.jpg)
En vieläkään tahdo uskoa todeksi, että eloisa, pirteä ja räväkkä Fiinumme on poissa! Yhtäkkiä, oikeastaan ilman minkäänlaista varoitusta. Jälkeenpäin on tietenkin hyvä olla viisas ja miettiä, olisiko pitänyt tehdä niin taikka näin, mutta lopputulos olisi ollut sama.
Hän kuoli ilmeisesti pahanlaatuisen pernakasvaimen repeämään.
Videolla hän leikkii kanisterin kanssa.
Ennen sunnuntaita Fiinulla oli pari viikkoa vatsanpuruja. Niin ne hänen tulevat ja menevät oireensa tulkitsin. Sitten taas ruoka ja meno maittoi. Ensin syytin nappuloita, joita kokeilin hänelle. Minun piti lähteä reissuun huomenna, ja kotolaisen työn helpottamiseksi ajattelin, että jos molemmat koirat voisivat syödä nappuloita. Sisu on niitä saanutkin iltaruokana. Noh, jätin nappulat pois ja aloin antaa maitohappobakteereja. Suolisto vanhenee myös eikä koira enää ehkä kestä samanlaista ruokaa kuin nuorempana.
.jpg) |
| Melkoinen korvaeläin. Fiinulla oli tahtoa ja älykkyyttä vaikka toisille jakaa. Monesti mietin, että hänen olisi pitänyt olla Vaalimaalla nuuhkimassa rekkoja eikä kotikoirana Ritavuorella, vaikka aktiivisen kodin tarjosimmekin. |
Perjantaina Fiinu oli aivan pirteä. Juoksi pihalla ja oli mukanani hallilla. Kun aloin siivota, tarjosin molemmille puruluut. Euroopassa valmistetut!
Miehelläni oli iltameno. Kun hän tuli sisälle vaihtamaan vaatteita, hän huusi minulle, että Fiinulla on taas paha olo. Ei voi olla totta! Tyttö söi juuri äsken hyvällä halulla puruluuta. Vaan totta se oli, kun menin kurkkaamaan pedille, jonne Fiinu oli asettunut.
Aloin syyttää ja epäillä puruluita. Eivätkö ne enää sopineet ikärouvalle?
Viikonloppu mentiin ja keikuteltiin, välillä tyttö juoksenteli pihalla kuin mitään vaivaa ei olisi ollut. Ruokakin alkoi maistua. Kunnes... hän rojahti sänkyni vierelle. Hän hengitti työläästi ja kuolasi.
Minä soitin Sykkeeseen eli Porissa sijaitsevaan Evidensian päivystysyksikköön. Klinikka on auki 24/7. Erinomaista, että tällainen paikka on olemassa.
Takassa paloi tuli eli eorjoe murttel: meil o valu pesäs, kestä hiuka aikka ennenko me päästä lähtemä. Näin sanoin hoitajalle, mutta hän ei ilmeisesti tajunnut, mitä tarkoitin😅 Peltiä emme saaneet kiinni. Niin kiire tuli, vaikka toisaalta se oli enää turhaa kiirettä, mutta näin vaan ihmismieli toimii.
Viidessätoista minuutissa Fiinu meni jalattomaksi. Ei auttanut muu kuin että ujutimme lakanan hänen alleen ja nostimme autoon. Aika haipakkaa lähdettiin kohti Poria. Jossain kohtaa minun oli pakko himmata miestäni, ettei hän ajaisi korttiaan kuivumaan.
Mutta ei auttanut kiirekään. Juuri kun saavutaan Poriin, oikealla puolella on ollut vuosikymmeniä ratsastustalli. Siinä kohdilla takakopasta kuului ääntä. Ei korinaa, vaan sellaista kuin Fiinu olisi koettanut nousta ylös.
Kun pääsimme perille, Fiinu oli kuollut. Hoitaja kävi varmuuden vuoksi kuuntelemassa sydänäänet ja kertoi epäilystään pernakasvaimesta. Sama minulle oli ehtinyt tulla su päivän aikana mieleen.
 |
| Kovin surullista, että näiden kahden kaveruus loppui näin lyhyeen. Tässä on vielä kaikki hyvin. Tutto bene! |
Sisu päästettiin haistelemaan Fiinua auton takakoppaan, mutta Sisu tuntui pelkäävän.
Ylipäätään Fiinu oli terveyden perikuva. (Ainoastaan kesällä poistettiin hyvälaatuinen nisäkasvain.) Hänellä ei ollut ongelmia selän kanssa, kuten Väinöllä, ja viimeisiin päiviin asti hän jaksoi touhuta kakaran kanssa. Voin myöntää, että olin vakuuttunut hänen elävän vielä monta vuotta.
Fiinun bravuuri olivat kettuhypyt. Tällä videolla näkyy pieni maistiainen niistä.
Tällaista yhtäkkistä on todella vaikea kohdata ja käsitellä. Fiinuhan oli terve!
Nipsun ja Väinön kohdalla oli eri tilanne, vaikka lopettamispäätös tuntuikin pahalta ja vaikealta. Mutta kun näki, miten uupuneita he molemmat olivat, heille ei voinut tehdä muuta kuin antaa viimeisen palveluksen.
Tässä ollaan katsastamassa Lyly-myrskyn vaurioita.
Kevennys tähän loppuun. Fiinun ilme on apea, mutta luulen, että hän aikoo ottaa kunnon tirsat mamin crocksien päällä. Kerrankin hän on saanut kokoon molemmat parit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti