Fiinu Millan ja Kessun luona kylässä

Mää en tykkää tästä kyydistä. Yäks.

Pitkästä aikaa päätettiin Millan ja Kessun mamin kanssa kokeilla, miten kolmikko tulee toimeen. Oikeastaan koirien yhdessäolo tyssäsi siihen, kun Väinö ei enää hyväksynyt aikuistuvaa Kessua. Sääli, vaikka selvähän se on, että sakemanniurokset (eivätkä kaikki nartutkaan) ole yleensä sosiaalisia, jokaisen turren ja rekun kavereita.

Lähdettiin liikkeelle työautolla, ja Väinö joutui vallan jäämään kotiin. Minun oli kauhean huono omatunto, vaikka toisaalta, mitä hän pihalla olisi tehnyt autossa istumassa. Vaan arvaas, oliko Väinö loukkaantunut, kun hän huomasi, että Fiinu pääsee, mutta ei hän.

Komea Kessu hyväksyi alkurähinöiden jälkeen Fiinun, eikä Milla sen kummemmin välittänyt nuoremmasta neidistä. Fiinu ei ala haastamaan riitaa, jos sitä ei toinenkaan tee.

Me kaikki osataan kerjätä! Nuuhkis... kala haisee.

Millan elämä muuttui kerta heitolla 1000 % paremmaksi, kun hän pääsi uuteen kotiin. Hänen maminsa kertoili, että Milla oli maannut kylmällä terasilla kettingissä, kun hän oli hakenut tytön neljä vuotta sitten. Sellainen ei ole minkään koiran paikka! Oikein vihaksi pisti taas, kun puhuttiin siitä, millaiset säälimättömät ihmiset ottavat koiria.

Yhteiselo sujui näin leppoisasti. Mitä nyt Kessu tahtoi nuoren miehen innolla tunkeilla Fiinun hännän alle😆

Kirpparilta löytynyt lelu oli mieluinen.

Sylieläin

Koirista on varmasti yhtä lailla virkistävää päästä kylään ja saada vieraita.

Tulomatkalla apukuski oli huomattavasti reippaampi.

Kyläreissu oli näin uuvuttava.

Lähdettiin Väinön kanssa vielä lenkille, hiukan lohdusta pojalle, ja näin kaunista oli.