Varo punkkia!

Taas on se aika käsillä... Punkit ovat lähteneet liikkeelle.

Minut herätti aiheeseen jälleen täydellä teholla muutama viikko ystävättäreni viesti. Hän epäili koiransa saaneen borrelioosin, mikä oli onneksi väärä hälytys.

Kun asiasta keskusteltiin, hän laittoi minulle linkin: https://yle.fi/uutiset/3-8233420. (Maalaa siniseksi ja klikkaa avaa.) Tässä on sydäntäsärkeviä kertomuksia siitä, mitä punkkipahalaiset ovat koirille aiheuttaneet! Kaiken lisäksi koirien omistajat olivat käyttäneet karkoitteita, ja silti osalle oli käynyt tosi huonosti.

Huh, huh, mikä neuvoksi? Borrelioosirokote koirille on olemassa, mikä oli minulle uusi tieto. Se on pahoille punkkialueille ehdoton! En ole kovin rokotemyöteinen ihminen, mutta kun punnitaan hyödyt ja haitat, lähes kaikki lienevät tämän rokotteen kannalla.

Evidensian sivuilla kerrotaan, että rokote suojaa kolmelta eurooppalaiselta borreliatyypiltä. Ensimmäisellä rokotekerralla koira rokotetaan kahdesti kolmen viikon välein, ja sen jälkeen rokotetta tehostetaan vuoden välein. Koiranpennut voidaan rokottaa 12 viikon ikäisestä alkaen.

Vakava aihe vaatii kevennyksiä joukkoon...

Fiinulla ei ole tässä huolta punkeista. Hän selvästi (ihan totta) nautti kaverimme, jonka ääni muistuttaa aika lailla Elvistä, laulusta. Fiksu tyttö!

Ketteränä tyttönä Adalmiina on opetellut metsurinkin taidot.

Borrelioosin oireet alkavat vähintään neljän viikon ja joskus pidemmänkin ajan jälkeen. Tämä vielä lisää taudin salakavaluutta. Oireet ovat kaiken lisäksi vaikeasti diagnosoitavia. Alkuvaiheessa ilmenee väsymystä, ruokahalun menetystä ja kuumetta. Usein ilmenee myös yhden tai useamman nivelen arkuutta ja tulehdusta. Akuutin vaiheen jälkeen tulehdus voi levitä muihinkin elimiin: sydämeen, maksaan, munuaisiin ja levitä jopa hermostoon.

Tauti on hoidettavissa antibioottihoidolla, mutta hoidosta huolimatta koira tulee olemaan borrelian kantaja vuosia.



Muistatko vielä, miten paljon oli lunta? Täällä rannikollakin nähtiin tämmöiset määrät. Voi että, miten on kaunista eikä kurasta ole tietoa. Nyt kaikki on ruskeaa ja mähdäntynyttä. Yäks, inhoan niin tätä "kuollutta" vaihetta ennen kuin alkaa vihertää.

Lähetin tämän videon Valiolle ja sain jopa vastauksen. Markkinointihenkilö oli kovin ilahtunut siitä, että tuote käytetään tarkkaan ja että se maistuu koko perheelle. Kyseessä on siis Koskenlaskija Ruoka. Namskis😋

Minä olen antanut omilleni vuosia valkosipulihapankaalia haarukallisen aamulla. Luonnollinen tauko tulee, kun rasia tyhjenee ja ennen kuin uusi ehditään ostaa.
En muista, milloin viimeksi olisi punkki löytynyt. Toki vältän liikkumista paikoissa, joissa on paljon punkkeja. Enkä tarkoita, että tämä konsti toimisi aukottomasti esim. saaristossa tai rannoilla, mutta ehkä se voisi olla tukena.

Apassi ja Nemo.Onko mitään hauskempaa kuin kiitää hankikannolla?

Ritavuoren Rekut toivottaa lukijoille punkkivapaata kevättä ja kesää!

Sakemannit supikoirajahdissa

Eipä ole näinkään 30-vuotisen koiraurani aikana käynyt, ja toivottavasti ei käykään.
Kuvia ei ymmärrettävästi syistä ole montaa esitellä, alla yksi huono, jonka roskiksen taa piiloutuneesta jahdin kohteesta räpsäisin.

Puoli neljän paikkeilla aamulla olimme normilenkillä, kun yhtäkkiä huomasin, että lenkkikavereitani ei ole missään. Fiinu saattaa tehdä lyhyitä katoamistemppuja, mutta Väinö harvemmin. Minun ei auttanut kuin jatkaa matkaa. Sitten haukkuminen rupesi kuulumaan yhden talon suunnasta, ja Väinön ääni kuului päällimmäisenä. Arvata saattaa, että koko tienoo raikui! Ajattelin kaksikon jahtaavan hetken peuroja ja tulevan takaisin, vaan näin ei käynytkään. Haukku tiivistyi ja jäi paikoilleen.

Lähitienoolta oli ilmoitettu kadonneiksi kaksi sakemannityttöä, ja tuli mieleen, josko minun koirani olisivat löytäneet työt. Eipä ollut, koska Väinölle rupesi vastaamaan joku villieläin. Sellainen rähinä ja sihinä kuului Väinön kiihkeän haukunnan väliin.

Oi apua, ja olivat kaiken lisäksi niin lähellä taloa, jos eivät aivan pihalla. Tukkani nousi lippalakin alla pystyyn ja lähdin tarpomaan takaisin päin.

Sydän jyskyttäen painelin ääntä kohden toivoen, että Väinö ei olisi kovin kaukana metsässä. Siis että löytäisin pojan helposti. Meteli oli joka tapauksessa sitä luokkaa, että pelkäsin koko lähitienoon saavan aikaisen herätyksen. Fiinu oli ilmeisesti kyllästynyt ja lähtenyt hakemaan minua, koska tuli perääni tiellä. Vein hänet sisälle ja otin uudemman yrityksen tappeluparia kohti.

Siellä sähisijät olivat, talon pihalla, piharakennuksen päädyssä! Neljä kiiluvaa silmää kääntyi kohti minua, kun kurvasin nurkan takaa.

Onneksi Väinö on niin tottelevainen, että tuli heti pois, kun käskin, ja lopetti haukkumisen. Poika oli itse asiassa aika nolo, tiesi olleensa typerä. Hän käveli vaisuna perässäni, ja kun käännyin pari kertaa katsomaan, että tuletkos sieltä, poika pommpasi taaksepäin sen näköisenä, että nyt tulee taatusti lättyyn.

Kummassakaan koirassa ei ollut hampaanjälkiä, ja supikoira pääsi todennäköisesti myös säikähdyksellä kohtaamisesta. Oli vaan uhottu puolin ja toisin.

Niin, ne kadonneet koirat löytyivät hukkuneina😭😭😭

Talon väkikään ei herännyt, olkoot he onnellisia hyvistä unenlahjoistaan. Silti minulle jäi aikamoinen pelko päästää kaksikkoa auki. Kevään tulleen aina vain enemmän näillä nurkin on luonnon eläimiä liikkeellä. Lähietäisyydellä on neljä ruokintapaikkaa, ja ne kokoavat sekä peurat että kauriit, mutta myös pienemmät otukset.

Remmilenkillä lähdemme yleensä tiettyyn suuntaan, ja yhdessä kohtaa eläinten kulkureitti ylittää tien. Olemme siinä silloin tällöin jarruttaneet hirvien ja peurojen vuoksi, mutta ketut, supit ja mäyrät käyttävät myös polkua.

Fiinu ja Väinö aloittavat joka kerta vimmatun jäljestämisen kyseisessä paikassa. Fiinu ottaa lisäksi ilmavainua ja suorastaan keulii. "Tonne, tonne tarttis nyt päästä!" Mistähän tyttö löytyisi, jos antaisin sen mennä?

Fiinusta olen joskus vitsaillut, että se pitäisi laittaa hirviporukan matkaan, niin innokas tyttö on ajamaan riistaa.

Ehkä on parempikin pitää koirat tässä kohtaa vuotta kytkettyinä, tai niin tietysti kuuluu lainkin mukaan. Muuttolinnutkin ovat saapuneet, ja ne oleilevat pelloilla.

Tämä tarina osoittaa vaan sen, että kaikkea voi sattua ja kaikkeen pitäisi olla itse varautunut. Vaan kun aina ei vaan ole...

Riemukkaita ja turvallisia kevätlenkkejä🐾🐾🐾🐺

Nipsu ja Fiinu - tytöt ottivat yhteen

Nipsu on ollut yhtä mittaa meillä parisen kuukautta, ja sitä ennen lyhempiä jaksoja. Kaikki menee muuten aivan hyvin, ja hän on helppo koira, mutta pikkuneiti pakkaa komentamaan Fiinua. Roikkuu niskassa, ärhentelee ja yrittää alistaa. Fiinulla on mahdottoman kärsivällinen luonne, ja tähän asti hän on väistänyt, mutta edellisellä viikolla rupesi mitta täyttymään.

Uskotkos?! Älä isottele mulle!

Fiinu oli jo sisällä, kun tulimme ulkoa Nipsun kanssa. Hyökkinen alkoi heti, mutta nyt Fiinu ilmoitti jämptisti mutta lempeästi, että tuollainen käytös ei sovi. Nipsu ei uskonut, joten hänet kangettiin lattialle. Huomaa, miten fiksusti Fiinu käyttäytyy. Veikkaan, että moni muu sakemanni olisi antanut paljon kylmempää kyytiä.

Muuten tytöt ovat ylimmät ystävät, ja Nipsulla on kiire Fiinun luokse, jos he ovat eri paikassa. Fiinu ei oikein aina viihdy hallilla, ja jos tuon hänet sisälle, Nipsu seisoo etutassut ulko-oven lasia päin ja kaipaa ystäväänsä.

Nipsu pitää meitä ja toisia koiria laumanaan, koska on ollut täällä niin paljon ja tosiaan yhtä mittaa parin kk:n jakson. Väinö on koirien ykkönen, siitä ei ole epäselvyyttä, mutta onko Nipsu sitä mieltä, että hän sitten seuraava järjestyksessä?

Iso kahakka puhkesi sunnuntaiaamuna klo 5.15. Olimme tehneet pellolla ja metsässä tunnin aamulenkin. Sielläkin oli jotain kähinää, ja jouduin tönimään Nipsua pois Fiinun kimpusta.
Kävin hallipakastimella ja käsissäsi oli kaksi pakastusrasiaa ja pussi koiranruokaa. En tiedä, miksi ja mitä tapahtui, mutta kun avasin ulko-oven, Nipsu makasi selällään maassa ja Fiinu piti kurkusta kiinni. Arvata saattaa, mikä meteli pihalla oli! Sitten kun rupesi veri lentämään, minun oli pakko koettaa irrottaa Fiinu Nipsusta. Heitin pakasteet Fiinun päälle ja revin tytön irti toisesta.

Nipsu oli yltä päällä veressä, enkä tiennyt, mistä sitä tulee. Kurkusta, korvasta vai Fiinusta?

Nipsu on liiankin sisukas (3/4 Jack Russelia, vaikka ei ulkonäöstä arvaisi) eikä anna periksi. Kun sain Fiinun irti, Nipsu puri Fiinua takajalkaan niin lujaa, että Fiinu kiljui ja kahakka jatkui. En osaa kertoa, miten sain sen päättymään... huusin vissiin vaan niin kauheasti.

Onneksi Väinö pysyi erossa selkkauksesta. Huh.

Mistä veri tulee???

Fiinu-paran kirsu "vaan" oli vahingoittunut. Nipsusta en reikiä löytänyt, kun hänet pesin. Ja vein saman tien äidilleni, (joka on ollut niin huonossa kunnossa, ettei ole pystynyt koirasta kunnolla huolehtimaan) koska koko ajan oli ilmassa, että välienselvittely ei ollut vielä tässä.

Sierainten väli oli auki, ja muuallakin kraapaleita.

Porissa olisi ollut päivystys (miksi muuten kaikki haaverit sattuvat viikonloppuisin, juhlapyhinä tai iltaisin😅?), mutta minä luulin, että pitää lähteä Tampereelle asti.

Verentulo tyrehtyi itsestään, ehkä silti olisi ollut hyvä ommella pari tikkiä. Niin tai näin, olen antaunut Rimadyliä, Arnica Montanaa ja tiputtanut Betadinea haavaan.

Eilen soitin ell Varajärvelle, ja hän totesi, että haava paranee kyllä itsestään.

Nipsulla on ollut meillä mahdottoman hauskaa, ja hän on päässyt nauttimaan aktiivisesta elämästä. Harmittaa siksi niin vietävästi, jos tyttöjä ei voi enää pitää yhdessä. Fiinu on tiukentanut asteittain viestiään Nipsulle, mutta nytkään se ei mennyt perille. Jatkoa ajatellen se ei lupaa hyvää...

En voi ajatellakaan, että terve, elämänhaluinen 8-vuotias koira vietäisiin lopetettavaksi! Joku muu vaihtoehto täytyy löytyä.

Koiralla on todettu GIARDIA - mistä on kyse?

Apassin mami lähetti tietoiskun aiheesta, ja kopsaan hänen toimittamansa tekstin tähän suoraan.

(koonnut Henna Laiho, lähdekirja: Seppo Saari, Anu Näreaho, Sven Nikander: Elinympäristönä koira - koiran loiset ja loissairaudet. Fennovet Oy 2016)

Ilme on juuri kuin äidillään: "Tänne päin sitä banaania!"

Mikä on giardia?

Giardia on kaikkialla maailmassa esiintyvä koirien sisäloinen, joka todetaan melko yleisenä myös suomalaisilla koirilla. Aikuiset tartunnan saaneet koirat eivät useinkaan oireile, mutta pennuilla tartunnat ovat yleisempiä. Voidaan sanoa, että giardia on koiranpentujen yleisin sisäloinen.

Giardiat ovat siimallisia alkueläimiä, joiden aktiivisia muotoja kutsutaan trofotsoiiteiksi. Ne lisääntyvät ohutsuolen limakalvolla suolinukan pinnalla suvuttomasti kahtia jakautumalla. Kun trofotsoiitit siirtyvät suolistossa eteenpäin, niiden ympärille muodostuu kystarakenteita, joita erittyy giardiatartunnan saaneen koiran ulosteeseen jaksottaisesti. Kystat ovat tartuntakykyisiä heti ja tartunnan saamiseen riittää muutama koiran ruoansulatuskanavaan päätyvä kysta.

Ruoansulatuskanavassa kystan seinämä  hajoaa, ja sen sisältämät trofotsoiitit vapautuvat ja alkavat lisääntyä. Giardia - kannoista osa on eläinlajikohtaisia, osa taas pystyy tartuttamaan useanlaisia isäntäeläimiä. Koiraeläimillä tyypillisimpiä ovat niiden omat kannat (giardia canis ja giardia duodenalis - kannat C ja D). Nämä eivät voi tarttua ihmiseen.

Vaikutukset koiran elimistössä

Ei tarkkaan tiedetä mikä mekanismi elimistössä aiheuttaa giardialoisen tyypilliset kliiniset oireet. Oletuksena on, että voimakkaassa tartunnassa ravintoaineiden imeytyminen saattaa estyä suolen nukan pinnalla kasvavan trofotsoiittikatteen takia. Imeytymättömät hiilihydraatit ja ravintoaineet voivat osaltaan ruokkia suolistobakteerien liikakasvua ja johtaa ripuliin. Giardiatartunnassa suoliston nukka lyhenee, mikä johtaa samankaltaisiin ongelmiin. Giardiatartunnan on todettu aiheuttavan epiteelisolujen liitosten löystymistä, mikä aiheuttaa valkuaisaineiden ja kudosnesteen menetyksiä suolistoon. Samalla ruokamassan mukana kulkevat valkuaisaineet ja antigeenit saattavat löystyneiden epiteelisolujen välityksellä saada elimistön immuunipuolustuksen reagoimaan tarpeettomasti.

Ihmisillä giardialoisen on todettu aiheuttavan riskiä laktoosi-intoleranssin kehittymiselle. Normaalisti suolen limakalvo uusiutuu siten, että epiteelisoluja kuolee ja niiden tilalle muodostuu uusia. Giardialoisen yhteydessä solutuho on tavallista nopeampaa. Ripulioireilu voi olla akuuttia tai vaihtelevaa ja jatkuva pitkäänkin.  Mukana voi olla limaa, mutta ei yleensä verta. Ripulin lisäksi koiralla voi olla oksentelua, ruokahaluttomuutta, laihtumista ja heikkoutta.

Tartunnan sairastaneen koiran elimistön muodostama immuniteetti ei välttämättä estä uuden tartunnan saamista, mutta saattaa pitää oireilun kurissa.

(Lainaus päättyy.)

