 |
| Maha on levinnyt, vaikka vielä on tilaa ja täytyykin olla. |
Ruokahalu on tällä hetkellä kovin huono. Eaglea on turha tarjotella, eikä tänään kelvannut jauhelihakaan + höystöt kerman kera. Viime kerralla oli sama juttu. Onneksi muistin uskollisen ystävän: pekonin. Sen kanssa edes Calphosumit nielaistaan.
Pesäpaikkaa haettiin ensimmäisen kerran viime perjantaina. Löysin hänet penkomasta terassin rappujen alta. Sepeli lensi, kun kaivettiin sopivaa kuoppaa.
Videolta näet tai paremminkin kuulet, miten päättäväistä toiminta oli.
Samaten petejä järjestellään uuteen uskoon.
Fiinu otti Nipsun niin tiukkaan otteeseen, että on parempi antaa Nipsun olla omassa kodissaan, vaikka siellä onkin tylsää. Pihallakin Fiinu komensi Nipsua tämän tästä ja piti päätään Nipsun kaulalla. Ja jos Nipsu uskaltautui sanomaan vastaan, kahakka oli pystyssä.
Nipsu on käynyt pari kertaa tutustumassa Suloon, samankokoiseen poikaan. Jos Sulon kodista tulisi vaikka silloin tällöin myös Nipsun koti? Mutta vielä yhteistä säveltä ei ole löytynyt, koska Nipsu varmaan pelkää vähän Suloa ja murisee tälle. Sulo hermostuu ja alkaa haukkua ja rähjätä. Viimeksi pihalla oltiin sovussa, ei vielä kavereita, mutta ei rähjättykään. Tällä viikolla mennään taas vieraisille.
Eaglesta vielä, niin se ei vissiin sovikaan Väinölle😕. Ensin ihmettelin kakan määrää. Pihalle ilmestyi varsinaisia karhun kasoja. Jätettä tuli 2 -3 kertaa sen verran kuin omilla sekoituksillani. Sitten alkoivat vatsanväänteet. Väinö kieri, pyöri ja vinkui. Koirien hoitajaltakin tuli viesti, että Väinöä sattuu kun se yrittää kakata. Noh, ei kun käännös taas raa'an ja kypsän sekoitukseen, vihanneksiin, hapanmaitotuotteisiin ja öljyihin. Mahanpurut hävisivät sen myötä. Harmi, koska Väinölle Eagle olisi maistunut.
Adalmiina on ensimmäisenä ennättänyt virallisiin luustokuviin. Muuten kaikki ok, mutta lonkat tulevat todennäköisenä D:nä takaisin. Se oli minulle yllätys, tietysti pettymyskin. Tyttö on niin ketterä ja kova kiipeilemään, että pidin itsestään selvänä vähintäin B:ä. Adalmiinan mami oli kuitenkin tyytyväinen, ettei ollut kulumaa tai luupiikkejä, tai jotain vielä pahempaa. Hyvää lihaskuntoa ylläpitämällä (niin kuin he ovat toimineet tähänkin asti👏👏👏) neidillä on paljon onnellisia vuosia edessä.
Aika jännää kyllä on, millaisia tuloksia muille tulee.
Minun Åmilläni oli D-lonkat, eikä häntä vanhuusiässä niiden vuoksi lopetettu, vaan hänelle tuli aivokasvain. Åmi sai Adalmiinan tavoin olla vapaana ja liikkua siis luonnollisesti, ei silloin tällöin hihnan nokassa. Eläinlääkäri Maaren Jaakkola, nyt jo edesmennyt, kehuikin Åmia, että kropasta näkee selvästi, kun koira saa riittävästi liikuntaa ja saa olla vapaana.
Olemme niin orientoituneet mieheni kanssa pentuihin, että mahdan pillahtaa itkuun, jos kuvassa ei pikku kalloja ja raajoja näy😭
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti