 |
| Mielettömän upea kuva ALMAsta. Tätä kannattaisi tarjotella sakemannilehteen. |
ADALMIINA nauttii talvikeleistä.
Näyte ALINAn luoksetulosta.
 |
| AGATHA on poikennut lelualessa. Leikkimisen välillä voi aiheuttaa mamille sydämentykytyksiä ja piilottaa vaikka autonavaimet. |
NIPSU-neiti oli muutaman päivän kylässä, ja näin sujui leikki meidän koirien kanssa. Tämä on muuten poikkeusellista! Nipsu ei ole oikein tykännyt Fiinusta ja Väinöstä, tai pelkää heitä. On ilmeisesti saanut satikutia isoilta koirilta, mutta nyt oli täällä niin monta päivää, että rupesi tottumaan.
APASSI ja Nemo ottavat iskän vastaan tervetulolaululla.
Kiitos lukijoille mielenkiinnosta ja pentujen omistajille hienoista kuvista ja videoista! Toivotan teille menestystä koulutustyön parissa.
Laitan blogin ainakin hetkeksi tauolle. Katsotaan, jos mieli muuttuu, ehkä ja toivottavasti. Suoraan sanottuna minulta meni motivaatio, sain sellaisia uutisia😢😢😢
Eikä minusta ole kasvattajaksi. Tälläisellä yliherkällä mielellä taitaa olla paras, että hylkään haaveet Fiinun käyttämisestä, vaikka miten päteviä harrastuskoiria olisi tiedossa. Noh, tämänkin päätöksen suhteen mieleni voi muuttua. Ylipäätään kasvatustyö sopii ihmiselle, joka saatettuaan pennut maailmalle voi unohtaa ne, mutta minulta se ei vaan luonistu.
Toivottavasti narttujen omistajat eivät vie tyttöjä steriloitavaksi, jos sellaista edes suunnittelette, ennen kuin ne ovat fyysisesti ja psyykkisesti täysikasvuisia. Sittenkin kannattaa hyödyt ja haitat punnita. Yleisesti ottaen nartuille sterilisaatiosta on vähemmän haittaa kuin uroksille. Mutta lähes jokaisella nartulla, jonka minä tiedän, vaivana on jatkuva karvanlähtö ja painon nousu. Joillain myös luonne muuttuu. Tullaan vähän vetelämmiksi ja haluttomammiksi tekemään. Vaakakupissa painaa myös se, että iäkkäällä nartulla riski kohtutulehdukseen kasvaa, ja monet koirat ovat menehtyneet siihen.
Tämän olen kertonut aikaisemminkin, mutta Emppu-herran luonne (kastroitiin alle vuoden ikäisenä) meni aivan piloille. Reipas ja rohkea poika muuttui pehmeäksi ja araksi, jopa pelokkaaksi. Toista kertaa en uroksen kohdalla ota riskiä, jos ei ole aivan pakko. En yksinkertaisesti uskaltaisi.
Mitsi-tyttö steriloitiin muutaman juoksun jälkeen, ja hänessä en huomannut muutosta suuntaan tai toiseen. Karva ei muuttunut huonommaksi, eikä luonne, ja lihomaan häntä nyt ei saanut millään.
