadusta, eikä sitä, miten paljon valmiissa tuotteessa on lihaa jne.

Siksi ei ole se ja sama, millä pennun ruokkii.

Tässä vain muutama syy pikaisesti sille, miksi minä en käytä nappuloita. 

Niin ja se sivusto... www.shetland.fi

Olli Wuorimaa on tutkinut näitä juttuja, ja esim. hiivasta löydät artikkelin, kun googlaat Shetland Oy. Hiiva on yksi parinkymmenen viime vuoden aikana koiriin iskenyt vitsaus. Silloin, kun minulle tulivat ensimmäiset koirat, sellaisesta ei tiedetty mitään, ei ainakaan koiraporukoissa puhuttu. Jossain on siis menty pahasti pieleen.

En sano, että kaikki nappularuoka on yhtä ja samaa peetä. On laadukkaitakin merkkejä, vaikka minulla niistä ei ole omakohtaista kokemusta, mutta esim. Golden Eagle ja Josera noudattavat korkeampia kriteerejä. Näistä sarjoista kannattaa ottaa selvää. Lisään tähän listaan vielä Canaganin juteltuani yhden pennun tulevan omistajan kanssa.

En tarkoita, että kukaan alkaa syöttää mitään tiettyä merkkiä minun suositukseni perusteella, ja sitä paitsi, minä liputan edelleen sen luonnollisen ruoan puolesta. Aika moni pennunostaja on tullut samaan tulokseen, joidenkin kanssa täytyy vielä keskustella.
Toivottavasti jokainen ymmärtää, että minun täytyy olla vakuuttunut siitä, että laadukas ja johdonmukainen ruokinta jatkuu, ennen kuin voin luvata pentua kenellekään.


Tiedän, että tämä aihe kuumentaa ihmisiä, enkä ala kiistelemään kenenkään kanssa. Myös minä olen saanut kritiikkiä siksi, etten syötä nappuloita. Olen pilannut koirani syöttämällä niille, mitä sattuu... Vapaassa maassa jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, vaikka kovin huonokuntoisilta koirani eivät näytä. Väinön turkista voi naamaansa peilata, eikä Fiinu ole mennyt surkean näköiseksi vaikka on imettänyt aika ison poppoon.

Kuten sanottua, tähän palataan...

Päästiin sentään lääkärille

VAAN OLI TYÖN TAKANA! Soitin ainakin viiteentoista numeroon. Kaikki ajat olivat menneet pitkälle elokuulle, niissä paikoissa, joissa joku vastasi.

Emma Alveelle Friitalaan olisin päässyt, mutta hän ei pysty katsomaan tulehdusarvoja saman tien, ja hän ohjasi minut päivystykseen. Apus! En mene, en varmasti! Töissä olisi kaksi nuorta ystävällistä naislääkäriä. Ahaa, noh, sitten, mutta en päässyt sinnekään. Ja siitä se soittorumba itse asiassa vasta alkoi. Sen jälkeen en kunnalliselta puolella saanut kiinni kuin Laeslahden Raumalta, joka ystävällisesti soitti minulle takaisin.

Sirpa Varajärven tuuraaja ei soittanut takaisin, vaikka jätin kaksi viestiä, joissa kerroin, että pelkään koiralla olevan kohtutulehduksen. Mitä tekoa on lääkärillä, jolla on vastaaja päällä jo ajanvarausaikana???

Mikään ei siis luonannut, tai toki olisin voinut lähteä Hattulan Evidensiaan tai Vantaalle tms., mutta rahapussi ei anna periksi. Lähempää oli pakko joku löytyä.
Iltapäivällä soitin uudelleen päivystysnumeroon, ja jostain syystä minulle annettiin aika, vaikka aamulla oli ollut niin täyttä ettei ollut mitään mahdollisuutta. En varmaan tiedä kunnolla heidän kuvioitaan, mutta onko niin että päivystysaikoja aletaan antamaan vasta jossain kohtaa ja muuten ollaan normilinjalla? Se selittäisi aikojen puutteen ennen päivystyksen alkua.

Fiinun kunto oli aivan hyvä, hän söi, ei juonut normaalia enemmän, ei pissinyt lattialle, ja lämpö pysytteli 39 asteen tuntumassa. Mutta kun sitä vuotoa oli kestänyt jo kuusi viikkoa. Ne eläinlääkärit, joiden kanssa pääsin edes puhumaan, sanoivat, että se ei ole enää normaalia.

Aurinko paistoi täydeltä terältä, kun lähdimme kohti Poria, ja pennut jäivät uudistettuun ja katettuun aitaukseensa isänsä kanssa. (Tuli muuten edellisenä päivänä testattua, että kellään vieraalla ei ole yhtikäs mitään asiaa pentujen lähelle, kun Väinö vahtii heitä. )

Ylläri, ylläri, eipäs tullut nuorta naislääkäriä, vaan tämä minun (ja monen muun) suosikki. Onneksi olin istahtanut, muuten olisin tipahtanut persuuksilleni😆. Ehdin ajatella, että mikä haukkuminen taas alkaa? Mitä olen tällä kertaa tehnyt väärin? Olenko taas pelkästään hysteerinen? Vai aletaanko arvostella koiran kuntoa? Vai... vai mitä? Jotain varmasti keksitään, jos ollaan sillä tuulella, mutta eilen oli hyvä päivä. Sain asiallista kohtelua, ja kysymyksiini vastattiin. Eläintenhoitajakin oli paljon rentoutuneempi kuin edellisellä kauhukäynnillä, hän jopa hymyili.

Ennen kaikkea, emme tehneet turhaa reissua.

Fiinun tulehdusarvot olivat kohollaan, samalla tasolla kuin synnytystä seuraavana päivänä. Eli pelkästä maidonnoususta oireet eivät sitten johtuneetkaan. Kohdussa oli jo silloin pientä tulehdusta. Siksi hän söi niin huonosti synnytyksen jälkeen, eikä Synolux-kuuri, johon sen vuoksi päädyttiin, ollut tepsinyt bakteeriin. Nyt kokeillaan laajakirjoisempaa antibioottia, Kefavetia.

Kohdunpoistoa väläytettiin heti, mutta tyrmäsin sen. Haluan jättää portin auki toiselle pentueelle. Eikä lääkärikään operaatiosta ollut innostunut näillä ilmoilla, eikä siihen tässä tilanteessa ole itse asiassa tarvetta. Kunhan tilanne ei pahene, ja antibiootti tepsii.

Viikon kuluessa tiputtelun on loputtava. Jos ei, on ultrattava ja katsottava, miltä kohtu näyttää.

Imettäminen ja maidontuotanto ylläpitävät hormoonitoimintaa, joka taas ylläpitää tulehdusta. Lääkäri kehotti lopettamaan koko imettämisen ja lypsämään itse pakastimeen maitoa pahan päivän varalle. Mutta, en älynnyt kommentoida, eikös se yhtä lailla innosta kroppaa tuottamaan lisää maitoa😰? Miten oikeastaan estän pentuja imemästä? Illalla, kun myräkkä oli pahimmillaan tässä kohtaa, katselimme telkkaa, ja pennut hääräsivät ympärillämme. Fiinu imetti heitä silloin tällöin, ja kaikki taisivat saada jonkun verran maitoa. Samaten hän imetti vapaaehtoisesti ennen kuin lähdimme Porin reissulle.

Oman paikkakunnan apteeksissa Kefavetia ei ollut varastossa, ja olisin saanut sen vasta tiistaina, mutta niin kauaa en halunnut odottaa. Farmaseutti oli todellinen asiakaspalvelija ja soitti Raumalle päivystävään apteekkiin ja varmisti, että saisin sitä sieltä. Ja onneksi löytyi.

Synkät pilvet olivat niin hurjan näköisiä, että ajoimme kodon kautta, ja toin pennut sisälle. Pienet sateet lämpimällä ilmalla katollisessa asunnossa eivät haittaa, mutta rankka sade ja ukkonen ovat eri juttu. Eikös juuri silloin alkanut jyristä ja salamoida, kun kannoin pentuja sisälle. Tuli siis paukkuarkuutta testattua ja todettua, että sitä ei vissiin löydy😅Päät eivät edes kääntyneet jyrähdyksen suuntaan.

Voi meidän höpsöä. Väinö piiloutuu sateelta senkin päälle eikä tule sisälle kuin pakotettuna. Pennut lienevät tulleet isäänsä? Ovat ainakin viihtyneet aitauksessa tosi hyvin. Makuupaikaksi olen tuonut kumipohjaisen villapeiton. Jos siis joku pelkää, että pienet joutuvat maan päällä makoilemaan.

Rekisteröiminen siirtyi jälleen eilisen ruljanssin takia. Kauaa en sitä tee, nyt kun minulla on kennelliitosta ohjeet, miten huijaan ohjelmaa, joka vaati Väinöltä kivestodistusta. Miksi ihmeessä??? Kari Ventelä on kiveksen poiston jälkeen ilmoittanut tiedon kennelliittoon, ja jalostustietojärjestelmässä lukee selvästi: kivekset - puutteellinen. Ja kuka pistäisi pennut ej-rekisteriin, kun uroksella on pallit?

Leikki maistui illalla. Akusti ja Arvo vetoleikissä. 

Pentujen uusille omistajille... saa muutkin lukea

Mehän voitaisiin käyttää tätä blogia yhteisenä viestintäkanavana, vai miltä kuulostaa?

Koetan kirjoitella tänne sitä mukaan, kun mieleeni tulee, pennun taloon tuloon ja kotiutumiseen liittyviä juttuja. Pohjana oma kokemus, koirakirjallisuus ja muilta kuultua... hyväksi havaittuja vinkkejä. En sano, että ovat ainoita oikeita toimintapoja, mutta ehkä niistä on apua uuden perheenjäsenen kanssa.

Voitte jättää viestejä, jos ette omaa nimeä tykkää käyttää, niin pistäkään pennun virallisella nimellä, niin tiedän kuka kirjoittaa. Niitä voivat kaikki sitten kommentoida.

Lähettäkää minulle sähköpostiin tai puhelimeen kuvia ja videoita (nämä sähköpostiin, kiitos!) pennun touhuista. Niitä on kiva sitten kaikkien katsella blogista, ja minä tiedän, missä mennään ja että kaikki on all right😊

Apassin omistaja on ehdottanut WhatsApp-ringin perustamista, ja minä ilmoitan hänelle halukkaiden numerot. Itse olen ainakin ekana siinä ringissä mukana 😉. Hienoa, kun nykyään on näin paljon mahdollisuuksia pitää vaivattomasti yhteyttä! Toista oli silloin joskus vuonna kivi ja kilpi, kun minä olen ottanut ekan sakun pennun. Ei ollut edes kännyköitä!

Riehupetterit sammuivat sentään viimein!

Esimakua vauva-arjesta.

Vein sakin neljän jälkeen ulos, juu, kyllä vein, koska huuto oli pentukopassa ihan mahdoton. Mutta sittenpäs täällä rupesi satamaan. Ennenkuulumatonta! Niin kuivaa on ollut. Ei kun pennut takaisin sisälle, vaikka ei heitä sade haitannut.
Sen verran reipasta meno jo on, että ei heitä voi sisällä koko päivää pitää. Mieheni (monet kiitokset hänelle, kun hän on viitsinyt värkätä sitä sun tätä pentujen hyväksi💕) sanoi tekevänsä pressukatoksen penneleille, niin saavat olla kuivassa vaikka vettä roiskii.

Koetin eläinlääkäriä kiinni, Varajärvellä on tuuraaja, minkä tiesinkin. Kahdeksalta on vastaaja päällä, että olemme hoitotyössä, ja että ajanvarausaika on kahdeksasta yhdeksään. Minun logiikkani mukaan tuo yhtälö ei ole oikein! Haluaisin tietää, millä konstilla  joku on saanut ajan tuuraajalle? Soitin nimittäin jo jonain toisena päivänä, ja sama peli oli silloin.
Jätin viestin vastaajaan, että haluaisin tarkistuttaa Fiinun tilanteen, koska pimpistä valuu verta jonkun verran, edelleen. Pelkään, että on alkavaa kohtutulehdusta, vaikka lämpö on normaali, mutta silti. Viikonloppu tulossa, ja täällähän on vain se yksi "ihana" päivystävä lääkäri, jolle en edes uskalla enää mennä. Mistähän minut mahdettaisiin nyt haukkua?
Nähtäväksi jää, soittaako tuuraaja. Aika hävytöntä, jos ei soita, koska kerroin epäileväni, että kohdussa on jotain hämminkiä.

Sukkelaa... pieneläimiä on aina enemmän, mutta kunnallisten palveluiden saaminen heille on kiven alla. Kaikilla ei ole varaa mennä yksityiselle lääkärille tai ei olla tyytyväisiä oman paikkakunnan eläinlääkäreihin. Tiedän, että täällä käydään paljon Porista ja Raumalta.

Passikuvat hoitotoimenpiteiden yhteydessä

Adalmiina

Agatha

Akusti

Alina

Alli

Alma

Apassi

Arvo

Iskä osallistuu.

