RIP Nipsu 6.1.2011 - 5.12.2025

 

 

Yllä on kauniita ja onnellisia kuvia Nipsusta. 

Mutta viime aikojen ilme oli ahdistunut, ja ilmeisesti hän oli sairastunut dementiaan, koska hallin lasittamoa alettiin käyttää vessana. Hän pääsi kyllä monta kertaa päivässä ulos, se ei ollut ongelma. Minäkin näin, kun Nipsu oikein syöksyi ulkoa lasittamoon ja pissasi melkoisen lammikon.  

Nipsu teki elämässään tärkeän työn: hän nosti äitini ylös masennuksen syövereistä. Isäni kuoli yllättäen, todellakin saappaat jalassa, Tikkurilan rautatieasemalle 28.8.2012. Polisiit tulivat ilmoittamaan hänen kuolemastaan sekä äidille että meille.  

Minä puhuin äidille monta kertaa, että hommataan sinulle pieni kaveri. Ei tarvitse olla yksin ja on lenkkiseuraa. Lopulta äiti suostui, ja laitoin Toriin ja vissiin muuallekin ostoilmoituksen. Osa pehmittelyä oli se, että lupasin huolehti koirasta, jos äiti ei siihen enää kykenisi. (Nyt Tori ei enää huoli ostoilmoituksia. Hämmästyin todella, kun keväällä meille uutta sakemannia etsittiin. En kyllä käsitä, miten tuo kielto torpeedoisi pentutehtailua.)

Kukaan ei tiedä, milloin aika koittaa, mutta kumminkin yritin auttaa äitiä takaisin jaloilleen ja tein siksi edellä mainitun lupauksen. Sen olen pitänyt. Äiti kuoli yli neljä vuotta sitten, ja jo paljon aikaisemmin Nipsu tarvitsi hoitopaikkaa. Äiti ei pystynyt huolehtimaan itsestään, saatikka koirasta.

Tämmöinen pikku Lady löytyi Karvialta, maatilalta, jossa oli monia muitakin koiria. Nipsun elämänlaatu hyppäsi taatusti ylös monta asteikkoa! Yksi syy luopumiseen oli tiibetinmastiffi, joka ei sietänyt Nipsua.

Mutta entä lapset? Heitä ei ostotilanteessa näkynyt, mutta jonkin ajan kuluttua ilmeni, että Nipsulla oli täytynyt ollut todella huonoja kokemuksia lapsista. Heillä ei ollut mitään asiaa hänen lähelleen! Hän vapisi, tärisi ja käytti hampaitaan, jos muuten ei uskottu. 

Ensimmäisen kerran pelko tuli ilmi Hevoskyntökisoissa. Nipsi oli yksi suloisuus yllään vaaleanpunaiset valjaat ja hihna. Totta kai lapset halusivat silittää häntä, mutta ei. Nipsu meni aivan paniikkiin. Samalla tavalla hän pelkäsi isoja miehiä. Kesti todella kauan ennen kuin Nipsu hyväksyi edes lempeän mieheni lähelleen. 

Liikutun vieläkin, kun muistelen kotimatkaamme Karvialta. Oli kunnon talvinen päivä, ja sivutiet olivat jääpolanteiset. Minä ajoin autoa ja vilkaisin peilistä silloin tällöin, miten takapenkin väellä menee. Nipsu katseli äitiäni toiveikkaan arvioivasti: "Voisiko tässä olla oma ihminen, vain minulle?" 

Heistä tulikin erottamattomat. He ajelivat yhdessä Pikku-Mersulla, joka nimettiin Nipsun mukaan Nipsu-autoksi ja jolla nimellä se tunnetaan edelleen. Nipsu seisoi pääosin kahdella jalalla ja kurkki ulos ikkunoista.  

  

 Pieni esitys onnellisesta elämästä. 

 

 Leikkiä Väinön kanssa. He olivat alkukankeuden jälkeen ylimmät ystävykset. Nipsun elämänkaareen mahtui neljä sakemannia: Mitsi, Väinö, Fiinu ja Sisu. 

 

😄😄😄

Kiitos Raili S.

Tässä kuvassa on vielä niin paljon hyvää: Väinö on terve, ja Nipsu hymyilee äitini oikean jalan takana, pöydän alla😆Äidin terveys romahti kolmikosta ensimmäisenä. Kuvan ottamisesta meni vain vuosi, kun hänen sairaalarallinsa alkoi. Se päättyi 16.10.2021. 

 

  KIITOS NIPSU

 

JATKAT ELÄMÄÄSI MIELISSÄMME JA MUISTOISSAMME

 

Pientä uhmaa

Kuva on otettu 12.10., vertailun vuoksi seuraaviin kuviin. Sisu hyppäsi tuolilleni, jonne ennen ei ole yritettykään. Huom: viaton ilme. 

 

Ollaan tehty erilaisissa ympäristöissä kontaktiharjoituksia. Viime la pyörätiellä Sisu alkoi äkkiarvaamatta jahtaamaan autoja. Se tuli puskista, koska ennen hän ei ollut päätään käätänyt. Siihen piti tietenkin puuttua heti ja vahvasti!

Onko mitään kamalampaa kuin koira, joka hyppii, pyörii ja räyhää hihnassa jokaiselle ja kaikelle? Kuka on katsonut norjalaista sarjaa kuudesta ongelmakoirasta? Bordercollie vaikutti jo jossain vaiheessa menetetyltä, ja ajattelin katsoessani, että please Sisu, älä ala tuommoiseksi. Sisu on tietysti paljon rauhallisempi tapaus muutenkin kuin energinen ja vilkas borderi. 

Onneksi autoja meni koko ajan molempiin suuntiin, ja saimme tilanteita onnistumiseen. Jämäkkä kielto heti, kun Sisu edes yritti aloittaa jaakaamisen ja nopea palkka, kun hän toimi oikein eli lopetti ja otti minuun kontaktia. 

Eilen olimme Länsi-Porin Prisman pihalla pällistelemässä, ja autot eivät kiinnostaneet yhtään. Hyvin ja aina vaan paremmin hän alkoi tarjota kontaktia. Kehuilta ja ihailulta ei tälläkään kerralla vältytty 😉

Välillä ollaan korvattomia. Tällä viikolla hän meni pellolle kielloistani huolimatta: juoksi edes takaisin ja löysi maasta ennnenäkemättömiä herkkuja. Lopulta tajusin, että teen itsestäni kutsumalla vain tehottoman ja lähdin pois. Poika oli pihalla siinä vaiheessa, kun minä ehdin autokatoksen luokse. 

 

15.10. Mantteliin on vaihtunut ison pojan karva. 

 

Oma lukunsa on ihmisiä vasten hyppeleminen. Sen kitkemisessä riittää työtä. Yhdestä artikkelista luin, että kieltäminen pelkästään innostaa koiraa. Kovin helposti kielto vaan omasta suusta singahtaa ilmoille. 

 

  

Eilen kävimme vieraisilla Kirsin luona. Samalla otettiin alkutuntuma heppoihin. 

Viime punnituksessa poika painoi 25,7 kg, mutta siitä on jo viikko aikaa. Iso kaveri on kasvamassa. 

 

 

Kiitos mielenkiinnostasi! 

SM - Kyntökisat 2025 + Sisun koulutusta

Säätiedotus lupasi ensin kovaa sadetta, mutta onneksi säällä oli sen verran järkeä, että se vaihtoi sateen auringonpaisteeseen. Kilpailijoilla ja yleisöllä oli siinä suhteessa mukavat oltavat. Tarjoilupuoli pelasi: lihakeittoa, Kivikylän Huiluntuhtia, kahvia ja munkkia. 

 

 

 

Miehelläni on virinnyt uudelleen ratsastusharrastus. Sitä tukemaan hän osti lännesatulan, joka tuotiin näytille ja kokeiltavaksi. Alustana on puusepän itse tekemä "keppihevonen". Oikealla hevosellakin hän on tällä satulalla jo ratsastanut. 

Kakstahtikäry jakaa aina hyvää mieltä!

Tässä mainoslehtisen etukansi. 

En varmaan kuullut Pehtoorin kaikkia juttuja, enkä yhtään leikkiä päässyt todistamaan. Se, mitä kuulin, oli osittain pikkutuhmaa, joka minuun ei uppoa. 

Mietin pitkään, mitä ohjelmaa upean ja jo olemassaolevan rungon päälle voisi keksiä? Näin kävijän näkövinkkelistä. Mikään viisastenkivi ei päässäni samantien lauennut, harmi kyllä. 

