lauantai 17. kesäkuuta 2017

Meillä on kymmenen Rekkua

Pennut ovat syntyneet, onnellisesti! Ooh, miten jännittävää ja osin myös stressaavaa on ollut. Vaan torstaina iltapäivällä kaikki alkoi. Mittasin kaikista vakuutteluistani huolimatta Fiinun lämmön, ja eikö se ollut 36,6😕Hups, edellisestä päivästä lämpö oli tipahtanut kokonaisen asteen. Pistin kasvattajalle viestin, ja hän peukutti tulosta. Nyt pitää heti tunnustaa, että vaikka nettisivuilla ja kirjoissa kehotetaan tässä kohtaa raskautta mittaamaan lämpö kolmen tunnin välein, en ollut sitä tehnyt. Alimmasta lämpötilasta avautumisen pitäisi alkaa vuorokauden sisällä. Siksi en tiennyt, milloin SE vuorokausi olisi odotettavissa.
Fiinullahan lämpötilat sakkasivat, ja päätin siksi, ja myös eläinlääkärin kehotuksesta, jättää säännölliset mittaamiset sikseen.
Kaukana se ei kumminkaan olisi. Parin tunnin kuluttua mittaustuloksesta Fiinu alkoi läähättää pinnallisesti, vaelsi pitkin asuntoa ja ennen kaikkea pyrki ulos. Juupa juu, rappusten alle ja maakuoppaan hänen teki mieli! Vaan mamin ei yhtään.

Fiinu kokeilee tykkäisikö hän katosteusta pentulaatikosta.


MV antoi tämän vinkin, koska Fiinu on sutannut itseään piukkohin paikkoihin ja tykännyt koluta pienestä asti kaapin aluset sun muut ahtaat tilat. Kuten monet Ritavuoren juurella - blogissa olevat videot kertovat.

Yhden aikaan yöllä hermoni petti ja soitin PR:lle. Oliko synnytys jo alkamassa? MV oli käynyt illalla, ja tilanne oli ollut rauhallinen. Hän oli ollut sitä mieltä, että ennen aamua ei mitään tapahdu. Eikä tapahtunutkaan, ennen kuin iltapäivällä puoli kolmen aikaan. Hermoilin turhaan, mutta semmoista se on, kun myös omistaja on ensikertalainen näissä hommissa. Ei vain äippäkoira.

Ison kiitoksen voin tässä julistaa Väinön kasvattajalle, että hän ei ole tehnyt suunnittelemattomasta pentueesta numeroa. Toisaalta, kun järjellä ajattelee,  miksi olisi? Taas yhdet (ja aika hyvät) pennut ponnistivat tähän maailmaa, ja elävät toivon mukaan toistakymmentä vuotta. Kaikki eivät vaan ajattele näin. Minusta tärkeintä on koiran luonne ja terveys, ja olisin taatusti halunnut nämä pennut normirekisteriin.

Joku on jo kuulemma  viitsinyt hermoilla facessa tästä pentueesta. Nämä olisi vissiin tarvinnut lopettaa! Vaan millaisen sapiskan olisin mahtanut sitten saada niskaani??? En olisi tietenkään koskaan tehnyt sellaista, mutta tulipahan vaan mieleen, että sittenkö arvostelijat olisivat olleet tyytyväisiä?

Aivan, eikö ole järkyttävää, kun narttu astutetaan, siis antaa astua itsensä, ilman suurempaa häslinkiä, ja narttu vielä hyväksyy uroksen ilman peittoja ja pakottamista? Uros ensikertalaisena osaa astua! Nämä eivät ole jalostettujen koirien kohdalla ollenkaan itsestäänselvyyksiä
Minä olen melkein ylpeä koiristani. Molemmat ovat osoittaneet tässäkin suhteessa tervepäisyyttä ja elinkelpoisuutta.  Ja ne jos jotkut, ovat periytyviä ominaisuuksia.

Tuloksena oli 8 tasaväkistä poikaa ja tyttöä, joiden persoonallisuudet alkoivat erottua ja esittäytyä heti syntymän jälkeen. Painot olivat kaikilla 500 gramman tietämillä. Ensimmäisenä syntynyt musta tyttö oli suurin: 520 g, mutta viimeisinä tulleet harmaat painoivat nekin 500 g.


Eli siis yksi musta poika, neljä mustaa tyttöä, yksi harmaa tyttö ja kaksi harmaata poikaa.





Sen verran rankka kokemus monien öiden valvomisineen tämä on ollut myös mamille, ei vain Fiinulle, että stoori jatkuu seuraavalla kerralla. Nyt pitää hiukan huilata.

2 kommenttia:

  1. Hei! Löysin bloginne vähän aikaa sitten ja ihastuin siihen, kuinka rakastavasti kirjoitatte koiristanne ja tietysti kauniisiin pentuihinne. Olen mieheni kanssa etsinyt saksanpaimenkoiraa jo vuoden verran lemmikiksi ja vahtikoiraksi, mutta "viralliset" näyttely- tai työlinjaiset saksanpaimenkoirat isoista kenneleistä eivät ole tuntuneet oikealta vaihtoehdolta meille. Olemmekin siis yrittäneet löytää perhettä, joiden omat lemmikkikoirat ovat saaneet pentuja. Haluaisinkin siis tiedustella, että onko teillä aikomusta myydä suloisia pentujanne? Olemme todella kiinnostuneita kuulemaan - ja omasta puolestamme kertomaan - lisää jos näin on. Bloginne sattui todella koskettamaan meitä, joten ajattelimme varmuuden vuoksi kysyä. Kiitos ajastanne ja olkaahan yhteydessä!

    Terveisin Laura Väärälä
    ltvaarala@gmail.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koetin lähettää sähköpostia. Mahtoikohan tulla perille? Jotenkin pätkäisi, ja yhteys näytti katkenneen... Mutta laita tähän uutta viestiä, jos et saanut puhelinnumeroani.

      Poista