perjantai 5. joulukuuta 2025

RIP Nipsu 6.1.2011 - 5.12.2025






 

 

Yllä on kauniita ja onnellisia kuvia Nipsusta. 

Mutta viime aikojen ilme oli ahdistunut, ja ilmeisesti hän oli sairastunut dementiaan, koska hallin lasittamoa alettiin käyttää vessana. Hän pääsi kyllä monta kertaa päivässä ulos, se ei ollut ongelma. Minäkin näin, kun Nipsu oikein syöksyi ulkoa lasittamoon ja pissasi melkoisen lammikon.  

Nipsu teki elämässään tärkeän työn: hän nosti äitini ylös masennuksen syövereistä. Isäni kuoli yllättäen, todellakin saappaat jalassa, Tikkurilan rautatieasemalle 28.8.2012. Polisiit tulivat ilmoittamaan hänen kuolemastaan sekä äidille että meille.  

Minä puhuin äidille monta kertaa, että hommataan sinulle pieni kaveri. Ei tarvitse olla yksin ja on lenkkiseuraa. Lopulta äiti suostui, ja laitoin Toriin ja vissiin muuallekin ostoilmoituksen. Osa pehmittelyä oli se, että lupasin huolehti koirasta, jos äiti ei siihen enää kykenisi. (Nyt Tori ei enää huoli ostoilmoituksia. Hämmästyin todella, kun keväällä meille uutta sakemannia etsittiin. En kyllä käsitä, miten tuo kielto torpeedoisi pentutehtailua.)

Kukaan ei tiedä, milloin aika koittaa, mutta kumminkin yritin auttaa äitiä takaisin jaloilleen ja tein siksi edellä mainitun lupauksen. Sen olen pitänyt. Äiti kuoli yli neljä vuotta sitten, ja jo paljon aikaisemmin Nipsu tarvitsi hoitopaikkaa.  

Tämmöinen pikku Lady löytyi Karvialta, maatilalta, jossa oli monia muitakin koiria. Nipsun elämänlaatu hyppäsi taatusti ylös monta asteikkoa! Yksi syy luopumiseen oli Tiibetinmastiffi, joka ei sietänyt Nipsua.

Mutta entä lapset? Heitä ei ostotilanteessa näkynyt, mutta jonkin ajan kuluttua ilmeni, että Nipsulla oli täytynyt ollut todella huonoja kokemuksia lapsista. Heillä ei ollut mitään asiaa hänen lähelleen! Hän vapisi, tärisi ja käytti hampaitaan, jos muuten ei uskottu. 

Ensimmäinen tilanne tuli ilmi Hevoskyntokisoissa. Nipsi oli yksi suloisuus yllään vaaleanpunaiset valjaat ja hihna. Totta kai lapset halusivat silittää häntä, mutta ei. Nipsu meni aivan paniikkiin. Samalla tavalla hän pelkäsi isoja miehiä. Kesti todella kauan ennen kuin Nipsu hyväksyi edes lempeän mieheni lähelleen. 

Totuin siihen, että kielsin lapsia lähestymästä Nipsua, mutta tästä voidaan vetää johtopäätöksiä.  

  

 Pieni esitys onnellisesta elämstä. 

 


 Leikkiä Väinön kanssa. 

 


 

  KIITOS NIPSU


 

JATKAT ELÄMÄÄSI MIELISSÄMME JA MUISTOISSAMME