 

 

 

Palkintopöytä

 

 

Pentu sai erinomaista koulutusta! Ihmisiä, hälinää, vilinää, heppoja ja uusia ääniä. Monet tulivat tekemään tuttavuutta. HEILLE ISOT KÄDET. Kaikki, lapsia myöten, kysyivät, saako pentua tulla silittämään.  

 

 

 

 

Minisettis kuljetti lapsia, ja Sisukin näki ponin aivan läheltä, mutta ei haukkunut. Yes. 

 

 

Kotiinlähtiessä oli mukava ostaa lähellä tuotettua ruokaa. Reppuun tuli kurkku - ja sipulisäilykettä, saaristolaisleipää, Mäkitalon valkosipulia ja Kaunismäen mansikkamehua. 

 

 

Toivottavasti useammat kävijät löytävät tämän tapahtuman ensi vuonna.  

Sisu ja pentutreffit Mustissa ja Mirrissä: ei mennyt kuin Strömsössä

Oli aika jännää lähteä pennun kanssa "suurelle kirkolle", kun rokotukset sen sallivat. Herra on kyllä ollut joka paikkassaq cool. Aivan sama, jos mopo päristelee vierestä tai kikattava tyttölauma kulkee toisella puolen tietä. 

Mutta enemmän jännitti, miten ensimmäisessä pentutapaamisessa sujuisi. Menimme hyvissä ajoin liikkeeseen ja tutustuimme paikkaan. Kaikki ok. Sitten saapui ensimmäinen leikkikaveri, valkkaripoika. Hänet Sisu otti rauhallisesti vastaan, vaikka ei nenätuntumaan päästetykään. Ehkä olisi pitänyt? 

Kun tuli aika tutustua uusiin ystäviin nuuhkimalla leikkikehän ulkopuolella, Sisu sanoi: "en tykkää, en halua, yäk."  Poika murisi, ja jos se ei tehonnut, pikku hampuleita esiteltiin. 

Sanon suoraan, että menin jumiin. En tiennyt yhtään, mitä minun olisi pitänyt tehdä. Sisun reaktio oli täysin odottamaton. Totta kai kielsin, mutta mitä sen jälkeen? 

Sisu katseli rauhassa kun toiset leikkivät, pisti makuulle eikä ollut ollenkaan stressaantunut.  

En uskaltanut antaa Sisun kohdata ketään leikkikehässä, joten yksin hän siellä tepasteli, kun toiset olivat lähteneet. Ohjaaja meinasi, ettei jää Sisulle aivan paha maku tästä reissusta. 

 

 

 

Sisu tutustuu Luvian keskustaan

 

Ei auttanut muu kuin lähteä hankkimaan lisää kokemuksia. Pentu autoon, ja seuraavana päivänä kävimme Eurassa. Siellä hän pienen pakittelun ja epäröinnin jälkeen uskalsi tehdä tuttavuutta aikuisen pienen koiran kanssa. Noh, hyvä pää oli saatu auki. 

Eilen meillä oli varattu pentutreffiaika Porin Itäkeskuksen Mustissa ja Mirrissä. Useampi pentu oli ollut tulossa, mutta lopulta saimme yhden sakemannipojan kaveriksi, mikä taisi olla hyvä asia. Paimenilla on oma kielensä. 

Ja ensin oli kovin jännää! Sisun piti nostaa karvoja, murista, pakittaa ja mennä taas nuuhkimaan. Mutta nyt tämä vaihe meni ohi muutamassa minuutissa, ja pojat olivat valmiita telmimään kehässä. 

 

Ilmoittautuessani kerroin, mitä Raumalla tapahtui, ja ohjaaja otti tämän hienosti huomioon. Muutenkin tunsin itseni todella tervetulleeksi. Meidät huomattiin heti, kun astuimme liikkeen puolelle. Myyjät olivat huippukivoja ja samalla asiantuntevia. 

 

Ennen pentutreffeja kyläilimme iäkkään sukulaisrouvan luona. Hienosti meni! Sisu nukkui melkein koko ajan😂Rouva oli varoituksiani noudattaen nostanut orkideat ja kaikki koriste-esineet piiloon. Noh, taisi mennä minulta ylivarovaisuuden puolelle😏

 

 

Elämä ei ple pelkkää suloisuutta  pennun kanssa. Kartonkiroskiksen tyhjentäminen on hirmu hauskaa, hänen mielestään. 

Huomenna olemme menossa Kyntökisoihin. Sieltä toivon monenlaista myönteistä kokemusta pennulle. 

KIITOS MIELENKIINNOSTASI! 

Fiinun maitorauhasen kasvaimen poisto

Tämä telmimiskuva / sängyn peuhaaminen on otettu viikkoa ennen leikkausta, mutta nyt ollaan pidetty koirat aika lailla erillään. Pentu haluaa heti leikkiä, ja sen aika ei ole muutamaan päivään.

Viime ma oli jännittävä päivä. Valvoin pari yötä ja vatvoin, miten saadaan arki sujumaan Fiinun toipilasaikana. ERITOTEN jos sellainen koittaa: minkä laatuiseksi nisäkasvain osoittautuu? Onko levinnyt keuhkoihin? Pyysin Jarmon mukaan tueksi, jos kuitenkin kävisi niin, että jouduttaisiin päätymään eutanasiaan. Se ajatus viilsi syvältä. Ei kai taas? Juuri olimme joutuneet luopumaan Väinöstä. Ja muuten kun Fiinu on ollut niin terve: esim. selkä ei ole reistaillut, vaikka hänen alkulähtötilanteensa oli huonompi kuin Väinollä. 

Varajärvi tunnusteli nisää ja totesi kasvaimen olevan niin pieni, ettei ollut tarvetta keuhkokuvalle. Olin tietenkin äärimmäisen helpottunut. (Kurkinen oli jo tutkinut Fiinun muutamaa viikkoa aikaisemmin.)

Fiinu käyttäytyi taas niin esimerkillisesti😅 poukkoili ja hyppeli edes takaisin kuin pikku kakara. Keuhkoissa tuntui olevan täysi kapasiteetti käytössä😂

Odotushuoneessa juttelimme mukavan rouvan kanssa, jolla on Itä-Euroopan paimenkoiria. Hän näytti kuvia koiristaan, ja itsekin, kuten moni muu, olisin luullut niitä sakemanneiksi. Tämä oli oikein miellyttävä kohtaaminen. Lopuksi hän toivotti kaikkea hyvää ja eritoten, että Fiinun kasvain saataisiin poistettua eikä se olisi levinnyt.  

Puoli kahden jälkeen menin hakemaan tyttöä. Koko odotusajan jännitin ja pelkäsin puhelimen soivan, jos kuitenkin olisi löytynyt jotain vakavaa. Mutta ei, Varajärvi kertoi kasvaimen olleen irtonainen, mikä kertoo hyvänlaatuisuudesta. Se ei ollut nivoutunut läheisiin kudoksiin.  

Takaoven kautta hänet saateltiin pihalle. Siellä oli vastassa aivan kauhea spanieli, jolle piti räyhätä. Totta kai, vaikka kuinka juuri ja juuri oli hereillä ja inhottava kauluri heilui päässä. 

Niin muuten, Fiinu on steriloitu 5 - 6 vuotta sitten. Kasvaimet ovat ainakin harvinaisempia kuin sterkkaamattomilla nartuilla. Ovatko ennemmin myös hyvänlaatuisia? En osaa sanoa.  

  

 

"Voi surkkeus! Mitä muul on teht? Muun korvakkin on tällai?!"

Fiinu ei suostunut tulemaan pois autosta, joten peittelin hänet sinne. Kävin välillä katsomassa ja ehostin peittoa. Vasta myöhemmin illalla hän hyppäsi pois autosta. 

Seuraavan yön Fiinu ja Sisu viettivät eri rakennuksissa.  

Fiinu näyttää toipuvan suunnitelmien mukaisesti, mutta samaa ei voida sanoa Sisun ekoista pentutreffeistä. Siitä kerron seuraavaksi. 

KIITOS KUN VIERAILIT MEILLÄ!

 

Sisun neuvolakäynti

Molemmat saivat rokotukset ja aika väsyneitä olivat. Tosin ehtoolla jaksettiin lähteä auttamaan mamia kasvihuoneeseen. 
 

