Nipsu ja Fiinu - tytöt ottivat yhteen

Nipsu on ollut yhtä mittaa meillä parisen kuukautta, ja sitä ennen lyhempiä jaksoja. Kaikki menee muuten aivan hyvin, ja hän on helppo koira, mutta pikkuneiti pakkaa komentamaan Fiinua. Roikkuu niskassa, ärhentelee ja yrittää alistaa. Fiinulla on mahdottoman kärsivällinen luonne, ja tähän asti hän on väistänyt, mutta edellisellä viikolla rupesi mitta täyttymään.

Uskotkos?! Älä isottele mulle!

Fiinu oli jo sisällä, kun tulimme ulkoa Nipsun kanssa. Hyökkinen alkoi heti, mutta nyt Fiinu ilmoitti jämptisti mutta lempeästi, että tuollainen käytös ei sovi. Nipsu ei uskonut, joten hänet kangettiin lattialle. Huomaa, miten fiksusti Fiinu käyttäytyy. Veikkaan, että moni muu sakemanni olisi antanut paljon kylmempää kyytiä.

Muuten tytöt ovat ylimmät ystävät, ja Nipsulla on kiire Fiinun luokse, jos he ovat eri paikassa. Fiinu ei oikein aina viihdy hallilla, ja jos tuon hänet sisälle, Nipsu seisoo etutassut ulko-oven lasia päin ja kaipaa ystäväänsä.

Nipsu pitää meitä ja toisia koiria laumanaan, koska on ollut täällä niin paljon ja tosiaan yhtä mittaa parin kk:n jakson. Väinö on koirien ykkönen, siitä ei ole epäselvyyttä, mutta onko Nipsu sitä mieltä, että hän sitten seuraava järjestyksessä?

Iso kahakka puhkesi sunnuntaiaamuna klo 5.15. Olimme tehneet pellolla ja metsässä tunnin aamulenkin. Sielläkin oli jotain kähinää, ja jouduin tönimään Nipsua pois Fiinun kimpusta.
Kävin hallipakastimella ja käsissäsi oli kaksi pakastusrasiaa ja pussi koiranruokaa. En tiedä, miksi ja mitä tapahtui, mutta kun avasin ulko-oven, Nipsu makasi selällään maassa ja Fiinu piti kurkusta kiinni. Arvata saattaa, mikä meteli pihalla oli! Sitten kun rupesi veri lentämään, minun oli pakko koettaa irrottaa Fiinu Nipsusta. Heitin pakasteet Fiinun päälle ja revin tytön irti toisesta.

Nipsu oli yltä päällä veressä, enkä tiennyt, mistä sitä tulee. Kurkusta, korvasta vai Fiinusta?

Nipsu on liiankin sisukas (3/4 Jack Russelia, vaikka ei ulkonäöstä arvaisi) eikä anna periksi. Kun sain Fiinun irti, Nipsu puri Fiinua takajalkaan niin lujaa, että Fiinu kiljui ja kahakka jatkui. En osaa kertoa, miten sain sen päättymään... huusin vissiin vaan niin kauheasti.

Onneksi Väinö pysyi erossa selkkauksesta. Huh.

Mistä veri tulee???

Fiinu-paran kirsu "vaan" oli vahingoittunut. Nipsusta en reikiä löytänyt, kun hänet pesin. Ja vein saman tien äidilleni, (joka on ollut niin huonossa kunnossa, ettei ole pystynyt koirasta kunnolla huolehtimaan) koska koko ajan oli ilmassa, että välienselvittely ei ollut vielä tässä.

Sierainten väli oli auki, ja muuallakin kraapaleita.

Porissa olisi ollut päivystys (miksi muuten kaikki haaverit sattuvat viikonloppuisin, juhlapyhinä tai iltaisin😅?), mutta minä luulin, että pitää lähteä Tampereelle asti.

Verentulo tyrehtyi itsestään, ehkä silti olisi ollut hyvä ommella pari tikkiä. Niin tai näin, olen antaunut Rimadyliä, Arnica Montanaa ja tiputtanut Betadinea haavaan.

Eilen soitin ell Varajärvelle, ja hän totesi, että haava paranee kyllä itsestään.

Nipsulla on ollut meillä mahdottoman hauskaa, ja hän on päässyt nauttimaan aktiivisesta elämästä. Harmittaa siksi niin vietävästi, jos tyttöjä ei voi enää pitää yhdessä. Fiinu on tiukentanut asteittain viestiään Nipsulle, mutta nytkään se ei mennyt perille. Jatkoa ajatellen se ei lupaa hyvää...

En voi ajatellakaan, että terve, elämänhaluinen 8-vuotias koira vietäisiin lopetettavaksi! Joku muu vaihtoehto täytyy löytyä.