Taas yksi "kehitysaskel" saavutettu

Iskä joutuu tekemään joitain toimenpiteitä...

Tässä tyttöjen mallinäytettä, miten viljustetaan kun päästään vapauteen pentulaatikosta ja - aitauksesta.

Adalmiina terassilla. Voi että kun on hauskaa!

Alli ja Alina suuressa maailmassa.

Näin, miten Alina punnersi itsensä takaisin aitaukseen😂 ensimmäinen A-este tuli ylitettyä, ja mallikkaasti! Eli terveisiä Jyväskylään.

Ensikosketus luihin... ja työkoirille työhanskoja

😂😂😂 nauravat hymiöt tähän, kun eivät otsikkoon tahdo mennä...

Vein tosiaan pari isoa naudanluuta pennuille ulkoaitaukseen, kuvankin otin, mutta joku on vissiin kähveltänyt sen😏. Arvata saattaa, että ne olivat eri hauskoja pentujen mielestä. Kolme - neljä kaveria oli yhden kimpussa.


MV:n ehdotuksesta vein myös pari nahkaista työhanskaa retuuteltavaksi, ja heti ne kiinnostivat.

Alina, Akusti ja Arvo mittelöivät. 

Koetin ottaa uusille omistajille kivoja kuvia, mutta syömisen ja riehumisen jälkeen porukka sammahti. Tässä kumminkin jotain otoksia.

Adalmiina

Alli

Alina

Aika vetelää sakkia... ilmeet lasittuneet. Voi voi, kun kuvaaja ei ole aina sopivaan aikaan paikalla.

Alma oli vallannut Arvon maakuopan. Mahtaa olla vilpoisa paikka lepäillä?

Pennut on sirutettu

Se kävi näppärästi. Siruttaja, ei halua itseään tässä mainittavan nimeltä, teki työnsä ammattitaitoisesti ja nopeasti. Pennut tuskin huomasivat, että jotain tapahtui heidän niskassaan. Arvo oli ihan coolisti, Alli ja Alma eivät tainneet päästää inaustakaan, ja jotkut kiljahtivat. Ainoastaan, kuten etukäteen arvelin, Apassi ja Adalmiina rimpuilivat, mutta mallikkaasti siitäkin selvittiin.

Huomenna pitäisi ruveta rekisteröimään pentuetta. Taas yksi uusi asia edessä, mutta eiköhän se siitä.

Teltan suojissa on vilpoista. Paitsi Apassilla, joka köllöttelee auringossa.

Agatha - pörrönaama

Adalmiinasta pyydettiin kuvia. Tässä otokset hänen söpöstä naamastaan.

Arvo tykkää makoilla kaivamassaan kuopassa! Akusti ihmettelee, että mitä sää sieltä haet?

Alma ja Alli vesikupilla... Agatha vasta menossa...

.... ja sitten tytöt vesiKUPISSA. Akusti juo fiksusti reunalta. 

 

Alli ja Alma pikku nujakassa. Äippä tulee erotuomariksi. 

Kaivuuhommissa

Nyt on sitten näytetty taidot tässäkin pahanteossa😆ja äiti meni vielä auttamaan. Pääurakoitsijoina Arvo ja Alina, toiset hyörivät myös mukana.

Siis ainoa kohta aitauksessa, jota ei ole tilkitty puulla, vaan johon olen kasannut kiviä, hoksattiin poispääsytieksi. Alaspäin saakin kaivaa, muttei ulospäin.

Kyselijöiden kanssa saa olla totisesti tarkkana. Hälytyskelloni soivat aika kirkkaasti, kun rouva soitti, eikä suostunut kertomaan sukunimeään ennen kuin viestillä kysyin uudelleen seuraavana päivänä. Pentu olisi maksettu ennen kuin sitä oli käyty katsomassa, ja ennen kuin minä olisin nähnyt mahdolliset uudet omistajat. Vaan sepä ei käynyt, ei ei ei, ja vielä kerran ei. Sähköpostivastauksessa tuli myös lisää jotain, joka helisytti kellojani.
Onneksi joku tuntee aina jonkun, joka tuntee siitä naapurikylästä jonkun... Saamani tiedot olivat hälyyttäviä. Ei koskaan pentua sellaisille ihmisille!
Mutta joku myy aina, se on niin järkyttävää. Paperittomat koirat päätyvät ties minne, kunhan joku käsistä vie pois😢😭😓 Eikä eläimen arvo ole niistä papereista kiinni. Jokainen tähän maailmaan tulija ansaitsee rakastavan kodin ja kunnon elämän.
Vaikka sen puoleen, kuulin, että sakemannileirillä oli käytetty jäljellä piikkipantoja. Laitonta menetelmää, ja epäinhimillistä. Sitä varmasti puolustellaan jotenkin, mutta eikö taitava ohjaaja saa koiran oppimaan ilman pakkoa? Ilman kipua?

Tässä välissä ja muistaessani.... haluan kiittää äitiäni, joka on auttanut minua pakastamalla mansikat puolestani. Kuulostan laiskalta, tiedän!, mutta on tässä pentujen kanssa niin monenmoista ruljanssia. En olisi ikuna uskonut, mutta jos joskus vielä vapaaehtoisesti lähden tähän leikkiin mukaan, olen paljon viisaampi.

Sitten taas pentujen ruokailuun...

Almankin korvat nuosevat juuri kohta pystyyn.

Aika piraijalauma. Toivottavasti maidontuotanto alkaa ehtyä, ei tämä ole emolle kivaa. Ruoan määrää olen vähentänyt, eikä Fiinu sitä tietenkään enää samalla tavalla vaadikaan. Proteiinia ei tarvita yhä paljon kuin kiihkeimmässä tuotantovaiheessa.

Pohdintaa ruokinnasta

Pennun ostajien kanssa on keskusteltu ruokinnasta, ja syystä, sehän on yksi peruspilareista terveen ja elinvoimaisen koiran kehityksessä. Olen antanut pennuille niin hyvän alun kuin olen osannut ja pystynyt. Tämä työ alkoi jo tiineysaikana. Pienet eivät pysty kehittymään, jos emä ei saa riittävästi ravintoa, esim. hyviä rasvahappoja. Tai jos emä on stressaantunut, sillä on taatusti huono vaikutus kasvavaan elämään.
Pennun uudesta omistajasta on kahdeksan viikon jälkeen kiinni, jatketaanko laadukkalla ruokinnalla. Jos näin ei tapahdu, hän ei voi odottaa että esim. luusto on aikuisena kunnossa. Tämä on fakta.

Minä en anna teollista koiranruokaa, siis nappuloita. Olen toisessa blogissa viitannut ongelmiin, joita minulla oli Mitsin kanssa. Nyt ei ole aikaa paneutua niihin tarkemmin (pitää odottaa syksyä ja sitä että pennuilla on uudet kodit😇), mutta se tutkimusmatka, jonka silloin tein ruokintaan, teki minut myös erittäin penseäksi kuivamuonaa kohtaan. Haluan antaa ruokaa, jonka tunnistaa ruoaksi ja josta tiedän, mitä se sisältää.

Sitä paitsi tykkään "kokkailla" koirille. Haluan nähdä vaivaa heidän eteensä. Jos ruokinnassa haluaa päästä mahdollisimman helpolla, kannattaa vielä miettiä pennun ottamista. Viitsiikö sen kanssa ja sen eteen tehdä mitään muutakaan? 

PentuKarppi, piimä, kaurapuuro ja pellavasiemenöljy tekevät kauppansa.

Minun on turha ruveta mestaroimaan. Aiheesta on kirjoitettu niin paljon, että kirjallisuutta ja neuvoja löytyy. Minulla on esim. kirja nimeltä KOIRAN LUONNOLLINEN RUOKINTA, Malin Ekblom.

Koira ei kuitenkaan ole susi, vaan kotieläin. Koira on sekasyöjä. En suosittele äärimmäistä barffausta, jossa ei anneta mitään kypsää eikä lainkaan viljoja, mutta se voi sopia joillekin koirille, en ala kinaamaan.

Sekä Fiinulle että Väinölle annoin pentuaikana esim. broilerin - ja kalkkunankauloja. Erityisesti kalkkunankaulan kanssa pentu puuhaa kauan, ja ne ovat turvallisia. Broilerinsiipiä en uskalla edelleenkään antaa. Se on vaan niin iskostunut päähäni.
Luiden pitää olla raakoja! Ehdottomasti. Oi niitä aikoja, kun paistettiin kyljyksiä, ja ne terävät luut annettiin koiralle. Huh, huh, nyt tuollainen tuntuu aivan käsittämättömältä, mutta kysymys oli tietenkin tietämättömyydestä. Kypsät luut nimittäin säröilevät ja voivat aiheuttaa hengenvaaran.

Eli mitä tällä erää aikuiset koirat syövät? Erilaisia lihoja, monipuolisesti, kalaa, kananmunaa, sisäelimiä, puuroja (Yrjölän puuro on aika näppärä resepti), vihanneksia, marjoja, luita, siemeniä, öljyjä jne.

Jos kaupassa on vaikka lohisuikaleita tai porsaan kylvisiivua - 30 %, ostan ne yleensä kaikki. Tai jos tarjolla on silakkaa, tarjoilen sitä. Omalta maalta sulputan ruoan joukkoon salaattia, persiljaa, pinaattia ja raastan kesäkurpitsaa. Luonnonantimet kannattaa hyödyntää. Mm. nokkonen ja voikukka ovat ravintorikkaita vihanneksia. Liikaa vihanneksia ei saa taas antaa, koska se johtaa sinkin puutokseen.

Pennun kalsium / fosfori - tasapainosta on huolehdittava! Pentu tarvitsee uskomattoman paljon kalsiumia kasvuaikanaan; minulle tieto oli yllätys, kun sen joskus löysin. Sen voisi jokainen (jos ei jo tiedä😃) selvittää ja kertoa blogiin. Tai kuka ensin ehtii😉

Toisaalta ruokinta ei ole gramman päälle. Kun isot linjat ovat kunnossa, homma on hanskassa.

Ja jos muistissa ei ole koirille ehdottoman myrkylliset aineet, kuten ksylitoli, ne kannattaa kerrata.

Illallakin ulkoiltiin

Illalla pennut olivat useamman tunnin aitauksessa. Iskä-Väinö vahti vierellä, ja äippäkin pyörähti välillä laatikossa.
Nostimme penkin katselijoille aitauksen sisälle. Eli tervetuloa vaan pennuista innostuneet! Tänään tulee kaksi "erää".

Alli neitokainen.

Merkkaako Väinö pentuaitausta sen vuoksi, ettei pentujen haju mene "vihollisten" nokkaan??

Apulan ilmoitus poiki muutaman hyvän yhteydenoton. Oli ruvettava jo kyselemään yhdeltä rouvalta, joka itse asiassa soitti ja varasi ensimmäisenä mustan tytön, onko hän edelleen sitä mieltä, että tyttö kiinnostaa. Rouva ihmetteli, että toki hän on tulossa, mutta vasta ensi viikolla "käskin" tulla. Juu, kyllä, pahoittelin, mutta kun ohareita on tullut niin paljon, että on pakko varmistella, etten myy ei oota ja menetä erinomaisia koteja, taas kerran.


Tässä Alli ja Arvo ottavat pikku matsin. 

Ruokaillaan ja pissitään ulkona, sotketaan vähemmän sisällä

Totesin, ettei pissa - ja kakkarumbasta tule yhtikäs mitään, vaan minun on yksinkin kannettava pennut aitaukseen.
Sisällä viiletetään sinne ja tänne, tietenkin, revitään ja tutkitaan kaikki pikku hampuleilla. Kaktus oli siirrettävä ulkoruokintaan, koska sillä rupesi olemaan aikamoinen sulkasato😙Myrkyllinen se ei taida olla, siitäkään en ole varma. Amatsoninliljasta, myrkyllinen!, katkoin eilen huoneen puoleiset pisimmät lehdet pois. Varmuuden vuoksi.

Fiinu ei enää onneksi ole hermostunut, kun pennut ovat aitauksessa eli uskalsin jättää hänet ensimmäisen kuljetuserän kanssa, kun hain toisia. Ja uljas iskä-Väinö vahti vaavejaan arvokkaasti.

Väinö on tainnut periyttää upean ulkomuotonsa tehokkaasti mustille. Tytöistä tulee hirmu kauniita, näin uskon😄Arvon komeudesta puhumattakaan.

Fiinulta tulee niin paljon maitoa, että aamulla lakana oli märkä! Pitääkö ruveta lypsämään?
Hänellä taisi olla sen verran tukala olo, että kun avasin pesuhuoneen oven, (pakko pitää kiinni, että epelit suostuvat nukkumaan, koska ovat niin osallistuvia) hän hyppäsi vapaaehtoisesti tissittämään. Ja maitoa tippui papereiden päällekin!

Apassin korvat olivat nousseet ylös edellisyön aikana.

Mitäs sää mua siinä kyttäät? Kysyy Akusti.