 |
| Söpöläinen makaa näinkin. |
Nipsu tuli moikkaamaan minua autokatokseen. Siis silloin ma illalla, kun kotiuduimme Vuokatista. Minulla oli pentu sylissä, ja Nipsun muutenkin isot silmät laajenivat lautasen kokoisiksi. Kun laskin pennun maahan, vanha rouva ei ollut kankea eikä hidas. Niin lujaa hän paineli hallille pakoon ja piiloon tuota hirvittävää mörköä, joka taloon oli tuotu. Olipa järkytys.
Sisu meni kuitenkin perässä, ja alla molempia jännittää kovasti. Hui olkoon!
Väinön poistuminen vaikutti Nipsun vointiin. Hän alkoi kulkea pää painuksissa ja lyhyin askelin. Vanheni yhtäkkiä. Mahtoiko olla masennusta? He olivat olleet niin hyvät kaverit Väinön kanssa. Kun kävelimme hallille tai muuten liikuttiin pihalla, Nipsu tuli aina minua ja Väinöä vastaan häntä riemusta viuhtoen.
Mutta Sisun tulon jälkeen ei mennyt montaa päivää, kun Nipsu muuttui jälleen iloisemmaksi. Tietysti hän äksyilee pennulle, mutta on selvästi mielissään kun pentu tekee tuttavuutta ja tunkee lähelle. Huitoo isoilla tassuillaan.
Minun veikkaukseni tyttöjen suhtautumisesta pentuun meni siis täysin pieleen.
Mietin, että Sisu on neljäs sakemanni Nipsun elämässä. Silloin kun hänet haettiin Kurikasta reilun vuoden vanhana, minulla oli Mitsi. Sitten tuli Väinö, sen jälkeen Fiinu ja nyt Vuokatin poika.
KIITOS MIELENKIINNOSTASI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti