Pentutarkissa... ja Alma lähettää terveisiä

Yksi etappi pikkuisten elämässä jälleen ohitettu! Ihan ihka ensimmäinen lääkärikäynti (paitsi Adalmiinalla). Homma hoidettiin tyylillä ja ARVOkkuudella. Kaikki muutkin kuin Arvo-herra. Kukaan ei tärissyt, hermoillut, jännittänyt, saatikka pissannut alleen, kuten MV huomautti jälkeenpäin. Kuinkahan monennet kiitokset lähetän hänelle avusta💓😅

Minulle oli iso pettymys se, että Arvolla tuntuu vain toinen kives. Totta kai tiesin riskin, ja että se on todella iso. Silti toivoin, että jos kumminkin kaikilla pojilla olisivat laskeutuneet.

Lähetin Pikkurekuille viestin, että hetimiten hakemaan Arvolle homeopaattisia apuja, kun hän kotiutuu. Eri asia on, tehoavatko nekään. Ainakin yritetään! Tampereelta löytyy varmasti asiantunteva eläinhomeopaatti, jota kannattaa vielä konsultoida sen lisäksi, mitä minä asiasta selvitin.

Olisin niin halunnut kivekset senkin vuoksi, että sitten porukat uskaltaisivat käyttää Iigoria, Väinö Iisakin veljeä, jolla on pallit ja joka on maailman suloisin pelastuskoira💖.

Harmin harmin harmin harmi. 

Sydänäänet olivat kunnossa, eikä muutakaan huomautettavaa löytynyt. Korvissa oli töhnää, jollain ei juurikaan, toisilla jonkun verran. Olen antanut viljoja, lähinnä kauraa, kuten olen kertonut. Varajärvi epäili niitä syyksi, ja voi toki olla, mutta ainakin osasyynä pidän heidän "elämäntapaansa".

Kukkapurkkia oli taas tänä aamuna tyhjennetty. Siihen on aivan ihanaaa sekoittaa vettä ja sitten möyriä sotkussa. Mitähän korvat tykkäävät? Ovat kuin äyskärit, jotka imaisevat kaiken sisäänsä.

Korvissa oli nimittäin huomattavasti enemmän eritettä silloin, kun he majailivat pentuaitauksessa, jossa on hiekkapohja. Sitä rupesimme peittämään heinällä, mutta sekin pölisee. Terassi on tietysti siistimpi paikka, jos sitä, kröhöm, ei suttaa itse.

Pistin heidät nyt viljattomalle, vaikka minun ruokintani ovat juuri kohta taputeltuina. Uudet omistajat seuratkoon tilannetta. "Hysteriaan" tuskin on aihetta, koska pennut eivät rapsuttele korviaan. Toistettakoon vielä, jos joku ei tiedä tai muista, että minä olen taistellut todella allergisen ja hiivaisen koiran kanssa, joten jotain oppia siitä jäi takaplakkariin.

Sirpa oli kuunnellut viestini, jotka jätin hänen tuuraajalleen (siis silloin, kun epäilin, että Fiinulla olisi kohtutulehdus), ja oli nähtävästi muutama muukin jättänyt viestiä, näin käsitin. Ehkä tuuraaja oli jättänyt viestit vallan kuuntelematta? Mitenkähän hänelle on kukaan päässyt asiakkaaksi? Kolkuttamalla oven takana, vai? Noh, ainakin palautteeni huonosta palvelusta meni perille.

Varhaisrokotteesta Sirpa meinasi, että ei tarvitse odottaa 12. viikkoon asti, vaan 9 - 10 viikkoisen voi jo rokotuttaa. 

Punnittiin muutama pentu. Alli ja Alina huitelevat kahdeksassa kilossa, Arvo painoi 8,8 kiloa. Ohhoh, aika jässiköitä, eivätkä ole vissiin tulleet siroihin vanhempiinsa😏, mutta osa molempien sisaruksista on suurempia.


