Yksi vuosi tuli täyteen

Mihin tämä vuosi on mennyt? Eivätkö pennut juuri syntyneet?

Ja minä tapani mukaan hermoilin synnytystä. Se oli lopulta kuitenkin todella hieno kokemus, ja Fiinu selvisi siitä erinomaisin pistein. Niin kuin koko äitiydestään. Eivätkä nämä vahinkolapset ole osoittautuneet harkittua pentuetta huonommaksi, uskaltaisin jopa väittää että päinvastoin.

Alla  kuvagalleria niistä pennuista, joista minulle yksivuotis- kuvat on lähetetty. Kuvat ovat siinä järjestyksessä, jossa pennut syntyivät. Mustista tytöistä tosin en ole 100 % varma, koska kirjanpito meni sekaisin🙈.

KIITOS teille omistajille, jotka olette tarjonneet rakastavan kodin, hellyttää, huolenpitoa, koulutusta ja rodunmukaista toimintaa = onnellisen elämän.


ARVO 

Muistuttaa enemmän setäänsä Iigoria kuin isäänsä.

ALLI

Karavaanari vahtipaikallaan.

ADALMIINA

"Eiks tätä olekaan tarkoitettu syötäväksi?"

"Oli mamin leipoma kaakku odottamisen väärtti, vieläkin suupielissä on herkullisia muruja."

ALINA

Rallytokoa ja agilityä.

Vauhtia tällä neidillä piisaa... onko pennuista vilkkain?

ALMA

Tuleva pelastuskoira.

Uusi vihreä kanisteri! Jippii!!! Värisuora täydentyi, ja sitä pitää juhlia kouluttamalla kanisteria. Ennestään arsenaalista löytyy valkoinen, punainen, pinkki (tosinaisen väri👏) ja kirkas. Isänsä tyttö siis luita, ytimiä ja kanistereita myöten

Nakki-tomaattivoileipäkakku😋

APASSI

Tuleva pelastuskoira, mutta myös muotovalio, eikös vaan? Näitä tavoitteita kohden on jo kuljettu määrätietoisesti💪


AGATHA 

Niin on kuin äitinsä ulkomuotoa ja luonnetta myöten! Tämän neidin "vitseistä" voisi kirjoittaa jo kirjan, mutta hän on osoittautunut myös lahjakkaaksi harrastuskoiraksi. Tosin on mamin hermojakin koeteltu.

"Mitä tämä nyt on? Roikottaa minua kuin pikku vauvaa... pentujen syntymästä on vuosi, höh, noittenko ansiota se oli? Kyllä se oli minun ja Väinön diili, ja tyttönä minä jouduin tekemään suurimman työn. Tietenkin. Nih, ettäs tiedätte!"

Viisas ja peloton Alma

Itse Valppaus

Otsikko on vaisu siihen nähden, mitä tapahtui, kun Alma näytti, millainen sankarikoira hänen mustan turkkinsa alla asustaa.

Illan kulku oli kutakuinkin seuraava. Alman perhe oli kylässä Mamin työkaverin luona, ja tässä perheessä on myös lapsia. Alma touhusi pihalla lasten kanssa, ja kaikki sujui hyvin. KUNNES lapset kysyivät, saisivatko he pestä polkupyöriä pesuhallissa. He saivat siihen luvan aikuisilta, mutta eivät Almalta.

"Höh, väittävät että olen iskän näköinen... ja saman luontoinenkin."

Kyläpaikan 12 -vuotias poika juoksi sisälle itkien. Alma ei päästänyt häntä halliin ja oli jopa  kaatanut hänet. Erittäin kummallista käytöstä! Alma oli levoton ja murisi niskakarvat pystyssä. Paikka ja lapset olivat tuttuja, eikä Alma ole koskaan ollut vihainen lapsille, vaan päinvastoin. Lapset ovat hänen silmäteriään. No niinpä...

Sama peli jatkui. Alma murisi ja kulki edes takaisin hallin ovella. Sitten Alma hyökkäsi oman perheen vanhemman pojan päälle ja kaatoi tämän hallin ovensuuhun. Siinä vaiheessa lapset otettiin sisälle pöydän ääreen ja tivattiin, onko Almaa kiusattu. Kukaan ei myöntänyt, eikä siitä ollutkaan kyse, vaan aivan muusta.

Mamin oli pakko ottaa Alma hihnaan, mutta rähinä ja räyhä jatkuivat. Hihna sai kyytiä, ja vasta omassa häkissään Alma rauhoittui.

Mutta kun aikuiset aikoivat mennä halliin lasten kanssa, Alma sai uuden raivostuneen haukkukohtauksen. Siinä vaiheessa kellot alkoivat kilistä. Oliko hallissa jotain, mistä Alma koetti varoittaa?

Ja olihan siellä.

Painepesurin alla piilotteli melkoinen kyy.

Lapsethan aikoivat ottaa juuri painepesurin, joten on mahdollista että kyy tuntiessaan itsensä ahdistetuksi olisi pistänyt. Kiitos Alman, näin ei päässyt käymään. 

Mistä Alma tiesi, että kyy on vaarallinen? Perheen mökin pihalle oli tullut useampikin kyy (olivat vissiin päässeet henkiparoistaan), ja Alma oli seurannut tilanteita. 

Voiko koira tästä enää fiksummaksi tulla?!

"Saisinko unirauhan, kiitos. Nyt se kännykkä pois!"

 
Jatkossa Alman ei taatusti tarvitse näin kovilla otteilla koettaa saada sanomaansa perille. Vähempi riittää, pieni vinkki Almalta, niin kaikki ovat skarppeina😉😉😉kuuntelemassa hänen asiaansa.

Ehdotin, että Mami kertoisi tapahtuneen Kennelliittoon. Eikö näin nokkela toiminta olisi mitalin arvoinen?

Koirien (kevät)töitä

Kaunotar ALLI paistattelee päivää rennosti. Tosin hänen ei kannata  tehdä sitä ruskettumisen toivossa.

Kevät tuo koirienkin elämään uutta säpinää. Tässä postauksessa touhukkaita videoita ja kuvia.


Väinöllä on niin hyvä mieli! Se osoitetaan heilumalla vinhasti. Liekö pidentynyt päivä ja lämpö hänenkin mieleensä? Ulkona voi olla melkein vuorokauden ympäri. Tosin mami inhottavasti komentaa yöksi sisälle.

Luu ei maistukaan, ja se täytyy piilottaa huolellisesti, ettei Fiinu löydä sitä. (Paitsi että Fiinu meni suoraan Väinön kätkölle, kun tuli halliin seuraavan kerran ja hipisti luun itselleen.)

Koska terassi ei ole katettu, se suojataan talveksi pressuilla. (Lasikattoa toki odotellaan ilmaantuvaksi😜) Kamalan näköistä, mutta toimenpide pitää laudat pitempään paremmassa kunnossa. Tällä viikolla terassia alettiin laittaa kesäkuntoon, ja apulaiset ovat tietenkin "apuna" eli seisovat koko ajan siellä, missä ei olisi väliä.
Ote Kunnon koiran käsikirjasta: ole aina poikittain edessä tai seiso painona, kun jotain koetetaan siirtää tai nostaa.

Fiinu on pienestä pitäen ollut kova avustamaan kasvihuoneessa. "Nuuh, nuuh, tonne se laittoi keltaisen pitkänmallisen kesäkurpistan siemenen... yäks, sit se taas raastaa sitä meiänkin ruokiin."

Huh, kun hikeä pukkaa! Fiinulla on niin paksu turkki, että hän kestää huonosti kuumuutta, ja näköjään lähes kaikin puolin äitinsä kopio AGATHA on samanlainen.

Onneksi on rantoja, joissa pääsee polskuttelemaan! Alla Agatha ja Luna heittävät talviturkin (kuulostaapa hauskalta sanonnalta koiriin liitettynä) pois.

Agathan mami oli ollut varma, että joutuisi houkuttelemaan tirppaa uimaan, mutta eikä mitä, neiti paineli heti Lunan perässä veteen, ja kuten näkyy, hän oikein ui.

Tietysti kiinnostus uimiseen on kiinni koiran luonteesta. Fiinu tykkää, mutta Väinö ei välitä. Pennuille annettiin meillä kuitenkin mahdollisuus tutustua veteen. Aitauksessa oli pesuvati, jossa sai valvotusti läiskytellä. Suurin osa teki myös omatoimisia uintimatkoja, kuten olen kertonut, tonttia kiertäviin ojiin ja jopa piha-altaaseen. Agathankin ongin useamman kerran ojasta tien toiselta puolelta. Voi, miten hauskaa siellä oli juosta!

ADALMIINA on touhunnut keväällä vaikka mitä!

Ketterä neiti, joka kiipeää myös tikapuita pitkin.

Mitä olisi kevät ilman kirmailuja kuraojissa? Noh, ei yhtikäs mitään tietenkään!

Kisu on kauhean laiskalla tuulella, ei leiki vaikka kuinka houkuttelisi. "Kato nyt edes mun hienoa palloa."

Apukärräri

Alhovaaralaiset Spekon (Satakunnan pelastuskoirayhdistyksen) leirillä

Kiitos vaan videoista! Oli mukava saada terveiset haku - ja jälkiharjoituksista.

Iki-ihana Setämies Iigori jäljestää ja ilmaisee esineen.

Foxy harjoittelee makaavan ihmisen ilmaisemista. Harjoitus onnistui, koska neiti haukahti kerran ja sai pallon ja riehumishetken palkaksi. Jostain on lähdettävä liikkeelle. Näinhän se on kaikessa oppimisessa.

Apassilla otettiin ensi kertaa ilmaisua kotiolojen ulkopuolella, ja poika sai kouluttajalta kehuja nopeasta oppimiskyvystään.

Taasko me mennään leirille? Mua vallan naurattaa tämä touhu, kun määhän osaan jo kaiken!

Dana-neiti kyläilemässä

Ystävättereni lauma lisääntyi kaksi viikkoa sitten Danalla, puolitoistavuotiaalla sakemannitytöllä. Koira on kodinvaihtaja, ja tämä koti on jo kolmas hänelle. Tämmöista tapahtuu aivan liian paljon. Otetaan koira eikä sen kanssa sitten jaksetakaan olla ja touhuta, ei edes kouluttaa perusasioita. Onneksi on ystäväni kaltaisia ihmisiä, jotka tarjoavat hyvän ja pysyvän kodin. Silti jokaisen olisi syytä miettiä tarkkaan ennen kuin hankkii minkäänlaista lemmikkiä.

Uusi paikka on aina jännittävä ja tutkittavaa piisaa.

Kuvaus keskeytyy, kun kännykkä saa pusun💟

Vierailu ei sujunut koko aikaa näin leppoisasti, ja se oli vähän noin niin kuin minun mokani. Huomioin Danaa liikaa, jopa silitin, ja Kessu rupesi mustasukkaiseksi. Se työnsi Danan pois luotani ja tuli poikittain eteeni seisomaan. Tästä muutaman sekunnin kuluttua sekä Milla että Kessu hyökkäsivät Danan kimppuun. Huh, tilanne oli jo suorastaan vakavan oloinen, emmekä meinanneet saada kiukkua loppumaan, kun käytiin kurkkuun uudelleen ja uudelleen.
Minä pelkään polvilumpioni puolesta (lähtenyt kaksi kertaa pois paikoiltaan) enkä siksi uskalla suin päin mennä mukaan tilanteisiin. Sormetkin ovat kyllä vaarassa silloin, kun koirat ovat kiihdyksissä.

Pihalla oli hetken aikamoinen meteli! Onneksi naapurissa kävi sirkkeli, ja sen ääni peitti ihmisten ja koirien huudon osittain alleen.

Milla ja Kessu joutuivat autoon rauhoittumaan, ja kokeiltiin, josko Dana olisi tutustunut Fiinuun. Mutta ei, ilmeisesti tyttö kävi tappelusta kierroksilla, ja Fiinu sai raivostuneen vastaanoton. 
Kokeillaan seuraavalla kerralla uudelleen. 

Kukaan ei sentään loukannut, vaikka muutama pyllähdyskin nähtiin, ja karvatupot lentelivät. 

Ketturepolainen pihalla

Tämä olisi sittenkin tainnut kuulua puutarhablogin puolelle...

Eilen illalla Väinö sai vallan raivarin aitauksessa, ja haukkuminen kuulosti siltä, että tiellä on koira. Meillä päin kaikki liikkujat ovat nähtävyyksiä😂😂😂, ja kävin vilkaisemassa ikkunassa, kuka menee. Tiellä olikin tämmöinen koira. Se katseli aivan rauhassa ympärilleen eikä välittänyt Väinön haukkumisesta. Viisas kettu tiesi, ettei se pääse tuolta kimppuuni. Ja kuten videolta näkyy kettu poikkesi pihan puolelle (huomaa minun kommentointini😅) Luulin, että se haki vanhan luun, mutta ei. Talipötköstä oli pudonnut pala, ja kettu nappasi sen mukaansa. Nam, rasvaa.

Kettu on oikein tervetullut puutarhaan, mutta siitä annan moitteet, että se olisi saanut pitää rusakot paremmin kurissa. Kuvissa näkyvältä alueelta on ruusuja nipsitty ja katkottu. Lisää pihan kuulumisia tai kuulumattomuutta oikeastaan tässä vaiheessa toisessa blogissa.

Vein aamulla tien viereen kettua varten kaksi peuranluuta. Josko ne kelpaisivat? Isännät ruokkivat peuroja ja kauriita innolla, ja ne tekevät myös aikamoista tuhoa pihoilla. Ovat lisääntyneet mahdottomasti ja käyneet rohkeiksi. Minun pitää näköjään myös ruveta ruokkimaan eläimiä, joita pidän hyödyllisinä.

Uusi ruoka kokeilussa

Blogi tuli ainakin hetkeksi pois tauolta. Pitää kertoa tästä ruoasta, jota ystävättäreni kehotti ostamaan ja kokeilemaan Fiinulle ja Väinölle. Hän oli huomannut, että uusi, täysin suomalainen ja suomalaisista aineksista tehty ruoka oli tullut markkinoille.

Syynä oli se, kun taas valitin, että pakkasten hellitettyä (kylmyys kai lisäsi kulutusta) mikään ruoka ei tuntunut kelpaavan. Hirvenjauheliha jää kuppiin, puhumattakaan sika-naudasta. Mustin ja Mirrin Maukas-sarjaa on turha tarjota, enkä sitä enää ostakaan, koska se on kuin heittäisi rahaa menemään. Ne pallerot ovat varsinkin Fiinun mielestä aivan yök yök. Canagan ja Carnilove maistuvat, mutta ne ovat liian kalliita minun ohuelle rahapussilleni. Samoin Reikon ruoista on tykätty, mutta viime aikoina en ole vaan toimeentunut ajelemaan sinne asti.

Kaverini meinasi, että Dagsmarkin ruoat (www.dagsmarkpetfood.fi) on makutestattu ja että laatu vaikutti kelvolliselta. No niin, lukijat tietävät suuren intoni nappuloiden tarjoamiseen, mutta nyt tapahtui ihme, ja kahden kilon säkki siirtyi ostoskärryihini. 

Alla Fiinun tyylinäyte. Meni kuppi tyhjäksi ja äkkiä!Tyhjää kippoa käytiin monet kerrat kolistelemassa.

Olen nyt ostanut toisenkin pussin. Nappuloihin en meinaa kokonaan vaihtaa, mutta näitä voi välillä heittää joukkoon.

Tämä postaus vaan siksi, että ehkä jollain toisellakin on yhtä kronkeleita koiria kuin minulla. Ja suomalaista työtä ja yrittämistä on aina hieno tukea!