perjantai 30. kesäkuuta 2017

Meillä on silmät auki!







Kaikista ei saatu mimmostakaan kuvaan, eikä vielä päästy niin pitkälle, että voisin kertoa kuvauskohteiden nimet. Koska tänään oli paljon muuta puuhaa. Minulle ainakin tuli hiki monteen kertaan!

Ensin annettiin madotus sekä Fiinulle että Väinölle. Sitten rupesimme Piitun kanssa pohtimaan, miten Canex-matolääke on parasta annostella pentujen pikku suihin. Kiitos muuten taas Piitulle korvaamattomasta avusta💖! Sain MV:n puhelimella kiinni, ja hän ehdotti, että pursottaisin lääkettä paketissa olevan mitta-asteikon päälle. Siitä aine lipaistaan pennun kitalakeen pikkusormella useammassa erässä. Näin toimimme, ja madotus kävi suht´ sukkelaan. Vaan oli se pahaa pentujen mielestä. YÄK.

Samalla punnitsin pennut, vaikka sen homman olinkin tehnyt vasta kaksi päivää sitten. Painoa oli tullut jokaiselle noin sata grammaa lisää. 

Haastavampi rasti oli kynsien leikkuu. Selvisimme siitä yhteisvoimin, ja sen ansioista, että pennut olivat väsyneitä. Melkein nukkuivat sylissä. Mutta hyvää näkökykyä tarvitaan, kun pikkuruisia kynsiä leikkaa.

Fiinu oli pakko viedä autoon. Hän sai hepulin pelkästään siitä, että otin pennun syliini.

Aamulla oli kyllä hieno yllätys, kun huomasin, että joku katseli minua suloisilla sinisillä silmillään. Yön aikana silmät olivat auenneet.

Ihan pian ruvetaan liikkumaan ja sitten me pojat ja tytöt nahistellaan!

Oi voi, pitäisin nämä söpöläiset kaikki itselläni, jos se suinkin olisi mahdollista.

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Tänään taas punnittiin


Tässä harmaat pojat: Akusti ja Apassi. Miten päin nimet mahtavat lopullisesti mennä?

Vaaleampi, lila poika, painoi 1450 g, noin, (vaaka heilui, kas kummaa, ja Fiinu oli hermostunut ja koetti kiipustaa pöydälle) ja tummempi 1300 g. Agatha eli harmaa tyttö on edelleen pienin, 1200 g.

Mutta ei hätää, kaikkien painot nousevat hyvin. Mustien painot keikkuvat 1300 - 1400 gramman välissä.

Arvo(kas) eli musta poika ja ainoa isänsä "kopio" pentueessa ei ole enää selvästi isompi kuin toiset. Paino on 1400 grammaa.  Terveisiä vaan Tampereelle😍

Huomenna pitäisi käydä Mustissa ja Mirrissä kyselemässä pikku pantoja, jotta pysyisin paremmin selvillä mustista tytöistä. Luonnettakin olisi helpompi seurata.


Tässä on pientä vilskettä, kun haetaan hyvää tisua.





maanantai 26. kesäkuuta 2017

Täällä kaikki kahdeksan ovat kunnossa!




Osa pennuista on juuri ruokaillut, ja kolme on vielä tissillä. Nyt lauletaan unilaulua, ja Fiinu nukkuu niin sikeästi, että melkein kuorsaa. Voiko parempaa perheidylliä olla!

Heräsin yöllä kahteen kertaan siihen, että (ilmeisesti, en unenpöpperössä tajunnut tarkistaa) Arvo oli tullut pois pentulaatikosta. Tässähän on oviaukko, jonka voi sulkea levyllä, mutta joka on pidetty avonaisena. Huuto oli melkoinen, kun herra tajusi eksyneensä aivan vieraalle maalle eli kymmenen sentin päähän kopasta😅. Suljin luukun, mutta Fiinu ei tainnut tykätä siitä.
Jonkin ajan kuluttua luukku on pakko pitää suljettuna, ja äidin on vaan ruvettava hyppäämään koppaan.

Tällä viikolla pitää pikku kynnet leikata ensimmäisen kerran! Saan varmasti taas ihania apujoukkoja käyttämään kynsileikkureita.

Pennuista on tullut mukavasti kyselyjä, ja tähän mennessä kaikki soittajat ovat olleet asiallisia. Monille olen mielessäni luvannut pennun, mutta tuntemukseni varmistunee, kun tapaan kiinnostuneet.

Kaikille en ole huomannut sanoa, että vaikka pennut menevät EJ-rekisteriin, haluan että niistä otetaan aikanaan viralliset kuvat. Vanhempien kasvattajat saavat näin arvokasta tietoa. Tulokset kertovat myös sen, kannattaako Fiinua käyttää jatkossa ihan oikeasti.
Jos hän ei olisi ollut näin erinomaisen hyvä äiti, olisin hylännyt tämän mahdollisuuden saman tien. Koska... Miksi käyttää narttua, joka ei osaa hoitaa omia jälkeläisiään? Miksi siirtää niin huonoa ominaisuutta eteenpäin?  Vaikka koira olisi mikä maailmanvoittaja tahansa.
Kaikenlaisista tapauksista kun kuulee "maailmalla" liikkuessaan.



Tässä ollaan aika tirhakoina hakeutumassa tissille.




Pieni lisäys aamuiseen... Tämä "näky" minua kohtasi, kun tulin pihahommista sisälle. Ja nyt varmistauduin, ketkä kopasta kömpivät ekana ulos.


Arvohan se siinä, oikealla. Harmaa tyttö, jonka nimeksi olen kaavaillut Agathaa, on lähtenyt seuraksi.

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Hei, me kasvetaan... nimipohdintoja



Torstaina Fiinulta tuli ensimmäisen kerran niin paljon maitoa, että sitä tippui lattialle. Pikku mutustelijat ovat siis tyytyväisiä, syövät ja nukkuvat.
Emä syö mitä syö, valikoiden. Ja minä tarjoilen sitä, mikä hänelle kelpaa. Normioloissa pikku paasto ei tee koiralle pahaa, ja kupin voi napata pois, jos tarjoilut eivät kelpaa, mutta imettävälle nartulle laihis tulee yrittämättä. Eilen hän söi mm. lisää silakoita, pekonia, naudan mahaa, lohta ja quinoaa. Isäntä-parka luuli, että pekoni oli hänelle😉😂.
Tänään tarjottelen Kennel-Rehun kananugetteja, joissa rasvaa on parikymmentä prosenttia.

Ruokahalu on aavistuksen parantunut antibiottien purettua? Oliko kohdussa pientä tulehdusta?









Mustalla uroksella on aina nälkä! Toiset nukkuvat, mutta Väinö Iisakinpoika Arvo nassuttaa tissillä😋 autuaalisen näköisenä. Mitähän painoa kertyy seuraavaan punnitukseen mennessä?

Muita mahdollisia pojan nimiä ovat: Akusti, Auvo, Auno ja Atro. Ehdotuksia toki otetaan vastaan.
Ja ehdotuksia tuli... Toinen harmaa poika on Apassi. Se on tämän pojan uuden omistajan toivomus.

Eli musta on Arvo hmmm... ehdottomasti!


Tyttöjen nimiksi on kaavailtu seuraavia: Alma, Alina, Adalmiina, Agatha ja Alli.

Maksoin eilen Kennelliiton jäsenmaksun (kuinka monen vuoden jälkeen???) OmaKoira-järjestelmässä. Pentujen rekisteröiminen käy sitä kautta todella näppärästi, kuten Fiinun kasvattaja minua ohjeisti.
Jos nettimaailmassa on paljon pahaa, niin monessa hyvässä jutussa se on aivan ehdoton ja helpottaa asioiden hoitoa.

torstai 22. kesäkuuta 2017

Pennut on punnittu

Pikku pötkylät, eikä enää ihan pienetkään.

Mustia en ollut punninnut sunnuntain jälkeen, koska niistä näkee silmämääräisestikin ja syliin ottaessa tuntee, että painot ovat nousseet kunnolla. Harmaat ovat pienempiä, mutta Fiinun kasvattaja kertoi, että samoin oli Fiinunkin pentueessa. Harmaita olen punninnut varmistuakseni, että ne saavat varmasti maitoa, vaikka ovat olleetkin tyytyväisiä.

Silti oli yllätys, miten paljon mustien painot ovat nousseet! Musta poika painoi peräti 900 grammaa. Emme meinanneet uskoa, vaan jässikkä nostettiin vaa'alle kolmeen kertaan. Sitten oli pakko uskoa.

Toki vaaka heilui enemmän ja vähemmän, eli painot ovat noin, mutta antavat osviittaa kehityksestä.

Muiden painot olivat 700 - 850 gramman paikkeilla. Harmaa tyttö oli pienin.

Jos musta poika tulee vielä luonteeltaan eikä vain väriltään isäänsä, hänestä saa joku todella ihanan koiran ja mitä uskollisimman kaverin. Voi että, miten kiva Väiski on! Mitä minun elämäni olisi ilman poitsua!? Onneksi hän päätyi minulle eikä rajavartiolaitokselle, kuten silloin ensin kaavailtiin, ja hänen veljensä Iivari valittiin virkahommiin.

Taas tissillä.  





Lähdin hakemaan kasvattajan kehotuksesta Royal Canin Maxi Starteria, vaan Raumalla sitä ei ollut. Minä, vannoutunut luonnollisen ruoan kannattaja, päätin antaa tämän verran periksi😅Jos Starter olisi maistunut Fiinulle? Ruokahalun kuuluisi olla tässä kohtaa parempi, ja varsinkin kalkin antaminen on varsinaista präkäämistä. Maitoa on näköjään silti tullut, pentujen painosta päätellen. Mutta täytyy tulla jatkossakin.

Mustin ja Mirrin myymäläpäällikkö ehdotti kokeilemaan kuivattua mahaa. Se on maistuvaa, ja siinä on paljon rasvaa, jota proteiinin ohella tarvitaan maidontuotantoon. Sitä tarjottelin Fiinulle ensi töikseni kotiin tultuani, ja se kelpasi. Samoin hän söi 600 gr silakoita + Royal Caninin Recovery-purkkiruokaa, joka on kyllä aika rasvaisen hintaista.  

Aika puuhaa tämän syömisen kanssa on ollut! Ei tässä muuta vähtiä olisikaan, siis minulla. Fiinu kun hoitaa pennut mallikkaasti.

Tisuja täytyy voidella Tummelilla. Kunhan vaan muistan... Tosin tissit näyttävät videolla punaisemmilta kuin oikeasti ovat, joten älkää huolestuko😜.

Ajatella, pennelit täyttävät huomenna viikon💖💕💗aikamoisia sydämenmurskaajia täällä on kasvamassa.




Tyytyväistä tissittelyä

 
Tässä tyylinäyte yhdestä eilisestä tissittelykerrasta.
Ihanaa tyytyvästä yninää, joskus kiukunpurkaus (mustilta neideiltä) kun pudotaan pois tissiltä. Olen muutaman kerran rynnännyt katsomaan, missä puristuksessa jonkun pää on, mutta mitään hätää ei ole ollut. Typykkä on vaan ollut tyytymätön palveluun. Mutta aina paremmin tämäkin homma rupeaa sujumaan.  Silmissä näkee, kuinka pennelit kasvavat ja vahvistuvat. 
Tänään onkin virallinen punnituspäivä.





 
























































 













 

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Fiinu on hirmu tunnollinen äiti

Iskä testasi pentukopan ennen varsinaista käyttöä. 



Eilen ja tänään Fiinu on lähtenyt muutaman kerran pois kopasta, muuten kuin tarpeilleen, silloin kun pennut ovat olleet umpiunessa. Ensimmäisinä päivinä oli itsellekin vaikeaa viedä hänet ulos, koska hän ei millään olisi tahtonut. Oikein voihkaisi, kun näki hihnan kädessäni.

Nyt hän ei ole enää tahtonut siirrellä pentuja pois laatikosta. Ehkä tilanne on seesteytynyt ja valjennut emollekin? Hän on huomannut, että osaa ja pärjää. Mutta edelleen varon sitä, etteivät ulko-ovet jää auki, koska pelkään, että Fiinu kuskaisi pennut rappujen tai terassin alle. Siitäpä riemu ratkeaisi!

Masu täynnä ruokaa on ihana kelliä. Huomaa suloiset varpaat💓

Keskustelin tänään ell Varajärven kanssa, ja hän kehotti lisäämään entisestään kalkkia ruokaan. Samaten aloitettiin Synolux-antibioottikuuri. Fiinu ei syö edelleenkään niin kuin pitäisi, ja kalsiumin antaminenkin on siksi hankalaa. Onko osa jälkeisistä jäänyt irtoamatta?

Maitoa tulee ilmeisesti riittävästi, koska pennut ovat selvästi pulskistuneet. Torstaina on varsinainen punnituspäivä, mutta tänään keittiövaa'assa kävivät harmaat pojat. Välipunnituksella. Toinen heistä, merkkaamaton (toinen on lila), oli pudottanut syntymäpainostaan 10 g sunnuntaina. Olen tunkenut harmaita tissille aina kun on ollut tilaa ja varmistanut, että ruokaa tulisi tarpeeksi. Merkkaamattoman paino oli sunnuntaista noussut noin 30 g. Silmämääräisestikin näki, että viisari heilahti kunnolla alemmas. Lilan pojan paino oli noussut 20 g. Hyvä pikku jätkät!Toiset ovatkin jo aika mörssäreitä.




Mamin jalkojen päällä on turvallista huilia.
Olen seurannut kahta mustaa tyttöä mielenkiinnolla. Tietysti vielä on liian aikaista sanoa, testaillaan sitten vähän myöhemmin, mutta tumman - ja vaaleanpunaiset neidit ovat aika tirhakan sorttisia. Niitä TahtoTainoja, joita ennustin syntyvän. Olisiko heissä suojelukoira-ainesta?

Kyselyjä on tullut ihan mukavasti, ja muutaman nimen olen pistänyt jo ylös listalle. Kiva kun harrastajat ovat kiinnostuneet, vaikka harrastamista en pidäkään edellytyksenä, vaan hyvää kotia ja jotain rodunomaista toimintaa. Mutta edelleen kannattaa soittaa, jos pentua mielii.


maanantai 19. kesäkuuta 2017

Pentulaatikon paikkaa oli muutettava... ja monet kiitokset!

Kaikki ovat tissitelleet tarpeekseen ja nukkuvat.

Tein itselleni pedin pentulaatikon viereen, mutta mahdanko pystyä nukkumaan tässä? Hetkeksi vikinä hellittää, mutta sitten Fiinu alkaa siivouskierroksen tai jonkun tulee nälkä. Näin se elämänrytmi menee pikkupennuilla.

Pentulaatikko oli ensin pari päivää makuuhuoneessa, mutta Fiinulle tuli ihme tarve siirtää pennut sänkyyn. Onko stressiä vai meinaako hän, että vain paras on kyllin hyvää hänen pennuilleen😊? Uudelle, tunnolliselle äidille pentujen hoitaminen on varmasti henkisesti vaativaa. Pitää siivota ja huolehtia, ettei kukaan jää alle ja ettei kukaan kitise liikaa. Olla läsnä ja valppaana koko ajan.

Mutta sänky on vaarallinen paikka pikkuisille! Viime yönä nukuin valvottujen öiden jälkeen niin sikeästi, että havahduin vasta kun pentu oli käteni vieressä. Fiinu oli tuonut jo suurimman osa laumastaan sänkyyn, ja yksi oli ryöminyt tyynyliinan alle! Onneksin heräsin ajoissa pelastamaan sen tukehtumiskuolemalta. Eikä Fiinu tahtonut millään uskoa, että pennut pidetään kopassa, vaan ryhtyi aina uudelleen kuskaamaan niitä. Sama toistui päivällä, kun olin hetken pihatöissä. Pennut olivat yhtä lukuunottamatta peittojen seassa. Ei hyvää päivää, jotain oli tehtävä ennen kuin joku tipahtaisi lattialle.

Päätimme siirtää laatikon huoneeseen, jossa ei ole sänkyä ja pitää makuuhuoneen ovi suljettuna. Minä nukkuisin Fiinun lähellä, ettei hänelle tulisi lisää stressiä siitä, että olisin koko yön tavoittamattomissa. Tai paremminkin niin päin, ettei minulle tulisi lisää stressiä😜.
Mahtaako toimia? Äsken Fiinu halusi ehdottomasti makkariin ja tutki sängyn tarkkaan. Hän olisi epäilemättä vienyt pennut sinne oitis, jos en olisi ollut vahtimassa. Peittojen seassa olisi niin pehmoista olla. Niinpä!


Tässä ynistään tyytyväisinä uudessa paikassa.

Toivottavasti maitoa riittää! Sitä meinaan kulutetaan. Ja siksi äipän täytysi syödä ja juoda hyvin, näin se vaan on, vaikka tämä mukamas eläinlääkäri jotain muuta väitti. (Ei ole ihme, että kyseisen lääkärin toimien ja töykeyden vuoksi on koottu peräti kansalaisadressi.) Fiinu on juonut aika huonosti, ja huijasin muutama tunti sitten hänet makeuttamalla vettä. Sitten maistui! Äsken hän onneksi kävi tarpeillaan ja tyhjensi vesikuppia samalla reissulla, mutta kun pentujen luokse on niin kova kiire takaisin, ettei millään ehdi keskittyä muuhun.

Äidin jalka on hyvä päänalunen. Huomaa petivaatteen kukkakuvio😂.
Sitten haluan KIITTÄÄ ISOILLA KIRJAMILLA niitä superystäviäni, jotka ovat auttaneet ja antaneet neuvoja ensikertalaiselle, mukaan lukien molempien vanhempien kasvattajat. Erityiskiitokset Piitulle, joka oli mukana synnytyksessä ja jonka hälytin apuun jo edellisenä yönä. Samaten kiitos miehelleni, joka oli kolmantena kätilönä ja joka mm. lähti lauantaina kanssani "eläinlääkärille". Hänen työnsä ovat tietenkin kärsineet, mutta yhtään valituksen sanaa en ole vielä kuullut🙋.


sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Hirvittävän inhottava eläinlääkärikäynti + seuraamuksia

Minua ei ole vissiin asiakaspalvelutilanteessa haukuttu ja aliarvioitu koskaan niin paljon kuin tänään! 

Ja annettu sellaisia "neuvoja", että ne ovat suorastaan rikollisia.

Oi kun ilkeä elli! Jouduin jättämään mun pennut moneksi tunniksi, ja ukko vaan meinasi, että kyllä pennut pärjäävät. Ai jaa, sillä perusteella yksikään koiraeläin ei kuolisi luonnossa. Mutta sen tapaamisen jälkeen me ollaan niin tissitelty.


