Syksyn tullen

Suloista! Leppisperhe on kokoontunut miettimään, mistä löytyisi oiva talvisuoja. Eiköhän tällä pihalla koloja riitä.


Apassi on lähettänyt minulle monta kuvaa, (kiitos niistä!) joissa hän nauttii raikkaista ulkoiluilmoista. Alla muutama otos.

Pikku marakatti

Adalmiinalla on myös onni asua paikassa, jossa luonto on lähellä.

"Ei kai menny hukkaan?"

Terveysvalistus ei ole kaikunut kuuroille korville😀

(Agathakin on lähettänyt kuvia, mutta olen näemmä epähuomiossa poistanut ne ennen siirtoa. Voi minua. Mahtaisiko Agatha viitsiä lähettää uusia kuvia?)


Olimme eilen Vänän kanssa kahdestaan suppisretkellä. Jätimme tytöt kotiin ja nautimme toistemme seurasta sekä hiljaisuudesta. (Paitsi että romuttamon äänet, joista olen puutarhablogin puolella valittanut, kajahtelivat retkikohteeseemme asti, huokaus.)

Vauhti päällä! Pidin Väinön hihnassa, kunnes olin varma, ettei metsästäjiä ole paikalla.

Mahtavatko näin pienet jaksaa vielä kasvaa? Paljon oli pikkuruista sientä, jotka jätin toiveikkaana odottamaan.

Mukava saalis, josta osan toimitin tutulle rouvalle, joka ei enää itse pääse metsään.

Metsälampi on keinotekoinen, isäni kaivama, mutta luonto on muokannut sen aidon näköiseksi. Tässä riittää vettä myös kuivina kesinä, mikä on loistava uutinen metsän eläimille. Sopii myös koirien uittamiseen.

Miten rumaksi yksi metsäpalsta on raastettu! Kaunis, vanha metsä kolopuineen on poissa, samoin hyvät marja - ja sienipaikat.

Näin rumaan kuvaan ei voi postausta lopettaa...

Kuvassa on kuin isot kynnenjäljet, eikö? 

Kiitos vierailustasi ja puhdikasta loppuviikkoa!

Ai mutta eipäs vielä lopetetakaan! Fiinu the Roskisdyykkari lähettää myös terveisiä lukijoille.


"Täältä tulee hyvät haisut."

"Nami, nami, kääretorttupaperi on mun herkkua."

Nipsu etsii uutta kotia / hoitopaikkaa

Kokeilen tätäkin kanavaa, sen verran hankalaksi tyttöjen välit ovat menneet. Fiinu ei luovuta asemaansa Nipsulle, vanhemmalle nartulle, eikä Nipsu suostu antamaan periksi. Rähinät ovat melkein jokapäiväisiä. Verta ei ole viime aikoina vuodatettu, mutta tilanne on jännittynyt.

Nipsun olisi paras olla ainoana koirana. Vaikka neiti on soman näköinen, hän ei sovi lapsiperheeseen. Kammoaa lapsia! Ilmeisesti ensimmäisessä kodissa lapset ovat kiusanneet. Pelkäsi myös kauan miehiä, mutta myönteiset kokemukset ovat haihduttaneet sen pelon.
 
Silloin kun Nipsu hankittiin isäni kuoleman jälkeen, lupasin äidille hoitaa tytön jos hän ei enää jaksaisi.  Tällä hetkellä ollaan siinä tilanteessa, vaikka vielä on hiukan toivoa, että äitini kunto kohenisi niin paljon että Nipsu voisi välillä olla hänen luonaan.

Joku pystyisi ehkä tarjoamaan hoitopaikan tai pitämään Nipsua silloin tällöin. Vaikka kun olemme lomalla tai itsellä on lomaa. Tällaistakin vaihtoehtoa olen miettinyt.

Martti, 14 viikkoa, kävi tutustumassa Väinöön

"Mamin syli on maailman turvallisin paikka."

Aloitettiin tutustuminen varovasti. Vänä oli kyllä heti tilanteen tasalla: ai joo, se on pentu. Haukkuminen loppui siihen.

"Oi kamala, kun sillä on iso ja musta naama!"

"Auttakaa, se nuuhkii!"

"Ei tässä taida kuinkaan käydäkään..."

"Luulitte mua vellihousuksi, vaan enpäs ole."

Teräshermoinen villiviikari...

"Ei hassumpi kyläreissu. Taidan tulla toistekin... "

Kesäisiä hepulointeja

Kesä jollottaa jälleen kohti syksyä, ja kaikki asiaankuuluvasti päivittelevät, mihin aika oikein livahti. Minun ei tarvitse ihmetellä: täällä Ritavuoren puskissa se kului, vain joitain poikkeuksia lukuunottamatta.

