Ensi maanantaina saadaan varmuus...

...siihen, tuleeko pentuja vai, ja jos, niin kuinka monta pikku rekkua.

Maha on levinnyt, vaikka vielä on tilaa ja täytyykin olla.

Ruokahalu on tällä hetkellä kovin huono. Eaglea on turha tarjotella, eikä tänään kelvannut jauhelihakaan + höystöt kerman kera. Viime kerralla oli sama juttu. Onneksi muistin uskollisen ystävän: pekonin. Sen kanssa edes Calphosumit nielaistaan.

Pesäpaikkaa haettiin ensimmäisen kerran viime perjantaina. Löysin hänet penkomasta terassin rappujen alta. Sepeli lensi, kun kaivettiin sopivaa kuoppaa.


Videolta näet tai paremminkin kuulet, miten päättäväistä toiminta oli. 

Samaten petejä järjestellään uuteen uskoon.

Fiinu otti Nipsun niin tiukkaan otteeseen, että on parempi antaa Nipsun olla omassa kodissaan, vaikka siellä onkin tylsää. Pihallakin Fiinu komensi Nipsua tämän tästä ja piti päätään Nipsun kaulalla. Ja jos Nipsu uskaltautui sanomaan vastaan, kahakka oli pystyssä. 

Nipsu on käynyt pari kertaa tutustumassa Suloon, samankokoiseen poikaan. Jos Sulon kodista tulisi vaikka silloin tällöin myös Nipsun koti? Mutta vielä yhteistä säveltä ei ole löytynyt, koska Nipsu varmaan pelkää vähän Suloa ja murisee tälle. Sulo hermostuu ja alkaa haukkua ja rähjätä. Viimeksi pihalla oltiin sovussa, ei vielä kavereita, mutta ei rähjättykään. Tällä viikolla mennään taas vieraisille.

Eaglesta vielä, niin se ei vissiin sovikaan Väinölle😕. Ensin ihmettelin kakan määrää. Pihalle ilmestyi varsinaisia karhun kasoja. Jätettä tuli 2 -3  kertaa sen verran kuin omilla sekoituksillani. Sitten alkoivat vatsanväänteet. Väinö kieri, pyöri ja vinkui. Koirien hoitajaltakin tuli viesti, että Väinöä sattuu kun se yrittää kakata. Noh, ei kun käännös taas raa'an ja kypsän sekoitukseen, vihanneksiin, hapanmaitotuotteisiin ja öljyihin. Mahanpurut hävisivät sen myötä. Harmi, koska Väinölle Eagle olisi maistunut.

Adalmiina on ensimmäisenä ennättänyt virallisiin luustokuviin. Muuten kaikki ok, mutta lonkat tulevat todennäköisenä D:nä takaisin. Se oli minulle yllätys, tietysti pettymyskin. Tyttö on niin ketterä ja kova kiipeilemään, että pidin itsestään selvänä vähintäin B:ä. Adalmiinan mami oli kuitenkin tyytyväinen, ettei ollut kulumaa tai luupiikkejä, tai jotain vielä pahempaa. Hyvää lihaskuntoa ylläpitämällä (niin kuin he ovat toimineet tähänkin asti👏👏👏) neidillä on paljon onnellisia vuosia edessä.

Aika jännää kyllä on, millaisia tuloksia muille tulee. 

Minun Åmilläni oli D-lonkat, eikä häntä vanhuusiässä niiden vuoksi lopetettu, vaan hänelle tuli aivokasvain. Åmi sai Adalmiinan tavoin olla vapaana ja liikkua siis luonnollisesti, ei silloin tällöin hihnan nokassa. Eläinlääkäri Maaren Jaakkola, nyt jo edesmennyt, kehuikin Åmia, että kropasta näkee selvästi, kun koira saa riittävästi liikuntaa ja saa olla vapaana.

Olemme niin orientoituneet mieheni kanssa pentuihin, että mahdan pillahtaa itkuun, jos kuvassa ei pikku kalloja ja raajoja näy😭

Ritavuorella siirryttiin Golden Eagleen

Tilasin ruokien mukana kaikille Foxy Fur - viilennysalustat, ja Fiinu otti maton heti omakseen. Jos siis taas tulee yhtä kuumaa, tai ainakin hellejaksoja, kuten viime kesänä🌞Ja muutenkin, Fiinu on aika kuumaverinen ja hakee mieluusti kylmää makuupaikkaa.
Ulkona viihtyvälle Väinölle levitin alustan terassin varjoisimpaan kohtaan.
Nipsun alustan kätkin täkin alle. Tilasin hänelle S-koon, ja se on liian pieni. Mutta... ei sittenkään huono ostos. Tyttö saa itse valita, makaako viilennyksen vai tavallisen peitteen päällä. Jep.

Tässä maton käyttöohjeet:

Tämmöisiä ruokia posti toi kotiin asti.

Tämä on tästä lähin Fiinun ruokaa, mutta kelpasi kovasti Nipsullekin, kun sitä maisteltiin.

Vaikka, epäilyttää ettei pentuja ehkä olekaan tulossa. Tisut eivät punoita, Fiinu ei ole mielestäni lihonut eikä ole alkanut pyytää ruokaa, kuten viimeksi. Paitsi että olen tällä kertaa huomioinut tiineyden mahdollisuuden alusta asti, ja yli kaksi viikkoa Fiinu on syönyt pennuille ja tiineille nartuille tarkoitettua ruokaa. Plus mm. luonnon supervitamiinit, joita olen ruokaan kätkenyt: nokkoset ja voikukat.

Luin blogitekstejäni useampaan kertaan  (loistavaa, että asioita tulee jotenkin taltioutua!), ja viimeksi jossain 45 päivän kohdalla tiineyttä alettiin vahvasti epäillä.

Sitä paitsi, on otettava huomioon, että siittiöt voivat elää jopa viikon, ja siksi hedelmöitymispäivää ei tarkkaan aina tiedetä. Varsinkaan koska munasolut kypsyvät vaiheittain. Tämänkin luin vasta... jostain.

Jos pentuja ei tule, olen superpettynyt. Oikeasti. Tein ison työn oman pääni kanssa, ja päädyin omatuntoni mukaiseen ratkaisuun. Rupesin odottamaan vaaveja. Voi että, niin ihania, ja miten ihanaa on hoitaa pikku pentuja💕Sitä tuhinan määrää, kun ollaan tisuttamassa...

Minut on kertakaikkiaan luotu eläinvauvojen emoksi. Eikö? Hallitus vaan ei ole antanut lupaa hankkia kanoja ja lampaita. Tai edes lampaita...

Väinö saa tästä säkistä. Eikö kattaus näytä herkulliselta?

Tykkään tehdä koirille ruokaa. Piste. En saa minkäänlaista tyydystä lykätessäni nappuloita kuppiin. Mutta olen uskonut viisaampiani ja valinnut siksi laadukkaan ruoan, jossa varmasti painotukset ovat tasapainossa. "Suosittelijat" ovat taatusti olleet huolissaan myös minun jaksamisestani. Kaksi vuotta sittenhän keittelin pennuille bataattia puolilta öin😅ja tähän tyyliin.

Perfektionisti ei voi antaa periksi, vaikka mikä on, vaan keksii koko ajan uusia portaita, jotka pitää saavuttaa.

Minä olen perfektionisti. Olen onneksi oppinut hillitsemään taipumusta normielämässä. Osaan puhua itselleni järkeä. Mutta kun pennut ilmoittivat tulostaan, mikään ei ollut tarpeeksi. Sisäinen puhe menetti merkityksensä. Panostin ruokaan ja virikkeisiin... taatusti moninkerroin keskivertokasvattajaa enemmän. Silti tunnen tehneeni liian vähän tai vääriä asioita.

Nenulla oli liian kuuma? Alusta toimii näköjään myös näin!

Tulevat viikot ovat jännittäviä... peukuttakaa pentujen puolesta! Ne tulevat olemaan täydellisen epätäydellisiä.

ALMA vaihtoi lajia

Minusta piti tulla pelastuskoira, mutta en tykännyt siitä hommasta. TYYYLSÄÄÄ... ihmiset olivat niin helpoissa piiloissa, että löysin heidät heti. Aivan liian yksinkertaista puuhaa minulle. Lopulta kun en tullut enää pois autosta, mami uskoi, etten taivu tähän harrastukseen.

