Ritavuoren Rekut ottavat osaa suruun

Tänään meidät saavutti suunnaton suruviesti😢😢😢 PikkuRekkujen mummu ja pappa ovat kohdanneet suuren surun ja mittaamattoman menetyksen.

Mikään sana tai teko ei ole riittävä, tiedämme sen, mutta halusimme osoittaa, että välitämme. Olette tärkeitä ja rakkaita.

Ajatuksemme ovat olleet luonanne... Kyyneleet ovat vierineet...

Suruunne osaa ottavat:

Lissu ja Pepe - Adalmiina
Minna - Agatha
Bette - Akusti
Henna ja Ossi - Alina 
Eva ja Rauno - Alli
Kati - Alma
Riikka ja Kimmo - Apassi
Laura - Arvo

Marja ja Jarmo - Väinö Iisakki ja Fiinu

Ilman mummua ja papaa ei olisi PikkuRekkujakaan... Matze ei olisi koskaan kohdannut Iinaa, eikä Väinö Iisakki olisi syntynyt.

Pelastuskoirameininkiä

Aikaisemmissa teksteissä näkyy takapihan olemus, käsittääkseni. Pennut pääsevät kehittämään ketteryyttään reuna- ja vallikivillä ja kulkemaan rapuissa. Vaarallisia paikkoja on tukittu. Periaatteessa aitauksesta, siis isojen koirien, ei pääse rappujen eikä terassin alle, mutta nämä pikku vekarat mahtuvat lautojen raosta.

Rohkeille pennuille aluset ovat mitä mainioimpia paikkoja temmeltää ja touhuta. Yksin ollessani en uskalla ottaa koko sakkia pois pentuaitauksesta, koska lauma leviää jo etupihaa myöten. Pihan yhdellä reunalla on matala oja, ja eikös sinne keksitty mennä sunnuntaina. Alina hävisi jonnekin, ja kun aikani kuulostelin, pöheiköstä kuului lits lots. Jouduin kiipustumaan aidan yli hakeakseni tytön pois, mutta kun sain hänet pihan puolelle, hän hilpaisi takaisin lätsyttelemään, hohhoijaa... ja vei mukanaan Apassin ja Akustin. Että semmosta säätöä.

Eilen sain onneksi kahdet apukädet, kiitos R ja mummu💞Itse asiassa, siinä vaiheessa kun R ajoi pihalle, häntä vastassa etupihalla olivat reippaina Apassi, Akusti, Arvo ja Adalmiina.

Sitten kokeiltiin vähän palleja😝kerron siitä toiste, mutta ihan mutrussa suuni ei ole!

Päätimme leikata kakaroiden kynnet, mutta silloin herrasväki oli aika tarkkaan siirtynyt leikkimaan (!) terassin alle. Sieltä kuului aikamoinen jytke, ja Agathan tunnistettava yninä kuului rappujen alta. Hänelle oli tullut uni.

Saimme puolet eli neljää mustaa tyttöä kiikkiin. Tämä luu suussa esiintyvä on vissiin Alma, korvista ja naamasta päätellen.

Se on tosiaankin luu, eikä kivi.

Leikkasimme ensin tyttöjen kynnet ja annoimme harmaiden ja Arvon olla "alamaissa". Vaan sitten terassin alla ruvettiin nukkumaan! Eikä sakkia saatu millään liikkeelle. Fiinu oli hermostunut ja koetti kuopia itseään sinne, ja päästinkin hänet herättelemään kakaroitaan jossain vaiheessa.

Kokeiltiin nakkia ja houkuttelua, viimein ruokakuppien kolistelu tuotti tulosta, ja yksi toisensa jälkeen rupesi kömpimään ihmisten ilmoille.

Tässä on saatu Agatha kiikkiin.

Arvoa houkutellaan pois, ja Fiinu sekä Väinö osallistuvat myös. Arvatkaas, onko perennamaani huippukunnossa!.

Oli R-paran naama raapaleilla kynsienleikkuuoperaation jälkeen. Joku pisti kunnolla hanttiin, se taisi olla Alli, jolta myös sisua ja tahtoa löytyy.

Yhteenvetona... Tuskin tulee olemaan vaikeuksia usuttaa nämä raunioihin yms. jänniin paikkoihin. Tai saada kiipeämään, koska kaikki ovat varsin ketteriä uskalikkoja.

Onneksi saan taas tänään apukäsiä, että voidaan päästää sakki remuamaan ja kehittämään lihaksiaan ja taitojaan.

Arvo sanoo painavan sanan ja lapsiturvallisuutta oli pakko lisätä

Heitin aamupäivällä useamman uuden luun pentuaitaukseen, kun ilma näytti selkeämmältä kuin mitä tiedotukset antoivat odottaa. Ne tekivät kauppansa, ja niitä lähdettiin kiikuttamaan pois toisten ulottuvilta. Hauskaa katsottavaa kun pienet hännät sojossa mennään iso luu suussa.

Menin hommiini sisälle, hetken olisi mahdollista tehdä jotain! Mutta aika kimotusta rupesi kuulumaan ulkoa, ja ajattelin mustien tyttöjen kiistelevän luista. Viimein oli pakko lähteä katsomaan, ja eikös yhden luun kimpussa ollut ARVO, joka rähjäsi kaikki muut kauemmas. Tämä vahvisti käsitystä hänen luonteestaan: rauhallinen poika, joka avaa suunsa vain painavia ja tarpeellisia sanoja varten. Esim. hän ei ole tullut pois aitauksesta, vaikka taatusti pääsisi, mutta hänellä ei ole tarvetta. Mikäs hätä täällä on? Ruokailu pelaa, yöksi tuodaan sisälle ja muutenkin pääsee jaloittelemaan. Siis hänessä on hyvin paljon isänsä mukautuvaista luonnetta.

Arvon maha taisi tulla täyteen, vai mikä lie, mutta pikku hiljaa hän hyväksyi ALINAN samalle luulle. 

Ja niin kuin arvata saattaa, minun työni eivät ole tänäänkään juuri edenneet😅

ADALMIINAN uusi perhe kävi katsomassa häntä ja tietysti kaikkia koiria. Adan eli Lumin (eikös sen niin mennyt?) äipällä  oli hyvä idea! Hän toi pari lelua ja ihanan pehmoisen peiton (mahtaako se mennä hukkaan😉?), jotka hän vie Adalmiinan mukana uuteen kotiin. Ne tuovat lohtua pennun matkalla uuteen elämään.

Lelut olivat supersuosittuja hetimiten! Arvo, Alli, Agatha ja Alina käyvät tuliaisen kimppuun.

Niin olivat kivoja Fiinunkin mielestä! Hän riisti lelun pennuilta ja leikki sen kanssa kuin ei ikinä olisi mitään kivaa saanut. Kun vieraat olivat lähteneet, näin onneksi, että Fiinu piilotti lelun ruusupenkkiin. Voi että meidän lapsellista äippää! Vaan mami kaivoi sen ylös ja pisti pesupunkkaan, uutukaisen lelun.

ALMAA väsytti ensin, mutta hän piristyi kun kuuli, että uudessa kodissa saa nukkua sängyssä. Ehkä saisi kävellä pöydälläkin?

Terassin lapsiturvallisuutta oli pakko lisätä, koska  "kengurut" olisivat juuri pian hypänneet tästä alas. AKUSTI harmittelee estotoimenpiteitä.

Siistitään aitausta

Jos vielä joskus meinaan lähteä tähän myllytykseen vapaaehtoisesti, niin muistuttakaa minua, hyvä ihmiset, miten uuvuttavaa hommaa tämä on. Kahdeksaan viikkoon en ole montaa kunnon yötä nukkunut, parhaimmillaan kolmen tunnin unilla on ollut pakko pärjätä. Enkä olisi hiukkaakaan pahoillani, jos koko sakki lähtisi vaikka saman tien. Enkä enää ihmettele, että pentuja luovutetaan mielellään seitsemän viikon iässä, vaikka heidän henkiselle kehitykselleen lisäpäivät ovat tärkeitä.

Jos joku elää pentujen kasvattamisella, niin miten se tehdään? Onko se Suomessa oikeasti edes mahdollista? Siis jos pitää aikuiset koirat ja pennut hyvin.
Jos ei yritä tienata, niin sitä suuremmalla syyllä ihmettelen, miten joku viitsii ja jaksaa tällaista kakkarallia vuodesta toiseen? Voi olla useampikin pentue vuodessa, vaikka kyse olisi vain harrastuksesta, ja monet pitävät pennut kodinomaisissa oloissa, pesuhuoneessa tai vastaavassa, kuten meilläkin.

Puuhaa riittää, mitä erilaisimmissa asioissa. Pentuaitausta piti saada vähän mukavammaksi ja siistimmäksi.

Voiskohan tässä huilia?

Sitten oli taas korotettava aitausta. Alina protestoi vahvasti laitoja vastaan, joihin ei saa enää niin helposti tassun sijaa.

Aamulla tultiin kuitenkin matalimmasta kohdasta yli. Adalmiina ja Akusti tietenkin, nyt myös Alli keikkui pihalla, kun menin katsomaan. Eli taas pitää tuunata... Verkko aitauksen päällä ei tuntunut mahdolliselta. Minulle pitäisi olla siinä tapauksessa ovi, että pääsen sisälle😊Kiipeilijän lahjoja pennut eivät ole nimittäin perineet minulta😂

Alli on tosi huomion - ja hellyydenkipeä. Pyytää ensimmäisenä päästä syliin, ja siksi kutsun häntä Alli - sylimalliksi. Ihana pentu!

Rokotuksista on tullut erilaista tietoa. Alman omistaja vie pennun rokotukselle haettuaan hänet, koska sitä on hänelle suositeltu. Aikaisemmin kerroin, että Porissa parvorokotteen antamista näin nuorena pidettiin turhana.
Fiinua ja Väinöa ei ollut rokotettu, vaan vein heidät itse 12 viikon iässä. Fiinua ei ollut muistaakseni eläinlääkäri tarkistanutkaan, ja toisaalta se on tarpeetonta (myyntivaltti ilmoituksissa) ja lisää rahanmenoa silloin, kun pennut ovat reippaita, syövät, juovat, suoli toimii jne.
Luustosta ei kukaan tiedä ennen kuin kuukausien kuluttua. Tosin, jokainen tietenkin käsittää, että jos pentu makoilee mielellään, se ei taida olla kunnossa. Ensimmäinen pentuni oli tämmöinen, ja kaikki sanoivat, että se on varmasti vaan rauhallinen luonne. Eipäs ollut, vaan lonkat olivat niin kertakaikkisen surkeat, että tyttö jouduttiin nukuttamaan 11 k:n iässä. Sillä oli kipuja aivan pienestä asti.

Jokainen tehköön rokotuksesta ratkaisunsa keskusteltuaan eläinlääkärinsä kanssa.

Metsäretkellä

Sain kantoapua, ja neljän naisen voimin veimme sakin kahdessa erässä tuohon toiselle puolelle tietä. Kiitos avusta ja seurasta! Retken jälkeen putsattiin vielä korvat ja reuhottiin lisää pihalla.

Kokemus oli pennuille vallan maailmaa avartava! Hoksattiin, että alustana voi olla "esteitä" (oksia ja varpuja), ja neuluset pistelevät peppaa. Ilmeisesti tämä harmitti ja haittasi erityisesti Adalmiinaa, joka on aikamoinen tänttähäärä ja temperamenttinen tapaus.

Tässä poukkoilevat Alina, Adalmiina, Arvo ja Alli. 

Maisteltiin mustikoita, minkä jujun kaikki hoksasivat hyvin. Nam nam, hyvää ja terveellistä.

Arvo ei turhia hötkyillyt, mutta sellainen rento poitsu hän on. "Sanoo" vaan silloin, kun on todella asiaa.

Niin kauan oltiin molempien porukoiden kanssa, että uni tuli ja sammaleilla ruvettiin kellimään.

Harmaat pojat kahinoivat alla. 

Akustin ilme muttui aika lailla, kun korvat nousivat pystyyn💝😍

Tämän päivän sade haittaa pentuelämää aika lailla. Tekee siitä huomattavasti hankalampaa. Käytin pennut ulkona, ja he söivät katoksessaan (paitsi Adalmiina ja Akusti, jotka eivät pysy aitauksessa kolmea sekuntia kaueampaa), mutta sen jälkeen heidät täytyi ohjata sisälle lämpimään ja kuivattelemaan pesuhuoneeseen peittojen päälle.
Mitähän oikein keksin, ettei tarvitisisi pitää heitä sisällä koko päivää?

Pennun uusille omistajille

Tänään varmistui myös Alman uusi koti. Terveisiä Iisalmeen aktiivisen ja harrastavaan kotiin sekä paljon tsemppiä perjantaille💗

Katselin rokotusjuttuja, niin Eviran sivuilla www.evira.fi - eläinten terveys ja eläintaudit löydät tietoa. Minun on rokotuksia ja aikoja turha tässä toistaa.

Porissa kysyin parvorokotteen antamisesta 17.8. tarkastuksen yhteydessä, mutta tämä ell ei pitänyt sitä hyvänä ideana. Katsotaan, mitä Varajärvi sanoo. Minä en ole kuullut, että tauteja erityisesti olisi liikkeellä, mutta Eviran sivuilla on, että parvoa olisi. Hmmm... mitäs nämä meidän ikiomat eläintenhoitajat sanovat?

Pentu pitää kumminkin madottaa ennen rokotusta. Minulla ne saavat loishäädön neljä kertaa, ja samalla annan ja olen antanut tietysti myös mamille matokuurin, Drontalia. Väinölle myös yhden kerran, mutta molemmat vanhemmat saivat loishäädön keväällä, juuri ennen Fiinun juoksua. Sen vuoksi en ole nähnyt tarpeelliseksi kuormittaa Väinöä "myrkyllä" joka toinen viikko. Nykyään hän koettaa paeta pentujen naskaleita😆. Päivällä kun otin pennut useampaan otteeseen pois aitauksesta, Väinö istui valmiiksi terassilla sen näköisenä, että ei kai ne huomaa mua täältä.

Pennut ovat imeskelleet tähän mennessä Canexia. Apteekissa osaavat tietenkin kertoa, kannattaako sillä jatkaa kotona vai valita välillä toinen tuote. 
Sen antaminen on käynyt helposti. Olen pruutannut käden päälle (putkilossa on kilomäärät) sopivan määrän pennulle, ottanut lääkkeen useammassa erässä sormen päähän ja kiepauttanut sen kitalakeen. Ja antanut tietysti pennun välillä natustella aineen rauhassa, ennen kuin olen törkännyt uutta putkeen. Ettei tungeta pieneen suuhun lappamalla, kuten jossain hoitolaitoksissa tapahtuu😔

Neussa, jota pennut saavat (syövät muutakin) on hiukan valkosipulia, ja sen sanotaan myös häätävän loisia ja pitävän punkit loitolla.  Tästäkään en ala kinaamaan, toistan vaan, mitä minulle on kerrottu, mutta en ole sen enempää tutkinut aihetta. 

Pikkurekkujen whatsapp - ringissä käy välillä melkoinen kuhina, ja  yksi keskustelun aihe oli pennun kuljetus kotiin. Kuljettaja pitää olla, ehdottomasti. Ideaalista olisi pitää pentua sylissä, mutta jos tulee kolari? 
Silti en suosittele, tai siis en salli, että pentu lykätään häkkiin takakoppaan, ypöyksin. Miettikää mikä tilanne! Miettikää pennun kannalta! Reväistään irti kaikesta, ennen kaikkea minusta😘vaikka heidät viedään autoilemaan tulevalla viikolla, se ei ole sama. 

Paras olisi, kait, jos olisi pikkuinen häkki, jonka voisi laittaa takapenkille ja olisi itse vierellä. 
Minä olen pitänyt kaikki koirani sylissä hakumatkalla. Mutta kaikki ovat myös tulleet aika läheltä, vaikka ei se mitään todista, onnettomuus voi sattua, kun astut ulos kotipihalta.Ole nyt sitten taas hullu viisas!

Tärkeintä on, että pentu ei ahdistu liikaa. Samaa pätee seuraaviin päiviin uusissa kodeissa. En suosittele sitä, että koko suku ja naapurusto tulee katsomaan ja paijaamaan sitä niin söpöä ja suloista pikku kerää. EI, vaan annetaan pennun tottua taloon ja sen tavoille. 

Ensimmäiset päivät ja yöt ovat todella tärkeitä sinun ja koiran suhteen kannalta. Pentu varmaan itkee ekanä yönä. Minä ainakin itkisin, jos minut vietäisiin yhtäkkiä pois turvallisesta ja tutusta ympäristöstä. 
Sinä olet hänen lähellään, teet itsesi tärkeäksi, vaikka et parkua tuekkaan. Kieltää ei saa, se on turhaa ja julmaa. Kehut, kun pentu nukahtaa tai edes rauhoittuu. Tarjoat jotain herkkua. YKSIN PENTUA EI SAA MISSÄÄN NIMESSÄ JÄTTÄÄ. Onhan tämä kaikille selvää? Onhan???
Olen tämmöisiäkin neuvoja nähnyt, mutta se on niin täyttä p... Miten ihmeessä ajatellaan, että pienen pennun on pystyttävä olemaan yksin, vieraasa paikassa, pois omien ihmisten ja lauman luota? Sehän on sama, jos meidät reväistäisiin raketilla Venukseen mongerrusta pälpättävien otusten joukkoon ja odotettaisiin että selviämme siellä ilman ainuttakaan kyyneltä ja paniikin tunnetta. 

Taisi tuo raketti tulla mieleen uudestaan näytettävistä Bondeista. Olen koettanut pitää telkkua auki, että pennut kuulisivat pauketta ja räiskettä, mitä kahden aikuisen ihmisen taloudessa ei juuri ole.

Sekä Väinölle että Fiinulle tein pedin sänkyni viereen. Siinä oppivat molemmat nukkumaan, myöhemmin muuallakin, ja erityisesti sängyssä. Se on paras paikka koiralle! Haa😝 Ihania petikavereita💗

Väliin kevennys... Kait joka talouteen on kasvihuone hankittu, siis jos ei jo ole? He kun tykkäävät "hoitaa" kasveja😝

Jaahas, milloinkahan pääsen tänään tai siis huomenna nukkumaan... Vielä on puuron - ja bataatinkeitot edessä, eli tämmöistä arkea sinullekin on luvassa😅

Mitenkäs yksi jo edesmennyt rouva sanoikaan.. ei ollut siis eläinrakkaimasta päästä ihmisiä... "tota mää en käsit et huali ja murhei täyt viäl men ostama ittelles, ko niit o muutonki".


Adalmiina ja Alma mittelevät.

Kapallisen kirppuja vahtii ennemmin kuin näitä

Eläväistä sakkia!

Adalmiina ei pysy enää ollenkaan aitauksessa, vaan kiipeää sieltä heti pois😀 minun on "pakko" pitää hänet sisällä, koska pihalla on niin monia vaaranpaikkoja pikkuisille. Aidan alta pääsee pois, ja sen takana on rutakko, johon voi pudota, kun uteliaana kurkistelee reunalla, rapuista voi pudota jne.

Välillä kaikkien on päästävä kunnolla juoksentelemaan. Tässä kirmaavat Alli, Adalmiina ja Akusti.

Ja Agatha ja Apassi painivat.