Rokotukset jakavat mielipiteitä, mutta minun tiedoilla ja taidoilla en näe muuta vaihtoehtoa kuin ottaa pennulle rokotteet. Minun koirilleni ei ole tähän mennessä tullut haittavaikutuksia. 

Mitsi, jolla oli todella pahoja iho-ongelmia, ell kanssa päätettiin, että oli aikuisiällä parempi jättää rokottamatta. Mutta hänen ongelmansa eivät todellakaan alkaneet rokotuksista, vaan jo kotiutuessa korvat olivat täynnä mustaa töhnää. Ja sen jälkeen alkoi maharalli + iho-oireet. 

Sisu sai puhtaat paperit eilisestä tarkistuksesta, vaikka herra kovin koetti pinnistellä pois eläinlääkärin otteesta. Kriitilliset paikat saatiin tutkia, ja ell totesi Sisun olevan oikea sydäntenmurskaaja💖💖💖 

Vasta kolmen viikon kuluttua voimme liikkua vapaasti. Vasta silloin vasta-aineet suojaavaat kunnolla. Oho, minä en tiennyt tätä. 

Ensi viikonloppuna meillä on sukujuhlat Pyhärannan Kievarissa, ja olin ajatellut, että Sisun voisi ottaa mukaan sinne. Ennen kuin maksoin mieheni ja minun osallistumisen, tiedustelin asiaa Eurajoen kunnanlääkärin vastaanotolta, Assistentti näytti vihreää valoa: hän veisi oman koiransa. 

Minä en halua ottaa minkäänlaista riskiä ja aloin kysellä, josko joku pääsisi pissittämään ja muutenkin hiukan seurustelemaan pennun kanssa.  

Tämäkään kuva ei tee hänelle oikeutta. Taitaa vika olla kuvaajassa😅

Alla olevan videon otin viikko sitten. Eurajoella oli Avoimet Pihat, erilaisilla teemoilla. Meidän teema oli: Heiluva Puska. 

 

Tänään puuhattiin taas yllättävään uupumukseen asti. 

Fiinulle on tulossa leikkaus: nisässä on kasvain. Totisesti toivon, että vaikka se olisi pahanlaatuinen, se ei olisi lähettänyt etäispesäkkeitä keuhkohin. Fiinu sai niin uuden elämän pennun kanssa ja on erittäin hyväkuntoinen ikäisekseen. 

 

 

KIITOS MIELENKIINNOSTASI!

Sisua Sisulle + Fiinun ääniherkkyys

 

 

 

 

 

Hiki on näytellyt Pikku-Sisun elämän alkutaipaleella isoa osaa. Miten kävikään näin huono tuuri, että tuli tällainen hellepurkauma! Meillä on onneksi vilpoiset kivilattiat, mutta silti. 

 

Ei olla voitu lähteä pähkäilemään suurelle kirkolle ohikulkijoita eikä mennä metsätielle kävelemään. Myöhään ehtoolla vois, mutta helle on uuvuttanut maminkin. Noloa tunnustaa, mutta lisäksi olen ruvennut arkailemaan susia. Mihin uskallan mennä ja mihin aikaan? Just oli uutinen, että kotipihalta oli viety pienikokoinen koira. 

 

Viikonloppuna Eurajoella on Avoimet Pihat - tapahtuma. Siitä lisää Ritavuoren Juurella-blogin puolella. Koko ajan on ollut aikeissa piipahtaa Lutalla, Aitta-Kahvilassa. Mutta saas nähdä, kuinka käy. 

 

Kumminkin sekä susien että muiden kulkijoiden vuoksi öiksi ollaan tehty turvalliset järjestelyt. Silti koirat pääsevät halutessaan viileään ulkoilmaan nukkumaan, ja muutamina öinä Sisu on käyttänyt mahdollisuutta hyväkseen.  

 

 

Poika kasvaa hirmuista vauhtia! Illalla on isompi kuin aamulla herätessä😊 Siksi tässä ajantasainen Sisu-mainosvideo😏HALOO CLOETTA! Tässä teille melkoinen hurmuri mainoksiin. 

 

 

Fiinu on vanhemmiten alkanut arkailla ääniä. Ensin pelotti kun lumi putosi alas katolta, mutta pennun myötä häiritsevät ratinat ja kolinat ovat lisääntyneet. Mikä neuvoksi? 

Onko sinulla kokemusta vanhenevan koiran ääniherkkyydestä? Kerro ihmeessä! 

KIITOS MIELENKIINNOSTASI!

 

Nipsun suu vallan loksahti!

Söpöläinen makaa näinkin. 

 

Nipsu tuli moikkaamaan minua autokatokseen. Siis silloin ma illalla, kun kotiuduimme Vuokatista. Minulla oli pentu sylissä, ja Nipsun muutenkin isot silmät laajenivat lautasen kokoisiksi. Kun laskin pennun maahan, vanha rouva ei ollut kankea eikä hidas. Niin lujaa hän paineli hallille pakoon ja piiloon tuota hirvittävää mörköä, joka taloon oli tuotu. Olipa järkytys. 

Sisu meni kuitenkin perässä, ja alla molempia jännittää kovasti. Hui olkoon! 

 

Väinön poistuminen vaikutti Nipsun vointiin. Hän alkoi kulkea pää painuksissa ja lyhyin askelin. Vanheni yhtäkkiä. Mahtoiko olla masennusta? He olivat olleet niin  hyvät kaverit Väinön kanssa. Kun kävelimme hallille tai muuten liikuttiin pihalla, Nipsu tuli aina minua ja Väinöä vastaan häntä riemusta viuhtoen.

Mutta Sisun tulon jälkeen ei mennyt montaa päivää, kun Nipsu muuttui jälleen iloisemmaksi. Tietysti hän äksyilee pennulle, mutta on selvästi mielissään kun pentu tekee tuttavuutta ja tunkee lähelle. Huitoo isoilla tassuillaan. 

Minun veikkaukseni tyttöjen suhtautumisesta pentuun meni siis täysin pieleen.  

Mietin, että Sisu on neljäs sakemanni Nipsun elämässä. Silloin kun hänet haettiin Kurikasta reilun vuoden vanhana, minulla oli Mitsi. Sitten tuli Väinö, sen jälkeen Fiinu ja nyt Vuokatin poika.  

 

KIITOS MIELENKIINNOSTASI!
 

Vaan mitä mieltä oli Fiinu?

 

Ammatinvalinnan vaikeutta. Siistijän ammatti ainakin kiinnostaisi, mutta on muutakin mielessä😏

Sisu kotiutui heti, mutta Fiinulla oli sulattamista pennussa

Minä kävin ensin sisällä viemässä hajuterveiset. Sisu tuli tietenkin yllätyksenä Fiinulle, koska emme me voineet täältä asti käydä tervehtimässä pentuja Fiinu mukanamme. 

Jarmo otti pennun syliinsä ulkona ja esitteli häntä Fiinulle varovasti. Kun Jarmo laski pentua alemmas, Fiinu koetti hälväistä häntä naamasta, pariin otteeseen. Mikä nyt neuvoksi? Tuo ei ollut ollenkaan Fiinun tapaista: hän on hyväksynyt aikuiset nartutkin, on nähnyt pentuja ja on muutenkin tervepäinen tyttö. 

Ehkä tilanne yllätti hänet täysin? Mustasukkaisuus? "Pahalaiset ovat pois kotoa mooonta päivää ja kun tulevat, kehtaavat tuoda tuollaisen rääpäleen mukanaan." 

Lähetin ääniviestin kasvattajan perustamaan wa-ryhmään, ja sieltä saimme päteviä neuvoja. Alla olevassa videossa esimerkki siitä, miten toimimme. 

 

 Koirat saivat nuuhkia toisiaan turvallisesti. Fiinua kehuttiin maasta taivaaseen, kun hän teki oikein, mutta kiellettiin pennulle muriseminen tai näykkimisen yritykset. Näitä jatkettiin pari päivää, kunnes Fiinu alkoi lähestyä pentua ystävällisesti ja nähtiin ensimmäiset "pusut". Eleet alkoivat kertoa kiinnostuksesta pentua kohtaan.

 

Sitten uskallettiin päästää Sisu lattialle isosiskon kanssa. Huh, olipa jännää. 

Tämän jälkeen päästimme koirat samaan tilaan yhtä aikaa, mutta Fiinu joutui pitämään kuonokoppaa. Vasta kun hän lopetti turhan pörhistelyn, hännän nostamisen ja alistavat eleet, koppa otettiin pois. 

Eikä aikaakaan, kun oltiin tässä pisteessä. 

Pentu on niin musta, ettei näy kuin ruskeat tassut😂, mutta siinä hän kumminkin makoilee: kaapin ja Fiinun välissä. 

 

 Entäpä Nipsu? Arvelin etukäteen hänen olevan kovasti pentuvastainen, mutta kuinka kävi, siitä seuraavassa postauksessa. 

 

KIITOS MIELENKIINNOSTASI! 

Sisun hakureissulla

Kylläpä kesä meni äkkiä! Edellisessä postauksessa lupasin katsastella pentua vasta syksyllä, joten syksy kai sitten jo on. Oi voi, kaikkea kanssa😅😅😅. Ilmoituksia oli pakko ruveta selaamaan, ja kyselin sieltä sun täältä. 

 

 

Vuokatissa oli tarjolla yksi pitkäkarvainen urospentu. Vastasin ilmoitukseen ja ihmeekseni kasvattaja näytti vihreää valoa. Niin kauas emme voineet lähteä katsomaan, vaan maksoin varausmaksun puhelimessa ja muuten saamieni tietojen perusteella. 

Hiukan kylmäsi: mitä jos onkin huijausta? Vaan ei ollut. Minut liitettiin wa-ryhmään, ja kasvattaja, kutsuttakoon häntä vaikka nimellä HS, alkoi lähetellä kuvia ja videoita. Pääsin juttelemaan muiden omistajien kanssa. (Olin kyllä kuullut, että viitsitään jopa perustaa valewa-ryhmä😠)

Kovin surullista oli, että DONNA - pentujen emo sai rajun nisätulehduksen ja sitä myötä sepsiksen, kun pennut olivat neljän viikon ikäisiä. Hän ei selvinnyt😭😭😭Onneksi pennut olivat ehtineet maistella kiinteää ruokaa, mutta suru oli silti suuren suuri. Donna oli vasta viisivuotias. 

 

Vuokattiin on seitsemän tunnin ajomatka. Siis rasittava matka kenelle tahansa. Me otimme hiukan myös loman kannalta ja vietimme perillä kaksi yötä.

Miten paluumatka luonistaisi pienen pennun kanssa? Kuinka kauheasti poika huutaisi, parkuisi tai oksentaisi?  

Ergonominen asento

 Ei mitään näistä! Aluksi poika ihmetteli auton lasikattoa: pieni pää pyöri. Sitten piti hiukan piipata, mutta äkkiä hän kiipesi syliini. Penkillä oli mukava vedellä päikkärit silloin tällöin. 

Matka meni siis aivan loistavasti! Autokin kesti kotipihalle asti, huh huh. Jostain, siis nimenomaan jostain, kuuluu aika ajoin sirinä, korina, välillä pyörivä ääni. Vesipumppu vaihdettiin, eikä Wetterilläkään ole saatu paikallistettua, mistä ääni tulee. Kuuluu nimittäin myös tyhjäkäynnillä. Joten arvaat, miten paljon minua jännitti siitä huolimatta, että olemme Autoliiton jäseniä. 

 

Sisun seikkailut jatkuvat... Kiitos mielenkiinnostasi💕 

Alhovaaran VÄINÖ IIsakki 1.9.2013 - 12.5.2025

Hassu otos. Molemmat koirat ja mieheni likaiset haalarit. Tässä Väinö näyttää vielä terveeltä.

 

Viimeinen kuukausi oli todella vaikea. Tiesin, että ikävän ratkaisun aika oli tullut.  Librela-pistoksetkaan eivät enää antaneet sellaista myönteistä vaikutusta kuin alussa. Annoin myös luontaista tukihoitoa, joka sekin ensin auttoi, mutta vain muutaman viikon. 

Kuin auto, jonka laturi lakkaa tuottamasta virtaa. Toiminnot tipahtavat alas yksi toisensa jälkeen, kunnes auto lakkaa liikkumasta. 

Arveltuun autoimmuunisairauteen ell Kurkinen määräsi kortisonia. Se toimi, ensin, aivan upeaa! 

Rauman Evidensiassa Väinön silmänurkkaa ja peppua oli ihmetelty monien lääkärien toimesta. Tulos: kallis Modulis. 