Postauksessa muutamia (mielestäni) hauskoja otoksia tämän kesän ajalta... karvakaverit ovat olleet monessa mukana.


Oikeita töitäkin on tehty... Väinö ilmoittaa milloin on aika tauolle ja hellyyshetkelle💖Hän on niin ihana poika! Mistä saan toisen tämmöisen, kun hänestä aika jättää??? Tai kummalle meistä ns. kellot ensin soivat?

 

Leluja en ole ostanut noin tuhanteen vuoteen, mutta yhdellä kauppareissulla tuli sorruttua. Possu saa vauhdikasta kyytiä, ja kuten arvata saattaa, seuraavana päivänä se oli vainaa. Lahtaamisen suoritti kylläkin Väinö.

Nipsu sai hepulin puruluun kanssa. Hauska hetki... valitettavasti tytöt ottavat kontaktia silloin tällöin. Nipsu tekee välillä kaikkensa, että saa Fiinun hermostumaan. Eikö ole sukkela yhtälö? Ei usko, vaikka tietää jäävänsä häviölle. Vai luuleeko yön aikana saaneensa rottweilerin voimat😏?
Välillä olen miettinyt uuden kodin hankkimista Nipsulle, mutta hän on jo kahdeksan v. ja tarvitsisi ehdottomasti paikan ainoana koirana.  Olisi edes talous, johon voisi viedä hänet silloin kun olemme lomalla!

Huilihetki... itse viattomuus, mutta kuvan oton jälkeen Finkku oli taatusti jossain pahanteossa... jos ei muuta, niin listimässä ja syömässä arvokkaita pölyttäjiä.

Ensimmäisessa kuvassa näkynyt kanisteri jatkaa elämäänsä paloina, ja ne ovat ehdottoman tärkeitä Väinölle. Milloin mikäkin pala on suosiossa, mikä logiikka ei valitettavasti ole avautunut minulle. Miksi tuo viereinen ei kelpaa? 

Videolla nuuhkitaan suosikkipalan olinpaikka. Nuuuh, nuuh.

 

Kukas se siellä? Juolukkakoira. 

Kiitos kun kävit kurkkaamassa!

Fiinu pulikoimassa

Jostain syystä Fiinu ei ole mennyt uimaan pariin vuoteen, mutta tänään hän teki poikkeuksen. Hiki oli vissiin tarpeeksi kova kaahaamisen jälkeen.

Lammikko on jäämässä kasvien ja eläinten haltuun. Siellä asustaa sammakoita, vesiliskoja ja Saku the Snake - tarhakäärme. Reunat kaipaavat vielä laittoa, mutta pikku hiljaa tullee sekin työ tehdyksi, niin kuin moni muu hanke aikaisemmin.

Nipsu ja Väinö eivät varpaitaan kasta!

Aika viileää on luvassa. Se harmittaa ehkä lomalaisia, mutta koirakamuille nämä kelit ovat siedettävämpiä. Mukavaa viikonloppua silti ihan jokaiselle!

Odotus päättyi pettymykseen

Mutta ensin hyviä uutisia!

Adalmiina 2 v.

Adalmiinan lonkkalausunto tuli Kennelliitosta takaisin C/B!!! Selkä ja kyynärät pysyivät nollina, kuten kuvaava ell oli olettanut.

Aikamoisen helpottava viesti oli, huh, ja minulta pääsi tietenkin poru.

Toivotan upealle tytölle ja hänen rakastavalle perheelleen monia touhukkaita vuosia!

Adalmiinalla on loistava hermorakenne, isänsä kaunis ulkomuoto ja vuorikauriin ketteryys.

Olen monasti muistellut yhtä tapausta pentujen ollessa noin kuusiviikkoisia. Silloin liikuttiin jo ja lujaa pitkin pihaa, mutta Adalmiina oli ainoa, joka uskalsi "uhmata" Väinöä. Ei koettanut mielistellä, vaan kävi häntä sojossa kimppuun. "Väy, väy, väy", kuului pienestä suusta, ja Väinö katsoi pentua silmät ammollaan, siirsi sitten katseensa minuun kysyen, mitä nyt kannattaisi tehdä. Minä rauhoittelin, että se on pikku pentu, ei kannata välittää. Väinö ikään kuin rykäisi muutaman kerran, siirtyi jäykin jaloin taaksepäin ja vilkuili ympärilleen: "Ei kai kukaan tärkeä vaan nähnyt?".

Olisi muutama samanlainen Väinön ja Fiinun kopio maailmaan mahtunut ja varmasti pätevän kodin löytänyt😔mutta eilen selvisi, että oireet olivat pelkkää valeraskautta. Tyttö on tyhjääkin tyhjempi.

Minä olen pettynyt, vaikka minun kuuluisi olla helpottunut.

Tämä odotus päättyi tähän, enkä osaa kertoa syytä siihen, mikä on mennyt pieleen. Tärppipäivät... pariskunta on ennen onnistunut...

Yhtä toistakaan asiaa en käsitä... Pentujen myymiseen on tulossa tiukennuksia, sellaista on uutisoitu. MUTTA mitään laitonta ja epäeettistä pentukauppaa ei olisi olemassa, jos ei olisi markkinoita. Jokaisen, joka halajaa pentua, pitäisi ostaa se vain luotettavilta myyjiltä. Miksi näin ei tapahdu???

Voi kunpa jokainen pentu maailmassa saisi yhtä hyvät lähtökohdat elämälleen kuin Väkelän A-pennut saivat. A-poppoon eteen tehtyä työtä ja valvottuja tunteja minun ei tarvitse katua.

Erinomaista isoa kesää Sinulle lukijani🌝🌞

Ensi maanantaina saadaan varmuus...

...siihen, tuleeko pentuja vai, ja jos, niin kuinka monta pikku rekkua.

Maha on levinnyt, vaikka vielä on tilaa ja täytyykin olla.

Ruokahalu on tällä hetkellä kovin huono. Eaglea on turha tarjotella, eikä tänään kelvannut jauhelihakaan + höystöt kerman kera. Viime kerralla oli sama juttu. Onneksi muistin uskollisen ystävän: pekonin. Sen kanssa edes Calphosumit nielaistaan.

Pesäpaikkaa haettiin ensimmäisen kerran viime perjantaina. Löysin hänet penkomasta terassin rappujen alta. Sepeli lensi, kun kaivettiin sopivaa kuoppaa.


Videolta näet tai paremminkin kuulet, miten päättäväistä toiminta oli. 

Samaten petejä järjestellään uuteen uskoon.

Fiinu otti Nipsun niin tiukkaan otteeseen, että on parempi antaa Nipsun olla omassa kodissaan, vaikka siellä onkin tylsää. Pihallakin Fiinu komensi Nipsua tämän tästä ja piti päätään Nipsun kaulalla. Ja jos Nipsu uskaltautui sanomaan vastaan, kahakka oli pystyssä. 

Nipsu on käynyt pari kertaa tutustumassa Suloon, samankokoiseen poikaan. Jos Sulon kodista tulisi vaikka silloin tällöin myös Nipsun koti? Mutta vielä yhteistä säveltä ei ole löytynyt, koska Nipsu varmaan pelkää vähän Suloa ja murisee tälle. Sulo hermostuu ja alkaa haukkua ja rähjätä. Viimeksi pihalla oltiin sovussa, ei vielä kavereita, mutta ei rähjättykään. Tällä viikolla mennään taas vieraisille.

Eaglesta vielä, niin se ei vissiin sovikaan Väinölle😕. Ensin ihmettelin kakan määrää. Pihalle ilmestyi varsinaisia karhun kasoja. Jätettä tuli 2 -3  kertaa sen verran kuin omilla sekoituksillani. Sitten alkoivat vatsanväänteet. Väinö kieri, pyöri ja vinkui. Koirien hoitajaltakin tuli viesti, että Väinöä sattuu kun se yrittää kakata. Noh, ei kun käännös taas raa'an ja kypsän sekoitukseen, vihanneksiin, hapanmaitotuotteisiin ja öljyihin. Mahanpurut hävisivät sen myötä. Harmi, koska Väinölle Eagle olisi maistunut.

Adalmiina on ensimmäisenä ennättänyt virallisiin luustokuviin. Muuten kaikki ok, mutta lonkat tulevat todennäköisenä D:nä takaisin. Se oli minulle yllätys, tietysti pettymyskin. Tyttö on niin ketterä ja kova kiipeilemään, että pidin itsestään selvänä vähintäin B:ä. Adalmiinan mami oli kuitenkin tyytyväinen, ettei ollut kulumaa tai luupiikkejä, tai jotain vielä pahempaa. Hyvää lihaskuntoa ylläpitämällä (niin kuin he ovat toimineet tähänkin asti👏👏👏) neidillä on paljon onnellisia vuosia edessä.

Aika jännää kyllä on, millaisia tuloksia muille tulee. 

Minun Åmilläni oli D-lonkat, eikä häntä vanhuusiässä niiden vuoksi lopetettu, vaan hänelle tuli aivokasvain. Åmi sai Adalmiinan tavoin olla vapaana ja liikkua siis luonnollisesti, ei silloin tällöin hihnan nokassa. Eläinlääkäri Maaren Jaakkola, nyt jo edesmennyt, kehuikin Åmia, että kropasta näkee selvästi, kun koira saa riittävästi liikuntaa ja saa olla vapaana.

Olemme niin orientoituneet mieheni kanssa pentuihin, että mahdan pillahtaa itkuun, jos kuvassa ei pikku kalloja ja raajoja näy😭