Tässä iskän jaakausta eilisillalta. Eri hauskaa puuhaa!

Alma on myös ollut tänään pentutarkissa, ja hän oli saanut kovasti kehuja, eikä korvissakaan ollut ollut moitteen sijaa.

Hän, ja samoin Akusti, on innostunut muovipulloista. Niistä on hyvä aloittaa ja sitten voi siirtyä kanistereihin😚

Vesi ei pelota yhtään.

Täällä hienosti lääkärinreissusta selvinneet saivat jälkkäriksi vähän vaniljajäätelöä. Jippii, kun hoksattiin mitä kupissa on.

Alma on jo uudessa kodissa

Tässä Alma on lähdön kohinoissa...

Kesken unien herätettiin. Höh, en killaa.

Hienosti oli toooosi pitkä automatka mennyt. Nukkuessa aika kuluu rattoisasti, ja välillä voi laulaa kilpaa Sannin kanssa. Ihmiset olivat katselleet kummissaan jollain huoltiksella, kun korkea ujellus oli kuulunut. Oli taidettu luulla, että kuljettaja oli intoutunut äänen avaukseen kesken kaiken.

Illalla Adalmiina ja Agatha pistivät remuten.

Kuusikko oli saanut aamupäivällä aikaan oikein täystuhon! Tuuli oli lennättänyt talouspaperirullan terasille. JIPPII! Huomaa Allin ilme😅 niin kuin uhittelisi... hiippalakki päässä.

Sekä Alman että Akustin uusilta omistajilta on tullut kiitosta reippaasta luonteesta. Ei peljätä koneita eikä ääniä ja mennään uusia asioita kohden. Kumpikaan ei ole edes itkenyt ikävää ekana yönä.

Ja sängyssä osataan nukkua tosi nätisti! Almalle oli vallan "tikapuut" rakennettu, että jo ekana yönä oli taattu pääsy köllöttelemään sänkyyn.

Kukas se tässä huilii? Ei kai vaan Väinö Akusti! Niin raukea ja nautiskeleva ilme että.

Rähinäremmi pistää parastaan... Ja taas Agatha on pääosassa, tällä kertaa "nujertaa" kaksi kertaa suurempaa Arvoa. VAPISE TURKU!

Mummulassa kylässä ja mummu vieraisilla

Tänään tehtiin aavistuksen pidempi autoretki, ja se ei sujunut aivan niin hyvin kuin aloituskerta. Useampi pentu puklasi, siis voi pahoin.

Tiet ovat kovin kiemuraisia ja kuoppaisia. Ajoin hiljaa ja sain varmasti sadatukset takaa niskaani, vaikka ohikin olisi päässyt. Tai ehkä takanatulija näki koirahäkin ja ymmärsi, etten voi paahtaa kahdeksaakymppiä mutkaisella tiellä.

Matkan päässä odotti kuitenkin palkinto. Pennut pääsivät juoksentelemaan isolle pihamaalle, ja kaiken kruunasi Iigori-setä, joka päästettiin veljenlasten pariin.

Ensin kaikkia vähän jännitti.

Iigori katsoo paremmaksi pysytellä vähän kauempana pikku hampuista.

Alina hyvittelee setämiestä.

Agatha käyttää uutta teknologiaa.

Kuusi asettautui ryhmähuilaukseen kaahailujen jälkeen, mutta Agatha meni sinnikkäästi koirankopin alle kuoppaan nukkumaan. Taitaisi vetää sikeitä vieläkin, jos häntä ei olisi väkisin otettu pois.

Iigoriin, tutun oloisena, suhtauduttiin paljon tuttavallisemmin ja rohkeammin kuin muutamaa tuntia aikaisemmin äitini koiraan. Kas tässä... Nipsu on hiukan eri näköinen ja kokoinen kuin Iigori.

Nipsuun piti suhtautua näin varovasti. "Kato sää tuleeko se tänne!"