Mitä tästä opimme? Noh, itselle tuli ainakin tunne, että ensimmäisten kokeiden joukossa pitäisi poissulkea giardia, jos on kyseisen kaltaisia suolistovaivoja. Epäilläänkö liian helposti ruoka-aineallergiaa tai haiman vajaatoimintaa? Tartuntoja jää taatusti pimentoon, koska giardia on näin yleinen,  ja se saattaa antaa epämääräisiä oireita, tai pahimmassa tapauksessa ei mitään merkkiä itsestään.

Apassin kanssa ollaan voiton puolella! Varmuuden vuoksi kuitenkin otetaan vielä maanantaina koe, mutta erittäin todennäköisesti giardia on saatu häädettyä. Poitsun paino nousee pikku hiljaa ja ruoka imeytyy. Vai mitä sanot näistä papanoista?

Ruoaksi hän saa hevi -,  kana - ja lohiriisineuta sekä lampaanrasvaa. Lisäksi b-vitamiineja, maitohappobakteereja ja pellavaöljyä.

Apassin Giardia-loinen

"Mami on tehnyt valtavan työn meidän terveyden vuoksi! Tyhmälle loiselle on annettu kyyti jos toinenkin! Siinäpä näki, ettei suomalaiselle naiselle kannata ruveta ryttyilemään. Juu, ei passaa meidänkään🙈vaikka muuten ollaan reippaita poikia."

Alkukevennys oli mielestäni paikallaan. Sen verran ikävän tuliaisen (oletettavastiViron näyttelymatkalta) Apassi sai.

Näyttely oli 19. - 21.10.2018, millä reissulla Apassi ei syönyt kuin kerran ja silloinkin oksensi. Mahaongelmia oli ollut loppukesästä asti, mutta ei ripulia, joka on giardian pääasiallinen oire. Mami epäili, että nappulat eivät vaan sopineet pojalle.

Giardian tyypillisimmät oireet ovat oksentelu, vaalea rasvainen pahanhajuinen ripuli, laihtuminen ja ripulin pitkittyminen. Voi olla myös oireeton!

Apassilla oli satunnaista oksentelua, pitkittynyttä ripulia ja sen myötä paino tippui jo valmiiksi hoikalta pojalta 5 kg. Ruokahalu oli kuitenkin koko ajan normaali.

Pahimmat oireet olivat 17.11.2018, jolloin poika okseni ja ripuloi rankasti. Ilmeisesti myös Neo sai tartunnan.

Ripuli helpotti hetkeksi (tyypillistä giardiaa!), kunnes palasi.

20.11. otettiin verikoe haiman vajaatoiminnan ja muiden sisäelinsairauksien eliminoimiseksi. Verikoe oli normaali.

Ulostenäyte vietiin 7.12., ja tulos tuli 13.12. Poika oli saanut giardian loisen.

Hoitona: Axilur®️ normaalilla annoksella kymmenen päivän ajan. Nemolle 7 päivää.

Kodin desinfiointi: 16.12. patjat pestiin höyrypesurilla, petivaatteet ja päiväpeitto pestiin + 60 asteessa, samoin koirien pyyhkeet. Lattiat pestiin yleispuhdistusaineella.
Desichlor-desinfiointiaineella tehtiin tämäkämpi siivous: lattiat, sohvat, huonekalut, pesuhuone ja koirien lelut.
Matot pestiin höyrypesurilla.

Koirien desinfiointi: 17.12. alkaen 22.12. asti takapuolet pestiin Trizchlor 4 - pesuaineella. Pyyhekuivauksen jälkeen käytettiin hiustenkuivaajaa mahdollisten kystien poistamiseksi. (Kerron seuraavassa postauksessa loisen "ideologiasta".) Ruokakupit pestiin joka ruokailun jälkeen tiskiaineella ja kuumalla vedellä.

Muutos parempaan ilmeni hoitopäivänä numero neljä! 

 Uloste oli kiinteämpi, sitä tuli vähän, ja ylipäätään koiran yleisvointi oli energisempi. 

Paino on myös ruvennut nousemaan. 

Ruokinnasta:  Apassi on saanut loishoidon aikana kalkkuna/kana/riisi-seosta. 

Sen lisäksi tukivalmisteina ProZyme - maitohappobakteerivalmistetta. Lisäksi Reikon kennelin Prinz von Preussen omenaviinietikkaa. Josta Ilu kertoo, että se toimii myös parasiittien hävittäjänä. "Yhdeltäkään tätä käyttäneeltä ei ole tutkimuksissa löytynyt niitä. Ei matoja, ei alkueläimiä. Teho perustuu etikkahappobakteerien ja valkosipun vaikutukseen."

Palaamme aiheeseen... ennen kaikkea minua kiinnostaa, voiko tartuntaa millään ehkäistä? Kommentteja, please!


Jos on alkukevennys, pitää olla myös loppusellainen, tai oikeastaan sellaiset. Ihania Apassin hyppyvideoita! Ottaa lunta kiinni samalla lailla kuin äitinsä. Eikö ole uskomatonta, miten kummalliset asiat periytyvät😃!

Tien varressa...

 ... ja metsässä.

Talvista riemua

Onpas blogiin tullut taukoa... ja nyt piti itse asiassa kirjoittaa giardia-loisesta, joka on piinannut Apassia. Mutta keuhkoputken - ja poskiontelotulehduksen pehmentämä pääni ei vielä jaksa ryhtyä siihen. Sain tosiaan Madeiran reissun alkupäivinä tartunnan, ja se kantaa satoaan edelleen. Siispä kirjoitan Apassin sairauskertomuksen jonkun päivän kuluttua. Kannattaa siis olla kuulolla.

Sinistä hämärää on ollut tarjolla sekä ihmisille että koirille. Maailma on kuin pumpulissa pyöritelty.


Ei meitä sentään ollut aivan unohdettu: vastaanotto oli melko railakas.  Ekalla videointiyrityksellä kännykkäni lensi rappusille!

Ajatuksenani oli ottaa kuvia Madeiran rekuista ja tehdä niistä oma / omat postaukset, mutta sairastumisen vuoksi kuvaaminen jäi vähemmälle ja ujutan muutamat ottamani koirakuvat ja - kommentit puutarhablogin puolelle. 

 
Alla olevat kolme videota on otettu lasin läpi. Herrasväki nauttii kovasti lumileikeistä, ja hyvä niin. Minä en ole pystynyt heitä lenkittämään. Pieniä pätkiä olen ollut hallilla töissä, ja onneksi siellä on niin paljon tilaa, että koirat ovat melkein kuin ulkona. 



Ensin Fiinun palloleikkiä.

Sitten vaanitaan ja painitaan.

Fiinu pakkaa jäämään aina alimmaiseksi. On kuitenkin 10 kg kevyempi kuin Väinö.

Toivotaan jatkoja riemukkaille talvikeleille! Koirat pysyvät puhtaina, ja lattiat kurattomina😉

ADALMIINA "urakoitsijana"

Onneksi Adalmiina ei ole käsitellyt työkoneita yhtä tehokkaasti kuin sisarensa Alma sohvaa😄mutta ketterä tyttö hän on, kerta kaikkiaan!

Into kiipeilyyn näkyi tosi pienenä.  Adalmiina kankesi itsensä ensimmäisenä ulos pentulaatikosta. Pentuaitaukseen häntä oli muutaman viikon kuluttua turha laittaa, koska hän kiipesi sieltä sekunnissa pois ja hyppäsi notkeasti alas kuin kissa. Eivät auttaneet korotukset eivätkä esteet. Lopulta turvallisuussyistä luovutettiin ja annettiin pikkuneiden viipeltää vapaasti aikuisten aitauksessa.

Hän on muutenkin ihanan itsevarma. Näen vieläkin silmissäni, kun viiden viikon ikäinen Adalmiina meni kohti Väinöä, häntä pystyssä ja rinta rottingilla. Kuului topakka väy, väy, väy. Väinö otti pari askelta taaksepäin ja katsoi minua silmät ymmyrkäisinä. "Mitä toi närvätti meinaa?!"


 Videolta näkyy, kuinka helposti renkaalta toiselle lennähdetään. 

Eikö nämä kuvat kannattaisi lähettää konevalmistajille😉? Ties millaiseen mainosfilmiin Adalmiina palkattaisiin! Tai joku eläintenkouluttaja keksisi hänet. Tai ties mitä.

Kato mami, tämä on kallistuva kauha...

... ja näin sitä käytetään.

Onkohan mun perimässä pikkuriikkisen puumaa? Ainakin aika annos konemiestä.. eiku naista... eiku siis koiraa.