Piristystä koronauutisten joukkoon

Näin komeassa pakkaskelissä lenkkeilimme Fiinun ja Väinön kanssa sunnuntaiaamuna. Emmekä tavanneet ketään, emme edes ainutta autoa nähneet. Lenkkimme oli siis turvallinen sekä minulle että kanssaihmisille. Näin meillä maalla😉

Lähistöllä liikkuu kaksi kaurislaumaa, ja se toinen, kolme eläimen lauma, laiduntaa lähipelloilla. Näemme kauriit joka kerta, kun lähdemme ulkoilemaan rekkujen kanssa. Näiden lisäksi supikoirat, mäyrät, ketut, rusakot jne. ovat aktiivisesti liikkeellä. Siksi meillä harrastetaan tällä hetkellä remmilenkkejä, ja varsinkin sen viime keväisen supikoirajahdin jälkeen😅.

"Manaan" edelleenkin ruokintapaikkoja, joita on neljä talomme lähellä. Ne kokoavat koko konkkaronkan, vaikka toisaalta, en tietenkään halua, että kauriilta loppuu ruoka talvella. Huokaus, tyydymme siis tässä nurkissa kulkemaan kytkettyinä.

Lisää rajoituksia on ilmeisesti tulossa myös meille ihmisille. Maalla ei sunkaan koirien kanssa kulkemista kielletä, koska jopa Italian surkeuden keskellä ihmiset saavat lenkittää koiriaan. Huomasitko uutisen? Se oli hauska tarkoittamatta olla sitä. Kaikki perheenjäsenet ulkoiluttavat koiraa vuoron perään, koska kodin lähellä liikkuminen on sallittua. Sitten naapurit kysyvät, saavatko hekin käydä kävelemässä, ja illalla koirat ovat aivan uupuneita. Ehkä myös onnellisempia kuin aikoihin? Saatuaan myös olla omien ihmisten kanssa enemmän kuin normaalisti. Tätä asiaa uutinen ei kommentoinut.

Alla näet esimerkin meidän lenkeistämme. Ne ovat lähinnä sitä, että minua viedään kuin litran mittaa, kun pariskunta jäljestää. Väinön nenä pysyy pääosin maassa, mutta Fiinu ottaa myös ilmavainua, ja kun jälki vie sivulle, sinne myös pyritään. Onneksi olen iso ja vahva😊😊

Eikö ole kaunis kuva? Komea koira pääosassa, tietysti, on kuin isänsä kiiltävine turkkeineen💗, mutta muutenkin. Sänkipelto ja pilvien täplittämä sininen taivas... supisuomalaista.

Rennosti... Elämä on kohdillaan silloin kun voi näin rauhassa vetää sikeitä rakkaan ihmisen vierellä. 

Töitäkin pitää tehdä, ja Väinö on erinomainen työkoira. Kun pyörä vaan pyörii...

Kaikkea hyvää viikkoosi!

Söpöilyä ja vakavaakin asiaa pentutehtailusta

Tämä kuvakollaasi on esiintynyt muuallakin, mutta se on niin söpö, että minunkin piti jakaa se. Mitä luulet, onko kuvissa 1, 2 vai 3 koiraa?

Valitan, että koirablogissa ei ole lehtikään liikahtanut, ja puutarhablogin puolella olen kertonut syyn blogien hiljaiseloon. Kaksi kuukautta... on vaihtunut jo kolmeksi kuukaudeksi, ja reissu vaan jatkuu.

Taanoin pyysin Agathaa lähettämään kuvia itsestään, ja tämmöiset sain. Näissä köllötellään kotona.

"Häh, mulleko puhut? Luun syönti on just kesken."

"Et taas selitä jotain... mää haluun huilata😴!"

Vakava asia on seuraavanlainen: tänä aamuna luin sydän sykkyrällä uusimmasta Koiramme - lehdestä nartun "oman" kertomuksen surkeasta elämästään. Hän oli pentutehtailijan uhri ja kuoli ties monennenko tiineyden aikana komplikaatioon.

Kirjoittajan lailla kysyn, miksi tämä ei lopu??? Miksi joku edelleen ostaa pennun, jonka emää ei esitellä??? Samoin ostajan pitää olla vain tyytyväinen, kun kasvattaja tenttaa häntä ja haluaa nähdä koko perheen. Jos tällainen kiinnostus puuttuu, myyjä ei ole vastuullinen.

