Into kiipeilyyn näkyi tosi pienenä. Adalmiina kankesi itsensä ensimmäisenä ulos pentulaatikosta. Pentuaitaukseen häntä oli muutaman viikon kuluttua turha laittaa, koska hän kiipesi sieltä sekunnissa pois ja hyppäsi notkeasti alas kuin kissa. Eivät auttaneet korotukset eivätkä esteet. Lopulta turvallisuussyistä luovutettiin ja annettiin pikkuneiden viipeltää vapaasti aikuisten aitauksessa.
Hän on muutenkin ihanan itsevarma. Näen vieläkin silmissäni, kun viiden viikon ikäinen Adalmiina meni kohti Väinöä, häntä pystyssä ja rinta rottingilla. Kuului topakka väy, väy, väy. Väinö otti pari askelta taaksepäin ja katsoi minua silmät ymmyrkäisinä. "Mitä toi närvätti meinaa?!"
Videolta näkyy, kuinka helposti renkaalta toiselle lennähdetään.
Eikö nämä kuvat kannattaisi lähettää konevalmistajille😉? Ties millaiseen mainosfilmiin Adalmiina palkattaisiin! Tai joku eläintenkouluttaja keksisi hänet. Tai ties mitä.
 |
| Kato mami, tämä on kallistuva kauha... |
 |
| ... ja näin sitä käytetään. |
 |
| Onkohan mun perimässä pikkuriikkisen puumaa? Ainakin aika annos konemiestä.. eiku naista... eiku siis koiraa. |
Hauskaa kuinka koira on innostunut kiipeilemään työkoneen renkailla! Kyllä konevalmistaja varmasti ottaisi hänet mainokseen. Kohta alkaa täällä meilläkin peltotyöt. Pitäisi kaivaa koneet talviteloilta ja tarkastaa muun muassa renkaat ja hydraulisylinteri ennen hommiin alkamista.
VastaaPoistaEikö? Adalmiina on ollut pienestä asti ketterä kuin apina. Häntä oli turha koettaa sulkea mihinkään aitaukseen, koska muutamassa sekunnissa hän ohitti esteet ja juoksenteli vapaana pihalla. Ihana koira!
PoistaErinomainen idea! Laita sitä eteenpäin. Pahoittelut, että vastaaminen kesti. Minä olen elänyt haavan armoilla jo lähes vuoden, mutta nyt se on lähtenyt paranemaan. Ehkä minusta vielä ihminen kehitetään?