Olen iso ja vahva tyttö, painoa on melkein yhtä paljon kuin iskällä: 36 kiloa.

Jalkapalloleikkiä... siihen en kyllästy!

Sitten me ruvettiin kokeilemaan suojelua, ja se on minun juttuni. Olen sopivan sähäkkä tyttö siihen lajiin.

Hiha kiinnostaa...

Tässä vartiointia:

Käyn joka toinen viikko hierojalla, ja ennen ja jälkeen treenien verrytellään. Pysyy paikat vetreinä! Paitsi että treenien jälkeen tykkäisin mennä heti nukkumaan. Rupeaa jotenkin niin ramaisemaan😴
Uimisesta tykkään myös, ja se on tehokasta, mutta lempeää treeniä mun lihaksille.

Loppukesästä mennään kuulemma suorittamaan BH. No olkoon, pitää mamia välillä koettaa miellyttää. 

Vauhdikasta kesää koirakavereille toivottaa

 Alma

APASSI - SPL Tampereen leikityspäivä

"Eiks jo pian mennä?!"

Ideana päivässä oli, että maalimiehet antavat arvion koiran viettikäyttäymisestä, ja Apassihan onnistui oikein hyvin.

Maalimiehen arvio: Hyvä saalisvietti, puree ja haukkuu hyvin. Osaa taistella.
Eikun vaan lisää treeniä!

"Tuolta se tulee! Haa, pian mä repeen."

"Onks tää homma näin helppoa? Mää heti voitin ton tyypin."

"Mun isoisät on sentään Tuntemattoman Berija ja Schiffslachen Matze! Kuuluuko???"

Ei kun uusia koitoksia päin, Taitava Team Apassi💕

Tuleeko meille pentuja?

Väinö ilmeisesti kuuli minun sanovan, että tämän juoksun jälkeen Fiinu viedään steriloitavaksi.

Pevisaan on tullut tiukennuksia. Jokin soveltuvuuskoe tms. olisi varmasti Fiinun kanssa selvitetty, mikä ettei. Täpäkkä tyttöhän hän on. Mutta Iigorista ei kuulunut mitään, ja ajattelin, että ehkä parempi niin. Pääsen helpommalla! Huolella hoidettu penturumba vie aikaa ja voimia + yöunet.

Iigori oli ehdoton ja minusta oikeastaan ainoa isäehdokas. Hän olisi periyttänyt veljensä kaltaisia pentuja: fiksuja, energisiä ja kauniita. Pennun ostaja olisi tiennyt, mitä oli hankkimassa.


Joku toinen uros olisi periyttänyt taas omia geenejään, ja millaisia ne olisivat mahtaneet olla? Sehän on aina arvoitus, millaisia jälkeläisiä yhdistelmä tuottaa. Lisäksi koska en ole sisäpiireissä, uroksen löytäminen on aika hankalaa.

Oih... pentuja vai? Mekin ollaan ymmällään.

Tiedän joutuvani ryöpytyksen kohteeksi. Jotkut ihmiset laittavat varmaan välit poikki kanssani. Sille en voi mitään, se on heidän ratkaisunsa, mutta minun on elettävä oman itseni ja omantuntoni kanssa... ties vaikka vielä vuosikymmeniä.

Väinö oli murtautunut ulos erillisestä huoneesta, rikkonut esteitä tieltään ja ilmeisesti kiivennyt aitaukseen, koska koira-aitauksesta en löytänyt Väinön mentävää aukkoa😔.

Kas kummaa, kun talossa on puuseppä, ovet eivät toimi kunnolla. Tai sehän on oikeastaan selvää! En saa toista takaovea lukkoon, ja sen sekä seuraavan oven Väinö oli avannut.

Et usko, miten järkyttynyt olin, kun ajoin autokatokseen. Ensinnäkin Nipsun vapaanaolo sai kaikki kellot kalkattamaan. Jokainen koirahan oli jätetty lähtiessä sisälle.

Kun avasin kodinhoitohuoneen oven, Fiinu ja Väinö tervehtivät minua iloisesti. Jippii! Me ollaan täällä, vaikka suljit meidät eri huoneisiin.