Mutta lähdetäänpä alusta liikkeelle. Synnytys meni hyvin! Mutta yöllä Fiinu oli levoton, pennut kiljuivat, ja minä tietenkin hermostuin. Onko tämä normaalia vai ei? Tyytyväinen pentu ynisee ja änisee, mutta syötyään rauhoittuu.
Ilmeisesti käynnissä oli normaali prosessi, eli ternimaidon laskeutumisen jälkeen kestää hetken ennen kuin "tavallinen" maito alkaa herua. Vaan taas kun minä en tiennyt! Mittasin yöllä Fiinun lämmön, ja se oli 39. Ei hälyttävän korkea, koska maidon heruminen nostaa lämpöä, ja tietysti oli aika kuumaa, vaikka iso omakotitalo ei lämpene kuten pienet yksiöt. Toisaalta taas pentuja on pidettävä lämpimässä.
Koska Fiinu oli niin hermostunut tai kuumissaan tai jotain, että hän rupesi siirtämään pentuja pois pentukopasta. Päätin soittaa päivystysnumeroon. Hoitaja rauhoitteli minua ja ehdotti, että ehkä narttu on stressaantunut? Ja ehkä emännän huoli lisää koiran stressiä? Tietenkin, mutta en voinut olla rauhallinen ja vain odottavalla  kannalla, koska pelkäsin jotain olevan pielessä. 

Mutta pennut vonkuivat edelleen aamulla. He eivät olleet tyytyväisiä. Fiinun lämpö oli noussut 39,6 asteeseen. Nisissä ei tuntunut olevan maitoa, kun koettelin niitä. Ettei vaan mikään pöpö ollut synnytyksessä päässyt kohtuun?

Kasvattaja piti lämpöä liian korkeana, joten soitin jälleen samaan päivystysnumeroon, mitä minun ei olisi koskaan pitänyt tehdä! Miksi minä tolvana en soittanut Hattualan Evidensiaan ja kysynyt neuvoa? Tai vaikka Hollanin paimenkoirayhdistyksen palvelevaan puhelimeen? Tai vaikka... ihan minne muualle vaan😠😠😠

Haukkuminen, eikös ole hauska termi, kun menet eläinlääkärille, alkoi saman tien, mutta sillai kevyesti, johon olin varautunut. "Hyvä rouva, tämä on synnyttäneelle nartulle aivan normaali lämpötila, lopettakaa tuo hermoilu, ja maitoa tulee, katsokaa!" Niinpä tulikin, mutta takana oli myös 45 minuutin ajomatka, jona aikana pennut eivät olleet päässeet mussuttamaan.

Arvelin, että pian tulee pyyhkeitä Fiinun iästä ensisynnyttäjänä. Siis kaikkeen kun luulee varautuvansa. Kerroin, että kyseessä on vahinkopennut, mutta se ei ollutkaan kiinnostava asia.
Kumminkin, ell kuittasi, että narttu on sterilisoitava, ettei tulee lisää vahinkoja. Totta, en minäkään halua "vahinkoja", ja varmaan jokainen blogia lukenut on käsitänyt tämän. Kuittasin takaisin, että juu, mutta jos tehdään suunnitellut pennut seuraavaksi. Ups, ell pillastui ja tokaisi, että maailmassa on niin paljon koiria, ettei yhtään enää tarvita lisää. Totta toinen puoli, mutta silti tykkään, että jos Suomessa tehdään pentuja hyvissä oloissa, ja ne saavat rakkaudelliset kodit, asia on ihan eri kuin Tallinnan kaduilla.

Mutta oikea myrsky puhkesi sen jälkeen, kun oli otettu verikokeet. Suljettiin pois tulehdus ja kalkkikramppi. Taisi olla muuten ainoa asia, josta minua ei haukuttu, kun kerroin, että olen antanut vielä ruoan kalkin lisäksi Calphosum D - jauhetta. (Synnytyksenkin aikana Fiinulle kelpasi kananmuna  kuorineen ja... hunajavesi.)

He halusivat ottaa vielä röngtenkuvan. Varmistettaisiin, ettei kohtuun ollut jäänyt pentua. Mikä ettei, vaikka en siihen Fiinun käytöksen perusteella uskonut.

Sivumennen sanottuna, ja linkitettynä siihen "ohjeeseen", jonka tältä mukamas lääkäriltä sain, Fiinu oli tosi hermostunut, koska joutui olemaan erossa pennuista. Hyvä, ettei tutkimushuoneen oven läpi mennyt. Voi ressua, minun tuli niin paha mieli koiran puolesta. Fiinu varmaan luuli, että olimme erottaneet hänet kokonaan pennuista😭

Vaan sitten alkoi huuto!!! Ensinnäkin ell oli hoksannut, että kävimme kaupassa, kun odotimme kokeiden valmistumista. Hän kysyi, jäikö koira autoon. Totta kai jäi, mutta Länsi-Porin Prisman pihan laidasa on koivikko, joka tarjoaa hyvän varjon. Mieheni peruutti auton sitä vasten, ja ikkunat jätettiin vielä auki. Herttinen, miten ell suuttui! Koiraa ei saa jättää hetkeksikään autoon tällaisella ilmalla. Lämpöhalvausriski on niin suuri! Muutenkin hän alkoin veuhkata lämpöhalvauksesta ja oli kirjoittanut "ohjeeseenkin", että Fiinua tulisi suihkuttaa puutarhaletkulla useita kertoja päivässä. 

Ohjeistukset muuttuivat aina vaan hullummiksi. Pentue pitää jakaa kahteen osaan! TÄH??? Ottaa neljä pentua pois ja vaihtaa niitä tissille. Siis jotain tähän tyyliin.MITÄ IHMETTÄ?  Perusteena oli se, että kahdeksan pentua on iso pentua (on aivan normaali sakemannille), ja äiti ei jaksa hoitaa pentuja. EEEiIIIHHH... Mitä Fiinu olisi tehnyt ja stressannut, jos olisin nostanut neljä pentua johonkin koppaan? Ja minkä vuoksi?

Narttua piti viedä myös pitkille lenkeille, että hän pääsee pois pentukopan ahdistuksesta. Onko tämä ihminen edes eläinlääkäri? Onko elävällä sydämellä varustettu?

Fiinun kasvattaja pöyristyi, totta kai, kaikista näistä ns. ohjeista. Fiinun äidistä hän kertoi, että tämä oli juuri ja juuri käynyt asioillaan, koska niin tiiviisti emä oli ollut pentulaatkikollaan Sen kuuluukin olla niin!

Hiukan eri asiaan tai sen vierestä... Mieheni tuunasi tänään pentukoppaa. Muutokset näkyvät varmasti kuvassa. Laidat tehtiin kumminkin sen vuoksi, että olemme molemmat jo nyt pelastaneet pennut makaamiselta. Alle mieheni asensi ruuveilla kokolattiamaton, jossa kynnet pitävät. Pikkuruiset kynnetkin on😌 eli ihan niin pikkuisia, mutta täydellisiä koiria.