Silmänurkka näkyy tässä osittain, mutta se ja peppuongelma saatiin kuriin. Kiitos Kurkiselle.

Olen vaan miettinyt, oliko Väinöllä  joku kasvain. Toki hän söi kortisonia, mutta ruokahalu vain kasvoi, vaikka lääkkeen annosta pienennettiin. Lopussa se oli yksi tabletti päivässä. Alussa taisi olla jopa 2,5 tablettia. 

Viimeisinä päivinä annoin pojalle kolme kertaa ruokaa, ja todella isoja annoksia. Monta litraa kerrallaan, ja silti mikään ei riittänyt. Paino putosi, ja lihakset katosivat.

 

 

Kuvissa näkyy, miten huonoksi turkki meni. Sairautta vai vanhuutta? Joka tapauksessa nuoren Väinön turkista pystyi näkemään oman kuvansa, mutta loppuaikoina se oli karkea ja eloton. 

Minä olen nyt yksin😢. Tietyllä tavalla. Väinö oli toistakymmentä vuotta koko ajan lähelläni. Hän oli niin rakas ystävä. 

Fiinu (siis Swiipus Fiinu) on mukava rouva, mutta hän ei pidä sillä lailla seuraa, vaan kohkailee omiaan pitkin pihaa. 

Olen katsellut ilmoituksia aikuisista uroksista, ja joihinkin vastannut, mutta minulle ei ole vastattu takaisin. Vaikka joka ilmoituksessa halutaan kokenut koti maalta. Heh, meillä ehkä olisi tarjota sellainen. 

Kuitenkin, etsimme AIKUISTA UROSTA, joka olisi ystäväni pihalla ja hyväksyisi vieraat ihmiset (kunnes toisin todistetaan). Meillä on puusepänhalli, jossa Väinö tykkäsi majailla. Seuraajalta toivoisimme samaa mieltymystä.  

PENTUAKIN KANNATTAA TARJOTA, kunhan luovutus olisi vasta loppusyksyllä tai talvella, ja kunhan hän on musta. Värillä ei muuten ole väliä.

Kiitos mielenkiinnostasi!

Väinö täyttää tänään 11,5 vuotta

Monenlaista on ehtinyt tapahtua, mutta hyviä uutisia alkoi kuulua sen jälkeen, kun otin yhteyttä Hanne-Maaret Kurkiseen eli www.vilmavet.fi.

 

Ensinnäkin Librelac-pistokset kuukauden välein ovat auttaneet todella paljon! Väinö kulkee rapuissa mielellään (tosin koetan välttää näitä tilanteita) ja juoksentelee pihalla Fiinun kanssa. Selän kannalta tilanne on siis paljon parempi kuin ennen pistoksia, jolloin hoidettiin pelkästään kipua.

 

 

 Tämän päivän tilanne! Upeaa, koska punainen alue oli tosi syvä ja tietenkin kipeä. Hanne hoksasi tai epäili, että pepun punoitus ja silmä olisivat samaa AUTOIMMUUNISAIRAUTTA. Ja kuinka monta lääkäriä silmänurkkaa oli ihmetellyt, myös ihotautilääkäri kuvien perusteella. 

Jonkinlainen lähtötilanne. 

Muitakin lääkkeitä kokeiltiin, mutta kortisoni Prednicortone 20 mg ja Optimmune 2,0 mg/g alkoivat auttaa punotuksiin molemmissa päissä. 

 

"Pyytäjäiset" on otettu 24.12.2024

 

 Söpöläiset

Ensi viikolla on jälleen Hannen käynti.  Se on myös hiukan jännittävää. Mitä hän sanoo Väinön takapäästä? Lihakset ovat ruvenneet surkastumaan. Olen antanut vitamiineja ja rasvahappoja sekä kuljettanut Väinöä pihalla joka aamu noin kolmen vartin ajan. Kun kävelen sauvoilla (vaikuttaa varmaan naapureista hölmöltä) edes takaisin, poika seuraa perässä ja saa vahvistusta kropalleen. Näin ainakin toivon, mutta 11,5 vuotta alkaa olla aika paljon isolle koiralle. Edellä mainituilla keinoilla olemme kuitenkin saaneet ostettua lisää yhteistä aikaa.