En voi enää uskoa, kaiken julkisuuden ja valistuksen jälkeen, että kysymys on tietämättömyydestä, vaan ne, jotka ostavat, tekevät tietoisen valinnan. Se tuntuu vielä kauheammalta kuin huijatuksi tuleminen.

Vai olenko väärässä? Osaavatko pentutehtailijat hommansa niin hyvin, että kunnon ihmiset haksahtavat?

Joka tapauksessa, jos ei ole markkinoita, ei ole tarjontaa. Jos kukaan ei ostaisi huumeita, niitä ei kannattaisi viljellä tai tuottaa muuten, salakuljettaa eikä myydä. Ei kannattaisi ottaa isoja riskejä.

Tulin kirjoituksesta todella surulliseksi. Jokainen eläin ansaitsee ruoan, suojan, huolenpidon, rapsutuksia ja rakkautta. Eikä vähiten rakkautta, vaikka se listaan tupsahtikin viimeiseksi. Mikä vaivaa niitä ihmisiä, jotka eivät tätä ymmärrä? Mikä heissä on vialla?

Pankoon tämä taas meidät kaikki koiraihmiset miettimään asiaa, ja jos yksikin tehtailtu pentu jää myymättä, niin hyvä.


 Loppukevennystä tarvitaan... Nipsu "uhittelee" Vänälle, mutta poika ottaa tilanteen lunkisti.

Ihania hetkiä sinulle oman koirasi / koiriesi kanssa!

Syksyn tullen

Suloista! Leppisperhe on kokoontunut miettimään, mistä löytyisi oiva talvisuoja. Eiköhän tällä pihalla koloja riitä.


Apassi on lähettänyt minulle monta kuvaa, (kiitos niistä!) joissa hän nauttii raikkaista ulkoiluilmoista. Alla muutama otos.

Pikku marakatti

Adalmiinalla on myös onni asua paikassa, jossa luonto on lähellä.

"Ei kai menny hukkaan?"

Terveysvalistus ei ole kaikunut kuuroille korville😀

(Agathakin on lähettänyt kuvia, mutta olen näemmä epähuomiossa poistanut ne ennen siirtoa. Voi minua. Mahtaisiko Agatha viitsiä lähettää uusia kuvia?)


Olimme eilen Vänän kanssa kahdestaan suppisretkellä. Jätimme tytöt kotiin ja nautimme toistemme seurasta sekä hiljaisuudesta. (Paitsi että romuttamon äänet, joista olen puutarhablogin puolella valittanut, kajahtelivat retkikohteeseemme asti, huokaus.)

Vauhti päällä! Pidin Väinön hihnassa, kunnes olin varma, ettei metsästäjiä ole paikalla.

Mahtavatko näin pienet jaksaa vielä kasvaa? Paljon oli pikkuruista sientä, jotka jätin toiveikkaana odottamaan.

Mukava saalis, josta osan toimitin tutulle rouvalle, joka ei enää itse pääse metsään.

Metsälampi on keinotekoinen, isäni kaivama, mutta luonto on muokannut sen aidon näköiseksi. Tässä riittää vettä myös kuivina kesinä, mikä on loistava uutinen metsän eläimille. Sopii myös koirien uittamiseen.

Miten rumaksi yksi metsäpalsta on raastettu! Kaunis, vanha metsä kolopuineen on poissa, samoin hyvät marja - ja sienipaikat.

Näin rumaan kuvaan ei voi postausta lopettaa...

Kuvassa on kuin isot kynnenjäljet, eikö? 

Kiitos vierailustasi ja puhdikasta loppuviikkoa!

Ai mutta eipäs vielä lopetetakaan! Fiinu the Roskisdyykkari lähettää myös terveisiä lukijoille.


"Täältä tulee hyvät haisut."

"Nami, nami, kääretorttupaperi on mun herkkua."

Nipsu etsii uutta kotia / hoitopaikkaa

Kokeilen tätäkin kanavaa, sen verran hankalaksi tyttöjen välit ovat menneet. Fiinu ei luovuta asemaansa Nipsulle, vanhemmalle nartulle, eikä Nipsu suostu antamaan periksi. Rähinät ovat melkein jokapäiväisiä. Verta ei ole viime aikoina vuodatettu, mutta tilanne on jännittynyt.

Nipsun olisi paras olla ainoana koirana. Vaikka neiti on soman näköinen, hän ei sovi lapsiperheeseen. Kammoaa lapsia! Ilmeisesti ensimmäisessä kodissa lapset ovat kiusanneet. Pelkäsi myös kauan miehiä, mutta myönteiset kokemukset ovat haihduttaneet sen pelon.
 
Silloin kun Nipsu hankittiin isäni kuoleman jälkeen, lupasin äidille hoitaa tytön jos hän ei enää jaksaisi.  Tällä hetkellä ollaan siinä tilanteessa, vaikka vielä on hiukan toivoa, että äitini kunto kohenisi niin paljon että Nipsu voisi välillä olla hänen luonaan.

Joku pystyisi ehkä tarjoamaan hoitopaikan tai pitämään Nipsua silloin tällöin. Vaikka kun olemme lomalla tai itsellä on lomaa. Tällaistakin vaihtoehtoa olen miettinyt.

Martti, 14 viikkoa, kävi tutustumassa Väinöön

"Mamin syli on maailman turvallisin paikka."

Aloitettiin tutustuminen varovasti. Vänä oli kyllä heti tilanteen tasalla: ai joo, se on pentu. Haukkuminen loppui siihen.

"Oi kamala, kun sillä on iso ja musta naama!"

"Auttakaa, se nuuhkii!"

"Ei tässä taida kuinkaan käydäkään..."

"Luulitte mua vellihousuksi, vaan enpäs ole."

Teräshermoinen villiviikari...

"Ei hassumpi kyläreissu. Taidan tulla toistekin... "

Kesäisiä hepulointeja

Kesä jollottaa jälleen kohti syksyä, ja kaikki asiaankuuluvasti päivittelevät, mihin aika oikein livahti. Minun ei tarvitse ihmetellä: täällä Ritavuoren puskissa se kului, vain joitain poikkeuksia lukuunottamatta.

Postauksessa muutamia (mielestäni) hauskoja otoksia tämän kesän ajalta... karvakaverit ovat olleet monessa mukana.


Oikeita töitäkin on tehty... Väinö ilmoittaa milloin on aika tauolle ja hellyyshetkelle💖Hän on niin ihana poika! Mistä saan toisen tämmöisen, kun hänestä aika jättää??? Tai kummalle meistä ns. kellot ensin soivat?

 

Leluja en ole ostanut noin tuhanteen vuoteen, mutta yhdellä kauppareissulla tuli sorruttua. Possu saa vauhdikasta kyytiä, ja kuten arvata saattaa, seuraavana päivänä se oli vainaa. Lahtaamisen suoritti kylläkin Väinö.

Nipsu sai hepulin puruluun kanssa. Hauska hetki... valitettavasti tytöt ottavat kontaktia silloin tällöin. Nipsu tekee välillä kaikkensa, että saa Fiinun hermostumaan. Eikö ole sukkela yhtälö? Ei usko, vaikka tietää jäävänsä häviölle. Vai luuleeko yön aikana saaneensa rottweilerin voimat😏?
Välillä olen miettinyt uuden kodin hankkimista Nipsulle, mutta hän on jo kahdeksan v. ja tarvitsisi ehdottomasti paikan ainoana koirana.  Olisi edes talous, johon voisi viedä hänet silloin kun olemme lomalla!

Huilihetki... itse viattomuus, mutta kuvan oton jälkeen Finkku oli taatusti jossain pahanteossa... jos ei muuta, niin listimässä ja syömässä arvokkaita pölyttäjiä.

Ensimmäisessa kuvassa näkynyt kanisteri jatkaa elämäänsä paloina, ja ne ovat ehdottoman tärkeitä Väinölle. Milloin mikäkin pala on suosiossa, mikä logiikka ei valitettavasti ole avautunut minulle. Miksi tuo viereinen ei kelpaa? 

Videolla nuuhkitaan suosikkipalan olinpaikka. Nuuuh, nuuh.

 

Kukas se siellä? Juolukkakoira. 

Kiitos kun kävit kurkkaamassa!

Fiinu pulikoimassa

Jostain syystä Fiinu ei ole mennyt uimaan pariin vuoteen, mutta tänään hän teki poikkeuksen. Hiki oli vissiin tarpeeksi kova kaahaamisen jälkeen.

Lammikko on jäämässä kasvien ja eläinten haltuun. Siellä asustaa sammakoita, vesiliskoja ja Saku the Snake - tarhakäärme. Reunat kaipaavat vielä laittoa, mutta pikku hiljaa tullee sekin työ tehdyksi, niin kuin moni muu hanke aikaisemmin.

Nipsu ja Väinö eivät varpaitaan kasta!

Aika viileää on luvassa. Se harmittaa ehkä lomalaisia, mutta koirakamuille nämä kelit ovat siedettävämpiä. Mukavaa viikonloppua silti ihan jokaiselle!