Kuvia ei ymmärrettävästi syistä ole montaa esitellä, alla yksi huono, jonka roskiksen taa piiloutuneesta jahdin kohteesta räpsäisin.
Puoli neljän paikkeilla aamulla olimme normilenkillä, kun yhtäkkiä huomasin, että lenkkikavereitani ei ole missään. Fiinu saattaa tehdä lyhyitä katoamistemppuja, mutta Väinö harvemmin. Minun ei auttanut kuin jatkaa matkaa. Sitten haukkuminen rupesi kuulumaan yhden talon suunnasta, ja Väinön ääni kuului päällimmäisenä. Arvata saattaa, että koko tienoo raikui! Ajattelin kaksikon jahtaavan hetken peuroja ja tulevan takaisin, vaan näin ei käynytkään. Haukku tiivistyi ja jäi paikoilleen.
Lähitienoolta oli ilmoitettu kadonneiksi kaksi sakemannityttöä, ja tuli mieleen, josko minun koirani olisivat löytäneet työt. Eipä ollut, koska Väinölle rupesi vastaamaan joku villieläin. Sellainen rähinä ja sihinä kuului Väinön kiihkeän haukunnan väliin.
Oi apua, ja olivat kaiken lisäksi niin lähellä taloa, jos eivät aivan pihalla. Tukkani nousi lippalakin alla pystyyn ja lähdin tarpomaan takaisin päin.
Sydän jyskyttäen painelin ääntä kohden toivoen, että Väinö ei olisi kovin kaukana metsässä. Siis että löytäisin pojan helposti. Meteli oli joka tapauksessa sitä luokkaa, että pelkäsin koko lähitienoon saavan aikaisen herätyksen. Fiinu oli ilmeisesti kyllästynyt ja lähtenyt hakemaan minua, koska tuli perääni tiellä. Vein hänet sisälle ja otin uudemman yrityksen tappeluparia kohti.
Siellä sähisijät olivat, talon pihalla, piharakennuksen päädyssä! Neljä kiiluvaa silmää kääntyi kohti minua, kun kurvasin nurkan takaa.
Onneksi Väinö on niin tottelevainen, että tuli heti pois, kun käskin, ja lopetti haukkumisen. Poika oli itse asiassa aika nolo, tiesi olleensa typerä. Hän käveli vaisuna perässäni, ja kun käännyin pari kertaa katsomaan, että tuletkos sieltä, poika pommpasi taaksepäin sen näköisenä, että nyt tulee taatusti lättyyn.
Kummassakaan koirassa ei ollut hampaanjälkiä, ja supikoira pääsi todennäköisesti myös säikähdyksellä kohtaamisesta. Oli vaan uhottu puolin ja toisin.
Niin, ne kadonneet koirat löytyivät hukkuneina😭😭😭
Talon väkikään ei herännyt, olkoot he onnellisia hyvistä unenlahjoistaan. Silti minulle jäi aikamoinen pelko päästää kaksikkoa auki. Kevään tulleen aina vain enemmän näillä nurkin on luonnon eläimiä liikkeellä. Lähietäisyydellä on neljä ruokintapaikkaa, ja ne kokoavat sekä peurat että kauriit, mutta myös pienemmät otukset.
Remmilenkillä lähdemme yleensä tiettyyn suuntaan, ja yhdessä kohtaa eläinten kulkureitti ylittää tien. Olemme siinä silloin tällöin jarruttaneet hirvien ja peurojen vuoksi, mutta ketut, supit ja mäyrät käyttävät myös polkua.
Fiinu ja Väinö aloittavat joka kerta vimmatun jäljestämisen kyseisessä paikassa. Fiinu ottaa lisäksi ilmavainua ja suorastaan keulii. "Tonne, tonne tarttis nyt päästä!" Mistähän tyttö löytyisi, jos antaisin sen mennä?
Fiinusta olen joskus vitsaillut, että se pitäisi laittaa hirviporukan matkaan, niin innokas tyttö on ajamaan riistaa.
Ehkä on parempikin pitää koirat tässä kohtaa vuotta kytkettyinä, tai niin tietysti kuuluu lainkin mukaan. Muuttolinnutkin ovat saapuneet, ja ne oleilevat pelloilla.
Tämä tarina osoittaa vaan sen, että kaikkea voi sattua ja kaikkeen pitäisi olla itse varautunut. Vaan kun aina ei vaan ole...
Riemukkaita ja turvallisia kevätlenkkejä🐾🐾🐾🐺
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti