Mummulassa kylässä ja mummu vieraisilla

Tänään tehtiin aavistuksen pidempi autoretki, ja se ei sujunut aivan niin hyvin kuin aloituskerta. Useampi pentu puklasi, siis voi pahoin.

Tiet ovat kovin kiemuraisia ja kuoppaisia. Ajoin hiljaa ja sain varmasti sadatukset takaa niskaani, vaikka ohikin olisi päässyt. Tai ehkä takanatulija näki koirahäkin ja ymmärsi, etten voi paahtaa kahdeksaakymppiä mutkaisella tiellä.

Matkan päässä odotti kuitenkin palkinto. Pennut pääsivät juoksentelemaan isolle pihamaalle, ja kaiken kruunasi Iigori-setä, joka päästettiin veljenlasten pariin.

Ensin kaikkia vähän jännitti.

Iigori katsoo paremmaksi pysytellä vähän kauempana pikku hampuista.

Alina hyvittelee setämiestä.

Agatha käyttää uutta teknologiaa.

Kuusi asettautui ryhmähuilaukseen kaahailujen jälkeen, mutta Agatha meni sinnikkäästi koirankopin alle kuoppaan nukkumaan. Taitaisi vetää sikeitä vieläkin, jos häntä ei olisi väkisin otettu pois.

Iigoriin, tutun oloisena, suhtauduttiin paljon tuttavallisemmin ja rohkeammin kuin muutamaa tuntia aikaisemmin äitini koiraan. Kas tässä... Nipsu on hiukan eri näköinen ja kokoinen kuin Iigori.

Nipsuun piti suhtautua näin varovasti. "Kato sää tuleeko se tänne!"

Vähän relattiin, kun tutustuminen edistyi, ja huilatakin piti ennen automatkaa. Apassi on kivunnut yläpedille, alhaalla ovat Arvo ja Agatha.

Totta kai alkaa huilatuttaa, kun ensin on puuhattu kaikkea hyödyllistä. Kuten tuunattu mamin asetelma ehdottomasti hienommaksi! Eikun kuvia ottamaan ja pistämään ne puutarhablogiin.