keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Koirien (kevät)töitä

Kaunotar ALLI paistattelee päivää rennosti. Tosin hänen ei kannata  tehdä sitä ruskettumisen toivossa.

Kevät tuo koirienkin elämään uutta säpinää. Tässä postauksessa touhukkaita videoita ja kuvia.


Väinöllä on niin hyvä mieli! Se osoitetaan heilumalla vinhasti. Liekö pidentynyt päivä ja lämpö hänenkin mieleensä? Ulkona voi olla melkein vuorokauden ympäri. Tosin mami inhottavasti komentaa yöksi sisälle.



Luu ei maistukaan, ja se täytyy piilottaa huolellisesti, ettei Fiinu löydä sitä. (Paitsi että Fiinu meni suoraan Väinön kätkölle, kun tuli halliin seuraavan kerran ja hipisti luun itselleen.)




Koska terassi ei ole katettu, se suojataan talveksi pressuilla. (Lasikattoa toki odotellaan ilmaantuvaksi😜) Kamalan näköistä, mutta toimenpide pitää laudat pitempään paremmassa kunnossa. Tällä viikolla terassia alettiin laittaa kesäkuntoon, ja apulaiset ovat tietenkin "apuna" eli seisovat koko ajan siellä, missä ei olisi väliä.
Ote Kunnon koiran käsikirjasta: ole aina poikittain edessä tai seiso painona, kun jotain koetetaan siirtää tai nostaa.



Fiinu on pienestä pitäen ollut kova avustamaan kasvihuoneessa. "Nuuh, nuuh, tonne se laittoi keltaisen pitkänmallisen kesäkurpistan siemenen... yäks, sit se taas raastaa sitä meiänkin ruokiin."

Huh, kun hikeä pukkaa! Fiinulla on niin paksu turkki, että hän kestää huonosti kuumuutta, ja näköjään lähes kaikin puolin äitinsä kopio AGATHA on samanlainen.

Onneksi on rantoja, joissa pääsee polskuttelemaan! Alla Agatha ja Luna heittävät talviturkin (kuulostaapa hauskalta sanonnalta koiriin liitettynä) pois.

Agathan mami oli ollut varma, että joutuisi houkuttelemaan tirppaa uimaan, mutta eikä mitä, neiti paineli heti Lunan perässä veteen, ja kuten näkyy, hän oikein ui.

Tietysti kiinnostus uimiseen on kiinni koiran luonteesta. Fiinu tykkää, mutta Väinö ei välitä. Pennuille annettiin meillä kuitenkin mahdollisuus tutustua veteen. Aitauksessa oli pesuvati, jossa sai valvotusti läiskytellä. Suurin osa teki myös omatoimisia uintimatkoja, kuten olen kertonut, tonttia kiertäviin ojiin ja jopa piha-altaaseen. Agathankin ongin useamman kerran ojasta tien toiselta puolelta. Voi, miten hauskaa siellä oli juosta!




ADALMIINA on touhunnut keväällä vaikka mitä!

Ketterä neiti, joka kiipeää myös tikapuita pitkin.

Mitä olisi kevät ilman kirmailuja kuraojissa? Noh, ei yhtikäs mitään tietenkään!



Kisu on kauhean laiskalla tuulella, ei leiki vaikka kuinka houkuttelisi. "Kato nyt edes mun hienoa palloa."



Apukärräri