Vähän relattiin, kun tutustuminen edistyi, ja huilatakin piti ennen automatkaa. Apassi on kivunnut yläpedille, alhaalla ovat Arvo ja Agatha.

Totta kai alkaa huilatuttaa, kun ensin on puuhattu kaikkea hyödyllistä. Kuten tuunattu mamin asetelma ehdottomasti hienommaksi! Eikun kuvia ottamaan ja pistämään ne puutarhablogiin.

Kalkkunankaulat ja naudanluut maistuvat

Eilen oli iltapalaksi oikein barf-ruokaa😅.

Agatha on ominut yhden luun itselleen, eikä Arvolla ole mitään asiaa jaolle. 

Alli ja Agatha saman kaulan kimpussa.

Meillä ei eilen tiedetty myrskystä yhtikäs mitään, oli vain hikistä ja painostavaa. Hiukan sataa ripotteli, mutta aamulla on tullut muutamaan otteeseen vettä ja tuullut koleasti. Siis juuri semmoista ei pikkupentu - ilmaa! Harmi kun tuo terassi ei ole katettu. Jos olisi, niin siinä passaisi antaa heidän temmeltää sateellakin ja pistää peittoja nukkumapaikoiksi. Avasin kyllä pesuhuoneen oven ja oletin että sinne mennään makoilemaan, vaan ei. Pennut rupesivat nukkumaan märkien vaatteiden päällä. Ei hyvä idea! Minun oli nostettava osa pesuhuoneeseen, vaikka siitä seurasi aikamoiset protestit, ja osa livahti olohuoneeseen.

Tätä ennen ehdittiin kuitenkin riekua. Apassi on oikein varsinainen linssilude, myös Alli (korvat menneet yön aikana hauskasti yhteen😘) ja Alina katsovat kuvaajaan. Alma ja Adalmiina keskittyvät luiden kesyttämiseen. 

Hiukan jännäsin, että jos masut menevät kovalle tai ripulille kauloista ja luista, mutta ei. Tuotokset ovat olleet aivan normaaleja.

Olen aika usein kuullut, että kun meidän koiran maha ei kestä luita. Silloin yleensä syödään nappularuokaa, eikä luita saisi antaa ollenkaan. Koirahan tuottaa entsyymejä sen mukaan, mitä se on syönyt eilen, ei sen perusteella, mitä se söi äsken, ja siksi yhtäkkinen luiden lisääminen ruokavalioon ei ole suositeltavaa.
Samaten muutokset suuntaan taikka toiseen pitää tehdä hitaasti, asteittain.

Autoajelu ja muuta jännää

Olipas tämä(kin) päivä täynnä puuhaa! Mikä mekkalasta päätelleen jatkuu edelleen tuunatulla terassilla.

Ensin oli vuorossa madotus, viimeistä kertaa minun toimestani😔toisaalta on haikea olo, toisaalta helpottaa, koska niin isoja pennut jo ovat, että heitä pitää alkaa kouluttaa: tottista, tehdä jälkeä, esineruutuja ja ties mitä!

Vaaka vaan rupesi olemaan turhan pieni näiden seitsenkiloisten jöötien punnitsemiseen. Joten kuten painot saatiin, ja tietenkin Arvo on edelleen ja varmaan aina tulee olemaan suurin. Noin 7,5 kg pojalla on painoa. Mustat tytöt ovat vähän jäljessä, painavat seitsemän kilon molemmin puolin. Apassi ja Agatha ovat pienempiä, mutta ovat rakenteeltaankin sirompia.


Sellainen päätös tehtiin MV:n kanssa, kiitos jälleen kerran hänelle avusta💖että otan Agathan ja Apassin pois aitauksesta ja syötän heidät erikseen. Varmistetaan tällä se, että he saavat kunnon annokset, eivätkä mustat hotot vetele kaikkea.

"Madotuksen jälkeen pidettiin hauskaa terassilla! Me saatiin jopa jäätelökippa nuoltavaksi, mistä seurasi pieni ruuhka."