Aloin itkeä. Säntäilin sinne ja tänne. Luulin ensin, että joku törppö ihminen on käynyt meillä ja päästänyt koirat yhteen.

Ovet olivat sepposen selällään kodinhoitohuoneesta ulos, ja sitä kautta Nipsu oli laajentanut reviiriään. Hän on niin pieni, että pääsee jostain paikoista livahtamaan aitauksen alta.

Olin niin järkyttynyt, että kyökin oksennusta. Fiinu oli yltä päältä kuolassa, lattiat ties missä tahmassa. Duunattu oli ja oikein kunnolla. Siivosin ja pesin, ja kirosin itseäni. Miksi en ollut ottanut Väinöä mukaani, autoon?

Pyysin ystävättäreni soittamaan seuraavana aamuna eläinlääkärille ja varaamaan sterilointiajan mahdollisimman pian. Itse en pystynyt.

Aika saatiin, mutta se meni tosi pitkälle.Vahinkoastumisesta seuraavana päivänä olisin vienyt Fiinun vaikka mihin! Olin vihainen ja turhatunut. Kaiken lisäksi rakas ystävättäreni (ei kuitenkaan edellä mainittu henkilö) kuoli yllättäen.

Muutama päivä kun oli kulunut, aloin miettiä, että pienet koiranalut ovat ehkä kasvamassa. Väinön ja Fiinun kaksoisolennot.

Kävin aikamoisen Jaakobin painin itseni kanssa. Valvoin öitä. Surin ystävääni ja mietin, mitä teen pentujen kanssa.

Lopputulema: en voi tappaa pentuja. Niille etsitään rakastavat ja taitavat kodit. FIX-rekisteröidyllä koiralla pääsee harrastamaan tokoa, agilitya ja mukaan pelastuskoiratoimintaan.

Vaikka harrastajalta vaatii pokkaa ostaa ns. sekaroituinen koira, olkoon kuinka hyvää sukua tahansa. Apassin mami joutui mielestäni yhdessä porukassa suoranaisen simputuksen kohteeksi paljastettuaan, että Apassi ei ole lähtöisin hienosta kennelistä. Sen jälkeen koirasta ei ollut mihinkään!

Ja kai joku muukin kuin minä haluaa kunnon koiran, vaikka ei välitä harrastaa??? Monet kasvattajat eivät myy lainkaan, jos ei lupaa hankkia tulosta.

Fiinun rokotukset ovat kunnossa, ja olin juuri ennen juoksua madottanut koirat. Ultraan en häntä vie, tiineyden merkit näkyvät aikanaan. Röngtenissä käydään tarkistamassa kuinka monta uutta rekkua on tulollaan. Toivottavasti ei 12😰, niin kuin Fiinun sisaren ensimmäisessä pentueessa oli.

Menen nyt asioiden edelle, koska vielähän ei tiedetä, onko pentuja tulossa vai ei. Mutta suunnitelmat ovat kuitenkin jo selvinä mielessäni ruokintaa myöden.

Lasitettu terassi helpottaa paljon pentuarkea. Kaksi vuotta sitten jouduttiin käyttämään kaiken maailman viritelmiä, että ipanat eivät olisi päässeet putoamaan (tai hypänneet alas).
Aitauksen alaosa tiivistetään sellaiseksi, että pennut eivät pääse vaeltelemaan muualle. Olen pyytänyt miestäni tekemään pienen vesialtaan, jossa voi valvotusti lutrata. A-pennut rakastivat vettä!

Jaa-a, kuinkahan monelle naiselle raskaus on tullut yllätyksenä? Hetki kun asiaa on pureksittu, järkytys on muuttunut iloksi. "Voi kun vauvalla olisi Pekan kihara tukka ja samanlaiset siniset silmät!" Veikkaan, että itsellenikin olisi käynyt juuri näin, vaikka päätin jo kymmenen ikäisenä, että en halua lapsia.

Näiden pentujen suhteen paniikki ja kiukku ovat sulaneet pois ja tilalle on tullut jo jopa hiukan iloa.

Varo punkkia!

Taas on se aika käsillä... Punkit ovat lähteneet liikkeelle.

Minut herätti aiheeseen jälleen täydellä teholla muutama viikko ystävättäreni viesti. Hän epäili koiransa saaneen borrelioosin, mikä oli onneksi väärä hälytys.

Kun asiasta keskusteltiin, hän laittoi minulle linkin: https://yle.fi/uutiset/3-8233420. (Maalaa siniseksi ja klikkaa avaa.) Tässä on sydäntäsärkeviä kertomuksia siitä, mitä punkkipahalaiset ovat koirille aiheuttaneet! Kaiken lisäksi koirien omistajat olivat käyttäneet karkoitteita, ja silti osalle oli käynyt tosi huonosti.

Huh, huh, mikä neuvoksi? Borrelioosirokote koirille on olemassa, mikä oli minulle uusi tieto. Se on pahoille punkkialueille ehdoton! En ole kovin rokotemyöteinen ihminen, mutta kun punnitaan hyödyt ja haitat, lähes kaikki lienevät tämän rokotteen kannalla.

Evidensian sivuilla kerrotaan, että rokote suojaa kolmelta eurooppalaiselta borreliatyypiltä. Ensimmäisellä rokotekerralla koira rokotetaan kahdesti kolmen viikon välein, ja sen jälkeen rokotetta tehostetaan vuoden välein. Koiranpennut voidaan rokottaa 12 viikon ikäisestä alkaen.

Vakava aihe vaatii kevennyksiä joukkoon...

Fiinulla ei ole tässä huolta punkeista. Hän selvästi (ihan totta) nautti kaverimme, jonka ääni muistuttaa aika lailla Elvistä, laulusta. Fiksu tyttö!

Ketteränä tyttönä Adalmiina on opetellut metsurinkin taidot.

Borrelioosin oireet alkavat vähintään neljän viikon ja joskus pidemmänkin ajan jälkeen. Tämä vielä lisää taudin salakavaluutta. Oireet ovat kaiken lisäksi vaikeasti diagnosoitavia. Alkuvaiheessa ilmenee väsymystä, ruokahalun menetystä ja kuumetta. Usein ilmenee myös yhden tai useamman nivelen arkuutta ja tulehdusta. Akuutin vaiheen jälkeen tulehdus voi levitä muihinkin elimiin: sydämeen, maksaan, munuaisiin ja levitä jopa hermostoon.

Tauti on hoidettavissa antibioottihoidolla, mutta hoidosta huolimatta koira tulee olemaan borrelian kantaja vuosia.



Muistatko vielä, miten paljon oli lunta? Täällä rannikollakin nähtiin tämmöiset määrät. Voi että, miten on kaunista eikä kurasta ole tietoa. Nyt kaikki on ruskeaa ja mähdäntynyttä. Yäks, inhoan niin tätä "kuollutta" vaihetta ennen kuin alkaa vihertää.

Lähetin tämän videon Valiolle ja sain jopa vastauksen. Markkinointihenkilö oli kovin ilahtunut siitä, että tuote käytetään tarkkaan ja että se maistuu koko perheelle. Kyseessä on siis Koskenlaskija Ruoka. Namskis😋

Minä olen antanut omilleni vuosia valkosipulihapankaalia haarukallisen aamulla. Luonnollinen tauko tulee, kun rasia tyhjenee ja ennen kuin uusi ehditään ostaa.
En muista, milloin viimeksi olisi punkki löytynyt. Toki vältän liikkumista paikoissa, joissa on paljon punkkeja. Enkä tarkoita, että tämä konsti toimisi aukottomasti esim. saaristossa tai rannoilla, mutta ehkä se voisi olla tukena.

Apassi ja Nemo.Onko mitään hauskempaa kuin kiitää hankikannolla?

Ritavuoren Rekut toivottaa lukijoille punkkivapaata kevättä ja kesää!

Sakemannit supikoirajahdissa

Eipä ole näinkään 30-vuotisen koiraurani aikana käynyt, ja toivottavasti ei käykään.
Kuvia ei ymmärrettävästi syistä ole montaa esitellä, alla yksi huono, jonka roskiksen taa piiloutuneesta jahdin kohteesta räpsäisin.

Puoli neljän paikkeilla aamulla olimme normilenkillä, kun yhtäkkiä huomasin, että lenkkikavereitani ei ole missään. Fiinu saattaa tehdä lyhyitä katoamistemppuja, mutta Väinö harvemmin. Minun ei auttanut kuin jatkaa matkaa. Sitten haukkuminen rupesi kuulumaan yhden talon suunnasta, ja Väinön ääni kuului päällimmäisenä. Arvata saattaa, että koko tienoo raikui! Ajattelin kaksikon jahtaavan hetken peuroja ja tulevan takaisin, vaan näin ei käynytkään. Haukku tiivistyi ja jäi paikoilleen.

Lähitienoolta oli ilmoitettu kadonneiksi kaksi sakemannityttöä, ja tuli mieleen, josko minun koirani olisivat löytäneet työt. Eipä ollut, koska Väinölle rupesi vastaamaan joku villieläin. Sellainen rähinä ja sihinä kuului Väinön kiihkeän haukunnan väliin.

Oi apua, ja olivat kaiken lisäksi niin lähellä taloa, jos eivät aivan pihalla. Tukkani nousi lippalakin alla pystyyn ja lähdin tarpomaan takaisin päin.

Sydän jyskyttäen painelin ääntä kohden toivoen, että Väinö ei olisi kovin kaukana metsässä. Siis että löytäisin pojan helposti. Meteli oli joka tapauksessa sitä luokkaa, että pelkäsin koko lähitienoon saavan aikaisen herätyksen. Fiinu oli ilmeisesti kyllästynyt ja lähtenyt hakemaan minua, koska tuli perääni tiellä. Vein hänet sisälle ja otin uudemman yrityksen tappeluparia kohti.

Siellä sähisijät olivat, talon pihalla, piharakennuksen päädyssä! Neljä kiiluvaa silmää kääntyi kohti minua, kun kurvasin nurkan takaa.

Onneksi Väinö on niin tottelevainen, että tuli heti pois, kun käskin, ja lopetti haukkumisen. Poika oli itse asiassa aika nolo, tiesi olleensa typerä. Hän käveli vaisuna perässäni, ja kun käännyin pari kertaa katsomaan, että tuletkos sieltä, poika pommpasi taaksepäin sen näköisenä, että nyt tulee taatusti lättyyn.

Kummassakaan koirassa ei ollut hampaanjälkiä, ja supikoira pääsi todennäköisesti myös säikähdyksellä kohtaamisesta. Oli vaan uhottu puolin ja toisin.

Niin, ne kadonneet koirat löytyivät hukkuneina😭😭😭

Talon väkikään ei herännyt, olkoot he onnellisia hyvistä unenlahjoistaan. Silti minulle jäi aikamoinen pelko päästää kaksikkoa auki. Kevään tulleen aina vain enemmän näillä nurkin on luonnon eläimiä liikkeellä. Lähietäisyydellä on neljä ruokintapaikkaa, ja ne kokoavat sekä peurat että kauriit, mutta myös pienemmät otukset.

Remmilenkillä lähdemme yleensä tiettyyn suuntaan, ja yhdessä kohtaa eläinten kulkureitti ylittää tien. Olemme siinä silloin tällöin jarruttaneet hirvien ja peurojen vuoksi, mutta ketut, supit ja mäyrät käyttävät myös polkua.

Fiinu ja Väinö aloittavat joka kerta vimmatun jäljestämisen kyseisessä paikassa. Fiinu ottaa lisäksi ilmavainua ja suorastaan keulii. "Tonne, tonne tarttis nyt päästä!" Mistähän tyttö löytyisi, jos antaisin sen mennä?

Fiinusta olen joskus vitsaillut, että se pitäisi laittaa hirviporukan matkaan, niin innokas tyttö on ajamaan riistaa.

Ehkä on parempikin pitää koirat tässä kohtaa vuotta kytkettyinä, tai niin tietysti kuuluu lainkin mukaan. Muuttolinnutkin ovat saapuneet, ja ne oleilevat pelloilla.

Tämä tarina osoittaa vaan sen, että kaikkea voi sattua ja kaikkeen pitäisi olla itse varautunut. Vaan kun aina ei vaan ole...

Riemukkaita ja turvallisia kevätlenkkejä🐾🐾🐾🐺