Sitten ell alkoi väittää, että koiran maha on täynnä ruokaa. Olen ruokinut liikaa. Miten voi olla, koska Fiinu ei ollut syönyt kunnolla moneen päivään! Tästä voidaan vaikka todisteina 😏esittää viestittelyni kasvattajan ja muiden kanssa. Yöllä olin saanut Fiinun ottamaan vain nestettä, ja tämä oli yksi huolenaiheeni.Vaan ripitys jatkui. Kuinka olen ollenkaan syöttänyt koiran niin täyteen? Vaarana on jo kohta ollut mahalaukunkääntymä. HÄH? Tästä tuli kinaa! Sanoin, Fiinu ei ole syönyt moneen vuorokauteen kunnolla. (En ole muuten minäkään😋) "Tulkaa, rouva, tulkaa katsomaamn röngtenkuvat, miten täynnä koira on. Suoli ei ole toimittanut, koska ette ole lenkittäneet häntä". En mennyt. Sanoin, että tämä pelleily riitti minulle. Reilun puolen tunnin ajomatkan päässä odottivat pennut äidin hoivaa.

Ell hollasi, että tulkaa ja katsokaa, vaan en mennyt! Odotushuoneeseen taatusti kuului tämä ajatustenvaihto, ja olin aavistellut, että siellä odottava nuori pari oli hankkinut ensimmäisen yhteisen koiran, ja nyt sitä tuotiin eläinlääkärille. Juuri sellaisten oireiden takia, joiden vuoksi oli oltava tarkkana, mutta minkähän vaikutelman he mahtoivat saada päivystävästä auringonpaisteesta?

Nesteetkö kuvassa näkyivät?Aamulla olin saanut hänet syömään kermaa ja hunajavettä. Kröhöm...Mutta pakko jotain oli yrittää! Kahdeksan pikkuista imemässä, ja emä kieltäytyy ruoasta.

Fiinu ei ylipäätään koskaan syö määräänsä enempää. Usein ruokaa jää kuppiin. Vaan tämän kun kerroin, ell vain nauroi. Oikeasti, synnytyksen aikana tarjoilin kaikkea (pieniä määriä tietenkin), mistä hän pitää kovasti, koska miten muuten kohtu, lihaksena, jaksaa supistaa pennut ulos!
Ehkä tämä tarjonta ei ollut ehtinyt kalvojen sun muiden kanssa poistua, ja siksi masussa näytti olevan paljon ruokaa. 

Yksi hänen teesinsä oli, että narttu kyllä tuottaa maitoa, vaikka ei itse söisi mitään. EEEII voi olla totta. Jokainen nainen, joka on saanut lapsen, kumoaa tämän väitteen. Maidontuotanto tarvitsee paljon laadukasta energiaa.

Ell käski minun hakea äidinmaidonvastiketta, koska maidon tuotanto voi näin alussa ensin sujua, mutta sitten se voi vetäytyä. En ollut tietenkään kuullut tällaisestakaan. Vaan Fiinun kasvattaja oli taas eri linjoilla. Joskus on tarvittu, mutta ei onneksi usein. Kahdesta apteekista kysyin (kasvattaja viestitti, että jos on oikea hätä, Yliopiston Atpeekista löytyy) eikä niissä ollut ja sitten annoin asian olla.

Uskalsin kysyä uudelleen, että tarkoittiko maidontuotantoon liittyvä ohje sitä ja sitä.  Mies karjaisi epäystävällisesti: "Enkö minä juuri selittänyt asian?" Siihen minä, että koska en ole ell, minun on kysyttävä, niin kauan että ymmärrän. "Tuossa ne on kirjoitettunakin!" "Erinomaista, osaan lukea tekstiä suomeksi."

Siis jos minä asiakkaana kysyn uudelleen varmistuakseni, että ymmärrän oikein, lääkärin on vastattava kohteliaasti. Ja vaikka kymmenen kertaa! Sen verran hyvän maksun pulitin tästä käynnistä. Jos ei muuta osata, niin ainakin raha kelpaa.



Tässä vastapainoksi ihanaa pentuolemista. Äippä on rauhallinen, ja pennut ynisevät. Paitsi vissiin se ainut musta uros, joka vonkuu. Mitään hätää ei ole, hän venyttelee itseään. Ei malta odottaa hommiin pääsyä!!! Ja sitä halua tällä yhdistelmällä taatusti on😊

Joka tapauksessa, ikävä tilanne täällä meillä päin päivystyksen suhteen. Kun ja koska haluat eläimellesi parasta hoitoa, se on vähintään sadan kilometrin päässä.

Nyt lisään tekstiä edelliseen. Kasvattaja halusi varmistua lämmön nousun olevan normaalia maidontuotantoon liittyvää toimintaa, ja kieltämättä itsellekin tuli tunne, että jos Fiinulla olisi ollut jotain pielessä, olisiko mies sanonut sen? Voisiko hän niin kieroutunut, että ei kertoisi esim. tulehdusarvojen olevan kunnolla koholla? SIIS EI TODELLAKAAN LUOTTAMUSTA HERÄTTÄVÄ LÄÄKÄRI, kun asiakkaan täytyy alkaa miettiä tällaisia.
Sain Evidensiastaa hoitajan langan päähän, ja hän kuunteli kertomukseni ja oli sitä mieltä, että maito se siellä nousee. Huh ja huh.

Eikä taatusti ole hyväksi koiralle, kun hän aistii emännän olevan hermostunut. Vaan en ehkä olisi ollut niin loukkaantunut ja harmistunut, jos minulle olisi puhuttu kuin ihmiselle.

Tämäkin jäi kirjoittamatta... Ell:n loppukaneetti oli, että sinulla on terve koira ja hienot tms. pennut. OOOH, Fiinun mies näki ja oli vissiin pakko tunnustaa, että koira on hyvinhoidettu ja normaali, kaikin puolin. Mutta mitä hän pennuista tiesi? Oliko nähnyt ne kristallipallosta? Miksi piti kaiken loukkaamisen ja asiattomuuden jälkeen sanoa sanaakaan pennuista, joita hän ei toivon mukaan koskaan, ikinä näe?!!!
Toivottavasti jokainen sillä suunnalla pennun ostava tajuaa käyttää muiden ell:n palveluita.





lauantai 17. kesäkuuta 2017

Meillä on kymmenen Rekkua

Pennut ovat syntyneet, onnellisesti! Ooh, miten jännittävää ja osin myös stressaavaa on ollut. Vaan torstaina iltapäivällä kaikki alkoi. Mittasin kaikista vakuutteluistani huolimatta Fiinun lämmön, ja eikö se ollut 36,6😕Hups, edellisestä päivästä lämpö oli tipahtanut kokonaisen asteen. Pistin kasvattajalle viestin, ja hän peukutti tulosta. Nyt pitää heti tunnustaa, että vaikka nettisivuilla ja kirjoissa kehotetaan tässä kohtaa raskautta mittaamaan lämpö kolmen tunnin välein, en ollut sitä tehnyt. Alimmasta lämpötilasta avautumisen pitäisi alkaa vuorokauden sisällä. Siksi en tiennyt, milloin SE vuorokausi olisi odotettavissa.
Fiinullahan lämpötilat sakkasivat, ja päätin siksi, ja myös eläinlääkärin kehotuksesta, jättää säännölliset mittaamiset sikseen.
Kaukana se ei kumminkaan olisi. Parin tunnin kuluttua mittaustuloksesta Fiinu alkoi läähättää pinnallisesti, vaelsi pitkin asuntoa ja ennen kaikkea pyrki ulos. Juupa juu, rappusten alle ja maakuoppaan hänen teki mieli! Vaan mamin ei yhtään.

Fiinu kokeilee tykkäisikö hän katosteusta pentulaatikosta.


MV antoi tämän vinkin, koska Fiinu on sutannut itseään piukkohin paikkoihin ja tykännyt koluta pienestä asti kaapin aluset sun muut ahtaat tilat. Kuten monet Ritavuoren juurella - blogissa olevat videot kertovat.

Yhden aikaan yöllä hermoni petti ja soitin PR:lle. Oliko synnytys jo alkamassa? MV oli käynyt illalla, ja tilanne oli ollut rauhallinen. Hän oli ollut sitä mieltä, että ennen aamua ei mitään tapahdu. Eikä tapahtunutkaan, ennen kuin iltapäivällä puoli kolmen aikaan. Hermoilin turhaan, mutta semmoista se on, kun myös omistaja on ensikertalainen näissä hommissa. Ei vain äippäkoira.

Ison kiitoksen voin tässä julistaa Väinön kasvattajalle, että hän ei ole tehnyt suunnittelemattomasta pentueesta numeroa. Toisaalta, kun järjellä ajattelee,  miksi olisi? Taas yhdet (ja aika hyvät) pennut ponnistivat tähän maailmaa, ja elävät toivon mukaan toistakymmentä vuotta. Kaikki eivät vaan ajattele näin. Minusta tärkeintä on koiran luonne ja terveys, ja olisin taatusti halunnut nämä pennut normirekisteriin.

Joku on jo kuulemma  viitsinyt hermoilla facessa tästä pentueesta. Nämä olisi vissiin tarvinnut lopettaa! Vaan millaisen sapiskan olisin mahtanut sitten saada niskaani??? En olisi tietenkään koskaan tehnyt sellaista, mutta tulipahan vaan mieleen, että sittenkö arvostelijat olisivat olleet tyytyväisiä?

Aivan, eikö ole järkyttävää, kun narttu astutetaan, siis antaa astua itsensä, ilman suurempaa häslinkiä, ja narttu vielä hyväksyy uroksen ilman peittoja ja pakottamista? Uros ensikertalaisena osaa astua! Nämä eivät ole jalostettujen koirien kohdalla ollenkaan itsestäänselvyyksiä
Minä olen melkein ylpeä koiristani. Molemmat ovat osoittaneet tässäkin suhteessa tervepäisyyttä ja elinkelpoisuutta.  Ja ne jos jotkut, ovat periytyviä ominaisuuksia.

Tuloksena oli 8 tasaväkistä poikaa ja tyttöä, joiden persoonallisuudet alkoivat erottua ja esittäytyä heti syntymän jälkeen. Painot olivat kaikilla 500 gramman tietämillä. Ensimmäisenä syntynyt musta tyttö oli suurin: 520 g, mutta viimeisinä tulleet harmaat painoivat nekin 500 g.


Eli siis yksi musta poika, neljä mustaa tyttöä, yksi harmaa tyttö ja kaksi harmaata poikaa.





Sen verran rankka kokemus monien öiden valvomisineen tämä on ollut myös mamille, ei vain Fiinulle, että stoori jatkuu seuraavalla kerralla. Nyt pitää hiukan huilata.

torstai 15. kesäkuuta 2017

Väärä hälytys


Tässä ollaan oltu varsin odottavalla kannalla jo pari päivää. Kirjallisuus kertoo, että ensisynnyttäjät saattavat saada pennut normaalia aikaisemmin. Tänään sain viestin Väinön kasvattajalta, jossa hän kertoi, että Väinön äiti, Musketeer´s Isis synnytti ekat pentunsa 57. vuorokauden kohdalla. Sitä päivää me elimme siis eilen.

Jeps. Lähdin ihan hiukan asioille. Mm. Kennel-Rehun autolle.
Fiinu oli ollut aivan rauhallinen, paitsi yöllä, jolloin hän oli kuljeksinut ja vaihtanut paikkaa kolmeen asti. Seurasin tilannetta, koska en muuta voinut. Olen tosi neuvoton näissä asioissa. Mikä on normaalia, mikä ei? Mutta Fiinu rauhoittui käytyään ulkona ja vissiin löydettyään sopivan viileän nukkumispaikan.


Kuva on otettu tiistaina, ja tästä maha on pullistunut edelleen. Tisut ovat niin niin valmistautuneet vastaanottamaan pikkuiset maidon tarvitsijat.

Minulta kuluikin kaksi tuntia, ennen kuin olin taas kotona. Mm. hain äidiltä villalankojen pätkiä, joilla pennut merkattaisiin.

Aika poikavoittoiset värit äitini on valinnut😆Katsotaan, onko kattaus sopiva.

En huomannut ensin mitään. Fiinu oli aivan normaali, ei läähättänyt, ei ollut hermostunut. Mutta kun tulin pentukopan vierelle, patja oli osittain kastunut, samoin lakanoissa oli tahroja ja vielä vesivanerinkin päällä lainehti nestettä. Siivosin jäljet, haistelin lakanat moneen kertaan, mutta sitten minun oli pakko soittaa kasvattajalle. Pissa ei haissut, joten oliko lapsivesi mennyt? Mutta Fiinu oli edelleenkin aivan cool, melkein kuorsasi keittiön lattialla, kun laitoin hätäpäissäni itselleni jotain syötävää kiljuvaa nälkääni kurittamaan.

Sen puoleen, kasvattaja ei olisi kovin äkkiä päässyt, ja samoin oli Väinön isän omistajan, PS:n laita. Tiesin kaverini MV:n olevan varattu, mutta pistin hänelle viestin. Ajomatkan suhteen hän olisi lähimpänä. Samaan syssyyn soitti VK, mutta hän meinasi, että hänestä ei ole apua. Hänen koirillaan on ollut tasan yhdet pennut, ja siitä on jo 40 vuotta aikaa.

Vein Fiinun kävelylle kasvattajan ohjeen mukaan, mikä oli Fiinusta ehdottoman huono idea, jostain syystä. Hän ei halunnut poistua pihalta, ja juuri siinä hetkessä MV (siunattu ystäväni💓💖💗) soitti. Hän epäili, että jos poltot ovat kuitenkin alkamassa, Fiinu oli siksi haluton kävelemään. Hän lähtisi heti tulemaan!

Kasvattaja laittoi tekstareita ja kyseli, miten Fiinun käyttäytyi. Mutta ei oikein minustakaan vaikuttanut siltä, että synnytys olisi käynnistynyt.

Tekstarit lensivät, ja puhelut kulkivat.

Olin juuri hakenut kaksi koirien penikoimista käsittelevää kirjaa kirjastosta, ja niihin minun ei olisi pitänyt koskea "katastrofin hetkellä". Tämän kaltaiset ovat erinomaisia kirjoja silloin, kun valmistaudut ajoissa, mutta meillä kun tämä tilanne tuli yllättäen.

Ja kyllä se vaan tuli! Pihatöiden ja kiireisten ansiotöiden keskelle tupsahti tieto odottavasta äidistä. Olisi aivan eri, jos olisin pystynyt valmistautumaan odotukseen ja erityisesti synnytykseen. Vaikka edelleen kapinoin sitä vastaan, että tieto, joka yhdessä lähteessä esitetään totuutena, ei välttämättä ole sitä. Seuraava kirja kumoaa ajatuksen ja niin edelleen. Yksi sanoo noin, ja toinen on tätä mieltä, seuraava taas jotain muuta. Ainoa järkevä päätelmä on, että jos naisilla synnytyskokemukset ja - tapahtumat vaihtelevat, niin ne tekevät tyttökoirillakin.

Kirjoissa oli aikamoista mustamaalausta: Mikä voi mennä pieleen? Vastaus: aivan kaikki. Ja sellaista mukavaa rataa.  Sentään jotain lohduttavaakin osui silmiini. Joku kasvattaja kertoi, että hän lopetti lämpötilojen mittaamisen, koska huomasi, että hänen nartuillaan säännöt eivät päteneet.

Helpotukseni oli suuri, kun MV avasi oven. Olimme terassilla, ja Fiinu ei todellakaan vaikuttanut siltä, että poltot olisivat alkaneet. MV otettiin vastaan maailman suurimmalla rakkaudella , mihin sisältyivät pakolliset hyppelyt. Samaten Fiinu tahtoi edelleen jahdata kimalaisia, mutta nuoli välillä hartaasti tisujaan, jotka olivat vissiin jo niin täynnä maitoa. Olo oli ehkä hiukan pinkeä ja tukala?

MV kokeili hansikas kädessä synnytyskanavaa, josko pentu olisi siellä, vaan ei mitään tuntunut. Toki hän korosti, että hän vain amatööri, mutta Fiinun käytös puhui hänen päätelmänäs puolesta. Tyttö oli vain kiinnostunut namuista, joiden saanti nykyään oli lisääntynyt ihmisten hassun pepun rönkkimistavan vuoksi. Jos ei muuta, niin kuumemittaria tungetaan peppuun😳



Mutta mistä se vesi oli sitten tullut?

Juuri kun ihmettelimme tätä, VK:lta tuli viesti: mitä jos Fiinu on oksentanut vettä? 
Tämä kuulosti erittäin järkeenkäyvältä, ja kasvattaja viestitti, että nartut saattavat oksentaa juuri ennen synnytystä. Nimenomaan... juuri ennen. Meneekö vielä vuorokausi? Neiti söi hiukan, mutta hyvin hiukan, vaikka tarjosin yhtä hänen herkkuruoistaan eli naudanmahaa lisukkeineen. 
Tänään on 58. vrk. Hyvä jos pennellit jaksavat olla vielä vuorokauden pari, mutta tila käy ahtaaksi. Vääjäämättä.  

 




maanantai 12. kesäkuuta 2017

KAHDEKSAN pentua on tulossa!


Tänään oli siis se suuri ja jännittävä päivä. Fiinu nostettiin kahden ihmisen voimin, ja pidettiin myös, hoitopöydälle röngtenkuvaa varten. Toimenpide meni itse asiassa paremmin kuin olin uumoillut, eikä hän hangoitellut aivan valtavasti vastaan. Kuvaaminen taisi onnistua ensimmäisellä yrittämällä, vaikka äipän oli kauhea hiki, ja masu pakkasi heilumaan liikaa.

Ja kyllä vaan, iso pentue on tulossa! Alapuolella röngtenkuva. Pennut olivat aika (melko, täysin?) hyvin luutuneita, joten muutaman päivän sisällä tapahtunee jotain.

Tuntui ihanalta katsoa pieniä kalloja, selkärankoja ja jalkoja💖💖💓eläviä, tuntevia olentoja, yksilöitä. Uuden elämän ihme on todella koskettanut minua ja ystäväpiiriäni, yllättäen, mutta ehkä juuri siksi se tuntuu tällä hetkellä niin uskomattoman ihanalta ja äärettömän tärkeältä.
Kuinka monta viestiä olen mahtanut tänään saada? Niin moni on todella innostunut tulevista vaaveista.
Oih, kuinka paljon mahdan parkua ilosta, jos synnytys onnistuu? Toista vaihtoehtoa en tohdi ajatella. Niin rakas Fiinu ja jo pennutkin ovat minulle. 


Löydätkö kahdeksan, vai kenties ystävättäreni uneksimat yhdeksän pentua?





 Väinö oli hypännyt sadetta pakoon senkin päälle, räystään alle. Kun menin kyselemään, haluaisiko hän tulla sisälle, poika istui senkin päällä kuin patsas. Tässä hän jo pomppaa pois. Myöhästyin siis valitettavasti hiukan kuvan otosta.

Väinö tykkää olla ulkona säällä kuin säällä, ja jos minä olen sisällä, hän saattaa makoilla terassilla peitollaan ja nautiskella ulkoilmasta. Mutta tämän päivän sade oli liikaa hänelle! Enkä ihmettele, meidän kohdallamme vettä tuli kuin taivaan portit olisi avattu. Pihalle muodostui järviä ja puro. Vaihtelu virkistää.





Alhovaaran veljekset, kuvassa Iigori, osaavat siis ottaa myös rennosti, vaikka toinen puoli heissä on aina valmis ns. töihin. Tärkeä ominaisuus koirallekin.

Fiinu sen sijaan on ollut aika tirhakka viime päivinä. Eläinlääkärillä oikein tajusin, että ahaa, taitavat hormonit tehdä temppujaan. Hänen oli pakko "pärpättää" joka kripauksesta ja krapauksesta, haukkua vastaanotolta ulos tuleva koira, tämän omistajat, eläinlääkäri ja melkein vaakakin. Näin reagoiva hän ei yleensä ole, vaikka on hyvä vahtimaan ja osallistumaan.

Ja siitä lämpötilan mittaamisesta... Äh, minulle nousee kohta kuume, kun näen mittarin! Kysyin, mikä on vialla, koska Fiinun lämpötila on ollut jo toista viikkoa, tai siitä asti, kun sitä ruvettiin mittaamaan, 37,4 - 37,8 välillä? Kaikki ja jokainen nettisivusto sanoo, että lämmön pitäisi vielä tässä vaiheessa olla yli 38 astetta. Vaan kun ei ole. Ostin uuden mittarinkin, ja sillä olen saanut samoja mittaustuloksia. Ell kohautti harteitaan ja kehotti olemaan murehtimatta. Fiinun lämmöt ovat vaan tällaisia tässä kohtaa, eikä hän muutenkaan pitänyt lämmön mittaamista luotettavana. Ok, olen helpottunut, jos näin on, mutta enemmän pitäisi eläinlääkäriasemien sivuilla tuoda esille, että on poikkeuksia. Sen puoleen, lähes joka sivusto kertoo asiasta hiukan erilaisen stoorin.

Mutta ilmeisesti aika monilla nartuilla lämpö tippuu synnytyksen lähestyessä 37 ja jopa alle sen. Miten kauan se kieppuu alilämmöissä, on varmasti yksilöllistä. Sitten kun lämpö lähtee nousemaan näistä lukemista, synnytystä voidaan odotella noin vrk:n sisään. Tästäkin olen lukenut erilaisia aikamääreitä, mutta tämä siis noin-määreellä.

Syömisen lopettaminenkaan ei päde kaikilla nartuilla. Nähtäväksi jää, miten meillä.

Ehkä tämä auttaa jotain toista yhtä epävarmaa "mummua" kuin minä. Muuten... olen tulossa kahdeksankertaiseksi mummuksi kertaheitolla😉😊😍Aika hyvin?

No niin, 55. vrk alkaa painua kohti iltaa. Suoraan sanoen en odota synnytystä vielä huomenna enkä keskiviikkonakaan, mutta torstai ja perjantai ovat jo siinä kinthaalla.

Ja tiedän yhden ihmisen, joka odottaa tapahtumaa vasta lauantaille. Silloin on 60. vrk.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

54 vuorokausi: pentulaatikon petausta

Masuasukit ovat niin isoja, että niiden liikkeet näkyvät selvästi💕💗Olen ylpeä, innostunut ja samalla jännittynyt. Kun vaan synnytys menisi hyvin! Haluan päästä jo pian tutustumaan Fiinun ja Väinön jälkeläisiin. Kuinkahan montaa mustaa syntyy? Muistuttavatko pojat isäänsä? Ja tytöt äitiään? Eivätkö ihmiset usein toivo tätä?

Fiinun lämpötila kieppuu edelleen 37,5 asteen molemmin puolin. Vielä ei ole ollut selvää laskua eikä nousua. Tisuista on alkanut tulla maitoa.

Petiä on ruvettu järjestelemään mieleiseen malliin. Alla yksi sessio. Tuleva äiti on hiukan tyytymättömän oloinen. Ovatko kenties petivaatteet väärän värisiä?



Kasvihuoneen tilanne pitää välillä tarkistaa, vaikka mikä olisi.

Sitten voi taas käydä kokeilemassa laatikkoa.

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Swiipus Fiinu tutustuu pentulaatikkoon


Pentulaatikko päätettiin sijoittaa rauhallisimpaan huoneeseen, vaikka ensin mietimme kodinhoitohuonetta. Mutta siinä on niin paljon kulkua joka suuntaan, eikä sen käytön lopettaminen moneksi viikoksi tuntunut mahdolliselta. Sitten kun pennut kasvavat, laatikko voidaan siirtää pesuhuoneeseen, josta pääsee kätevästi ulos telmimään.

Videolla Fiinu tutkailee laatikkoa, houkuteltuna. Toivottavasti hän tottuu menemään sinne. Eilen oli nimittäin sinä aikana, kun olin poissa, tehtyä petiä (?) yhdestä matosta. Kopassa passaisi sitä harrastaa. Siellä on tuttu patja ja omia leluja.






Tänä aamuna tutkailua jatkettiin. Mutta ei laatikko oikein miellyttävältä paikalta tunnu Fiinun mielestä. Tietokonepöydän alle on mukavampi mennä huilimaan.
Eilen hän löytyi rappujen alta, missä on kylläkin tykännyt pennusta asti loikoilla. Silti tuli tunne, että en uskalla päästää häntä enää aitauksen ulkopuolelle, ettei hän vaan mene synnyttämään mihinkään omituiseen piiloon.

Samaten eilen tunsin ensimmäisen kerran pienet "nyrkiniskut". Siellä innokkaat jäljestäjät ja hakukoirat jo odottelevat työtehtäviään😍




torstai 8. kesäkuuta 2017

PENTULAATIKKO ON VALMIS


Tosiaan, kuten kerroin Ritavuoren juurella - blogissa, on aika tullut perustaa toinen blogi koirien touhuja varten. Ei muuten, mutta kun meillä on päätetty lisääntyä. Yllätys, yllätys! On parasta ainakin joksikin aikaa rauhoittaa Ritavuoren juurella - blogi puutarhajutuille ja päivittää Rekkuja koiramaisilla tempauksilla.








Äippä-koiran masu sen kun kasvaa!





Tässä vielä niin hoikka olemus.

Pentulaatikko tehtiin tänään. Parasta olla valmiina, koska masu on melkoinen ja tisut ovat myös kasvaneet. Tänään ollaan todennäköisesti 51 tiineysvuorokauden kohdalla. Vieläkö menee kymmenen päivää?






Äitini toi vauvantarvikkeita: vanhoja pyyhkeitä ja lakanoita sekä talousvaa'an.



Eilen hain homeopaatilta kahta synnytystä tukevaa Dr. Reckewegin tippaa: R55 ja R75. Jähtäväksi jää, onko niistä apua.