"Sitten tapettiin aivan surkea kuramatto, ihan oikein sille!"

Herkuttelu jatkuu... Agatha lipittää tilkan maitoa.

Sylkissä on muutenkin kiva olla!

Väsymys iski välillä.

Päivän varsinainen koitos oli vasta edessä... sekä koirille että "mameille". Mikään ei tässä "kasvattajakokeessa" ole mennyt ihan putkeen, ja kuis olisi? Kokeesta kuuluukin oppia.

Jossain koirien edestakaisin kuskauksessa kännykälle tallentui tällainen video.
Arvo Väinönpoika osoittaa isänsä tavoin kiinnostusta kanistereita, tai sellaisen palanenkin riittää, kohtaan.

Mersun takapenkit oli kumottava, että saatiin häkki ylipäätään mahtumaan, vaikka väliaikaisesti. Huh, huh... monta naurua mahtui näinkin pieneen hommaan. Meille esim. ilmaantui takakoppaan molossityyppinen mastiffi, joka oli hirmu ärhäkkä😂 kauhistus! Huusin apua monet kerrat, mutta ei kukaan tullut. Höh, kummallista piittaamattomutta... Onneksi mastiffi sitten hiukan laantui ja lähti pissalle.

Eka yritys meni mönkään. Pennut tulivat nyt levyllä peitetystä välistä ulos! Ja eikös joku jo ehtinyt kakatakin häkkiin.

Viimein kun päästiin matkaan, niin se sujui vallan mainiosti. Ajeltiin hissukseen, kevyellä kaasulla, kuoppia väistellen. Osa pennuista oli aivan hiljaa, jotkut kitisivät, ja yllätys yllätys... Apassi ulvoi pariin otteeseen😉 tätä taitoaan hän on esitellyt ennenkin.

Kokonaisuudessaan onnistunut 15 minuutin retki. Matkan edetessä möly vaimeni, ja kun auto pysähtyi takaisin pihalle, häkissä oli hiljaista. Arvokkaat matkailijat saavat videolla palkan onnistumisestaan.

Puuseppä tuunasi terassia jälleen. Kulkutien saa nyt suljettua liukuovella, kyllä vaan! Yksinkertainen ja nopea ratkaisu, mutta toimii.

Akusti lähti tänään uuteen kotiin... seitsemän jatkavat vielä tässä osoitteessa

Niin vaan aika vierii... eivätkö nämä riiviöt juuri syntyneet!

Alla muutamia kuvia Akustista, jotka ystäväni otti eilen.

Videossa se kauniimpi on Akusti😙

Adalmiina kuiskaa: "Mene piiloon, älä lähde mihinkään!"

Ihana panta laattoineen, ja tietenkin väreihin sopiva talutin👏 Hieno mies on aina hieno mies.

Pelkäsin, että vallan möhlään itseni ja parun kuin pieni pössö, mutta olin ihan rauhallinen. Pieni itku pääsi, kun kurkkasin ikkunasta ja näin Akustin (kutsumanimi Väinö Jr., mutta blogissa käytän edelleen virallisia nimiä) uuden emonsa sylkyssä. Eikä minulla ole huolta, tiedän, että Akusti pääsi tosi hyvään ja asiantuntevaan kotiin ja häntä odottavat mielenkiintoiset touhut.

Fiinu myöhästyi hiukan eikä vissiin nähnyt eikä tajunnut, että Akusti matkusti sylissä pois hänen ulottuviltaan. Parempi niin, ettei tullut mitään haukkuriehujaisia.

Tähän olen pyrkinyt... Siis että minulla ei ole epäilystäkään pennun uudesta kodista. Jos varoituskellot ovat soineet, ja yleensä syystä, ostaja on ohitettu. Mutta myös hyvien kohdalla kellot ovat kilisseet, mutta tosiaan, kilisseet, iloista viestiä.

Edelleen seitsemän temppuilijaa jatkavat täällä menoaan...

Tämmöisen ralliradan herrasväki on laonnut perennapenkkiin. Onneksi on vanhoja, vahvoja lajikkeita, jotka tuskin lopullisesti ottavat nokkaansa.

Rappusten alta on löydetty sopiva reitti. Alma vilahtaa tässä juuri toiselle puolelle leikkimään Agathan kanssa.

Suljettu terassi on kehittävä leikkipaikka näin pikkuisille, vaikka ei äkkiseltään uskoisi eikä tulisi mieleen.  Juostaan, väistellään, taistellaan, piiloudutaan...

Agatha - pörris, söpö kuin mikäkin... vaan tahtoa löytyy! Monet kerrat olen nauranut, kun Agatha on pistänyt isommille tytöille kampoihin. Aluksi hän oli rapuissa arempi kuin muut, mutta nyt vedellään sinne ja tänne tosi näppärästi. Ettei vaan tulevaisuudessa ulkonäkö pettäisi😅?

Kaikki pääsivät tänään pihalle kurvailemaan useampaan otteeseen. Pennuista se oli äärettömän hauskaa.

Olen pyrkinyt iltasella ottamaan pari pentua kerrallaan sisälle, siis asuntoon. Kaikkia ei yksinkertaisesti voi ottaa kerrallaan! Vaikka kuinka tahdottaisiin, mutta että oppivat tavoille ja kuulevat ihmiselämän ääniä.

Palliasiaa

Vielä ei päästellä riemunkiljahduksia, annetaan eläinlääkärin kokeilla ensin, mutta tuntuu, että pojilla olisi pallit.

Esitän kysymyksen, johon ei kukaan taida pystyä vastaamaan: miten paljon perimä vaikuttaa, miten paljon erityisesti kantavan nartun ja pikkupentujen ruokinta?

Nimittäin, kun lähes neljä  vuotta sitten lähdin Väinölle hankkimaan toista pallia, luontaispuolelta sain välittömän vastauksen, että emällä on ollut sinkin puutos. Se varmasti vaikuttaa asiaan, ja jos näin on ollut, se on edesauttanut kivespuutosten syntymistä.

Sain Väinölle jotain homeopaattisia valmisteita, en muista enää mitä, mutta olin liian myöhään liikkellä. Kives, joka oli ensin vatsaontelossa, lähti kyllä liikkeelle, mutta oli ilmeisesti niin iso, ettei mahtunut "perille asti". Oikeaan osoitteeseen se oli ollut menossa, mikä selvisi silloin, kun se kahden vuoden iässä poistettiin.

Tiedän, että siellä niskakarvat nousevat pystyyn hetimiten jollain, kun aletaan puhua homeopatiasta. Vapaa maa, vapaa sana...

Joka tapauksessa hankin poikien omistajia varten kättä pidempää. Yksi vitamiinivalmiste, jota voisi varoiksi antaa poikien kotiuduttua, on Pii Pet. Se sisältää C-vitamiinia, sinkkiä ja piitä. Hyvä tuote myös turkille ja iholle. Luin käyttäjien kommentteja, ja monet ovat tuotteesta tykänneet.
Ihan sen varmistamiseksi, että jos pallit nyt ovat laskeutuneet, ne myös pysyisivät. Älkää myöskään räplätkö niitä😂😂😂Tarua vai totta, mutta se voi saada pikkukivekset hermostumaan.

Jos tarvitaan järeämpiä aseita, tässä kaksi ainetta:

Reckewegen R19 - yhdistelmävalmiste, joka on tarkoitettu miehen hormonitoiminnan normalisoimiseen.

Alumina D12 - löysin huonosti tietoa, mutta saksankielisillä sivuilla oli, että yhtenä vaikutusalueena on kuiva iho. Noh, homeopatia on tämmöistä...  näiden käytöstä, ja mahdollisista muista aineista, kannattaa keskustella jonkun eläinhomeopaatin tai vastaavan kanssa. 

Aineet eivät ole kalliita, joten ovat senkin vuoksi kokeilemisen arvoisia.