tiistai 6. helmikuuta 2018

ALMA vallan säikäytti meidät

Lumihiutalejahdissa....

Sama tilanne videolla.



Sunnuntaina sain huolestuttavan viestin. Alma oli lauantaina alkanut oksennella, ja sitä oli jatkunut koko yön. Aamulla kakkaaminen ei ollut onnistunut, ja upea, kaunis tyttö oli ollut voipunut eikä ollut juonut edes vettä. Viimein hän oli oksentanut 20 cm pätkän matonkudetta! Hui kauhistus!

Kotona oli alkanut tutkimustyö, ja pojan sängyn alta oli löytynyt pahoin syöty räsymatto, jonka ei ollut pitänyt olla siellä vaan vaatehuoneessa.

Säikähdys oli melkoinen, koska heräsi epäilys suolitukoksesta. Sitten lähdettiin kiireen vilkkaa päivystykseen vajaan sadan kilometrin päähän.

Alman suolistosta otettiin röngtenkuvat, ja peräsuolen puolen välin paikkeilla näkyi iso ulostemassa, ylempänä oli tyhjää. Ensin aiottiin irrottaa klönttiä, mutta kun tähystimellä katsottiin, näkyi kuituja, joten vaihtoehto piti hylätä. Ennen leikkaukseen turvautumista yritettiin saada massa liikkeelle ja luonnollista kautta ulos.

Nesteytys, ulostuslääke ym. toimivat, ONNEKSI!

Tämmöinen klöntti tukki suolen.  Pisin kude oli ollut 25 cm pitkä!

Varmuuden vuoksi kotona vietiin ennen Alman kotiutumista räsymatot varastoon. Heräsi myös kysymys, löytyikö syy poikien parittomille sukille. Joka tapauksessa, minulle kerrottiin, että tästä lähtien "herkut" korjataan tarkasti Alman ulottumattomiin.

Otti voimille...

Parhaat Ystävykset... Alman on turvallinen nukkua koettelemuksen jälkeen, kun rakas ihminen pitää kiinni tassusta ja paijaa.



Tyttö on siis aikamoinen tekstiilimaistelija. Oikean ruoan syöminen piti episodin aloittaa varovasti, pienillä annoksilla ja helposti sulavilla ruoilla.

Onneksi tällä tarinalla oli onnellinen päätös! Mikä helpotus erityisesti tietenkin perheelle, mutta myös minulle. Kieltämättä vedet pyrkivät silmiini ja paha olo painoi rinnassa, kun odottelin uutisia.

Alma-kulta 💗, ethän toista kertaa säikäytä meitä.



Mitä ihmettä... Ymmärtääkö Fiinu puhetta? Räsymatoista ja niiden syömisestä kun viestittelin ja puhuin, hän kävi näyttämässä mallia, että hei, osaan minäkin. Tähän mennessä ei ole vielä syönyt rikkomiaan tavaroita, tai sitten ovat tulleet onnekkaasti pois. Äsken kyllä pureskeli voidetuubin korkkia (mistä oli mahtanut löytää???) niin suurella hartaudella, että otin  sen talteen. Olisi helposti voinut sujahtaa kurkusta alas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti