Sain pari kivaa kuvaa ja videota, jotka muistuttivat minua, että on pitänyt kirjoittaa aktivoinnista ja päätekemisen keksimisestä.
Siihen ei tarvita hienoja leluja tai erityisiä paikkoja, välttämättä. Yllä on kananmunakenno ja alapuolella vessapaperirullan hylsy, jonka pentu joutuu askartelemaan auki saadakseen herkut.
Maitopurkit yms. ovat erinomaisia pakkauksia. Ne saa teipattua kiinni, ovat turvallisia ja sen verran vahvoja, että pentu joutuu puuhaamaan ja kuluttamaan energiaa.
Vaikeusastetta voi nostaa piilottamalla "saalis", ja samalla tulee tuokio tottelevaisuutta, kun pentu opettelee paikallaoloa ja "etsi" tai jonkun muun sopivan käskyn.
Tässä Fiinu leikkii pentuna ihanan rapisevan raejuustopurkin kanssa. Ostettu lelu, possu, jää auttamattomasti toiseksi, vaikka kuinka houkutellaan.
Tiedän koiranomistajia, jotka aamuisin jättävät aikuisillekin koirille jonkinmoisen puuhan. Koira saa availla pahvilaattikkoa tai vaikka muropakettia, syödä herkut ja repiä lopulta saaliin kappaleiksi. Sen jälkeen voi ottaa tirsat, ja pian jo mami tai iskä tulee töistä kotiin.
Arvo on koonnut lelunsa kahluualtaaseen. Siellä on hienoa pyöritellä palloja, ja vinkulelua voi kiljuttaa, missä vaan.
Agatha on päässyt maalimiehen syliin, ensin tietenkin löydettyään hänet ihan itse.
Näiden treenien jälkeen uni maistuu neidille! Pää ja kroppa ovat tyytyväisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti