Sisun hakureissulla

Kylläpä kesä meni äkkiä! Edellisessä postauksessa lupasin katsastella pentua vasta syksyllä, joten syksy kai sitten jo on. Oi voi, kaikkea kanssa😅😅😅. Ilmoituksia oli pakko ruveta selaamaan, ja kyselin sieltä sun täältä. 

 

 

Vuokatissa oli tarjolla yksi pitkäkarvainen urospentu. Vastasin ilmoitukseen ja ihmeekseni kasvattaja näytti vihreää valoa. Niin kauas emme voineet lähteä katsomaan, vaan maksoin varausmaksun puhelimessa ja muuten saamieni tietojen perusteella. 

Hiukan kylmäsi: mitä jos onkin huijausta? Vaan ei ollut. Minut liitettiin wa-ryhmään, ja kasvattaja, kutsuttakoon häntä vaikka nimellä HS, alkoi lähetellä kuvia ja videoita. Pääsin juttelemaan muiden omistajien kanssa. (Olin kyllä kuullut, että viitsitään jopa perustaa valewa-ryhmä😠)

Kovin surullista oli, että DONNA - pentujen emo sai rajun nisätulehduksen ja sitä myötä sepsiksen, kun pennut olivat neljän viikon ikäisiä. Hän ei selvinnyt😭😭😭Onneksi pennut olivat ehtineet maistella kiinteää ruokaa, mutta suru oli silti suuren suuri. Donna oli vasta viisivuotias. 

 

Vuokattiin on seitsemän tunnin ajomatka. Siis rasittava matka kenelle tahansa. Me otimme hiukan myös loman kannalta ja vietimme perillä kaksi yötä.

Miten paluumatka luonistaisi pienen pennun kanssa? Kuinka kauheasti poika huutaisi, parkuisi tai oksentaisi?  

Ergonominen asento

 Ei mitään näistä! Aluksi poika ihmetteli auton lasikattoa: pieni pää pyöri. Sitten piti hiukan piipata, mutta äkkiä hän kiipesi syliini. Penkillä oli mukava vedellä päikkärit silloin tällöin. 

Matka meni siis aivan loistavasti! Autokin kesti kotipihalle asti, huh huh. Jostain, siis nimenomaan jostain, kuuluu aika ajoin sirinä, korina, välillä pyörivä ääni. Vesipumppu vaihdettiin, eikä Wetterilläkään ole saatu paikallistettua, mistä ääni tulee. Kuuluu nimittäin myös tyhjäkäynnillä. Joten arvaat, miten paljon minua jännitti siitä huolimatta, että olemme Autoliiton jäseniä. 

 

Sisun seikkailut jatkuvat... Kiitos mielenkiinnostasi💕