 |
| Ilma ei ollut kuin morsian, mutta se ei meitä haitannut. |
Lyhyellä aamulenkillä ehti tapahtua: Fiinu hävisi noin puolen tunnin pellolla tarpomisen jälkeen. Peuran jälkiä oli paljon, ja neidillä on jälkinenä, joka on kiinnostunut riistastakin. Olisi vaan pitänyt laittaa tyttö kytkentään, mutta havahduin liian myöhään.
Koirat käväisivät metsän puolella, mutta minulla ei ollut sinne asiaa. Välissä on syvä ja sula oja, johon Väinökin putosi. Pomppu ei riittänyt.
 |
| Mahtoiko suussa ollut kanisteri hankaloittaa hyppäämistä? |
Koetin kuvata Väinöä, joka riehuu kanisterin kanssa, mutta valo ei riittänyt. Ääni sentään kuuluu?
Yks´ kaks´ huomasin, että Fiinun keltaiset silmät eivät kiiluneet missään. Odottelimme Väinön kanssa jonkun aikaa. Toin Väinön sisälle ja lähdin itse uudelleen huutelemaan. Hetken kuluttua neiti kaahasi metsästä, ja hänellä oli joku erinomainen aarre suussaan. Ei puhettakaan, että hän olisi tullut edes sen verran lähelle, että olisin nähnyt, mitä hän kuskasi, saatikka että olisin voinut ottaa sen pois häneltä. Ehei, herkku syötiin, enkä voinut mitään. Jotain vaaleaa ja rapsakkaa se oli😓😓😓näytti kaukaa puruluulta. Löysiko hän tunkion? Tai oliko kyseessä kaadetun peuran tai hirven jäänteet?
Monet vaarat uhkaavat karkulaista. Ojat ovat tosi petollisia, koska maa lumen alla on sula. Metsästäjillä on loukkuja, ja kuinka usein niitä käydään tarkastamassa? Lisäksi tietysti auto- ja junaliikenne ja ilkeät ihmiset. Hohhoijaa😩. En osaa pelätä susia, mutta järki sanoo, että esim. kahdelle sudelle Fiinu on helppo saalis, ja täällä on tehty havaintoja susipariskunnasta.
Uskallanko päästää neitiä ollenkaan enää vapaaksi? Tässä on ainakin kolme peurojen ruokintapaikkaa lähellä, ja sen vuoksi sorkkaeläimiä liikkuu todella paljon. Jäljestettävää siis riittää. Yhtenä päivänä olin varautunut, ja koirat olivat hihnassa. Onneksi, koska peura loikkasi aivan neniemme edestä. Mistä olisin mahtanut Fiinun löytää?
Väinö oli haisevassa mönjässä uituaan seisovassa vedessä. Hänestä likaisuutta ei jostain syystä tahdo huomata! Täytyy ottaa paperi käteen ja kokeilla, onko pelkkää märkyyttä vai jotain muuta. Tämä oli sentään vähemmän haisevaa tavaraa kuin siansonta, jota löytyi Väinön kaulasta noin viikko sitten erään retkeilyn jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti