Taas yksi "kehitysaskel" saavutettu

Iskä joutuu tekemään joitain toimenpiteitä...

Tässä tyttöjen mallinäytettä, miten viljustetaan kun päästään vapauteen pentulaatikosta ja - aitauksesta.

Adalmiina terassilla. Voi että kun on hauskaa!

Alli ja Alina suuressa maailmassa.

Näin, miten Alina punnersi itsensä takaisin aitaukseen😂 ensimmäinen A-este tuli ylitettyä, ja mallikkaasti! Eli terveisiä Jyväskylään.

Ensikosketus luihin... ja työkoirille työhanskoja

😂😂😂 nauravat hymiöt tähän, kun eivät otsikkoon tahdo mennä...

Vein tosiaan pari isoa naudanluuta pennuille ulkoaitaukseen, kuvankin otin, mutta joku on vissiin kähveltänyt sen😏. Arvata saattaa, että ne olivat eri hauskoja pentujen mielestä. Kolme - neljä kaveria oli yhden kimpussa.


MV:n ehdotuksesta vein myös pari nahkaista työhanskaa retuuteltavaksi, ja heti ne kiinnostivat.

Alina, Akusti ja Arvo mittelöivät. 

Koetin ottaa uusille omistajille kivoja kuvia, mutta syömisen ja riehumisen jälkeen porukka sammahti. Tässä kumminkin jotain otoksia.

Adalmiina

Alli

Alina

Aika vetelää sakkia... ilmeet lasittuneet. Voi voi, kun kuvaaja ei ole aina sopivaan aikaan paikalla.

Alma oli vallannut Arvon maakuopan. Mahtaa olla vilpoisa paikka lepäillä?

Pennut on sirutettu

Se kävi näppärästi. Siruttaja, ei halua itseään tässä mainittavan nimeltä, teki työnsä ammattitaitoisesti ja nopeasti. Pennut tuskin huomasivat, että jotain tapahtui heidän niskassaan. Arvo oli ihan coolisti, Alli ja Alma eivät tainneet päästää inaustakaan, ja jotkut kiljahtivat. Ainoastaan, kuten etukäteen arvelin, Apassi ja Adalmiina rimpuilivat, mutta mallikkaasti siitäkin selvittiin.

Huomenna pitäisi ruveta rekisteröimään pentuetta. Taas yksi uusi asia edessä, mutta eiköhän se siitä.

Teltan suojissa on vilpoista. Paitsi Apassilla, joka köllöttelee auringossa.

Agatha - pörrönaama

Adalmiinasta pyydettiin kuvia. Tässä otokset hänen söpöstä naamastaan.

Arvo tykkää makoilla kaivamassaan kuopassa! Akusti ihmettelee, että mitä sää sieltä haet?

Alma ja Alli vesikupilla... Agatha vasta menossa...

.... ja sitten tytöt vesiKUPISSA. Akusti juo fiksusti reunalta. 

 

Alli ja Alma pikku nujakassa. Äippä tulee erotuomariksi. 

Kaivuuhommissa

Nyt on sitten näytetty taidot tässäkin pahanteossa😆ja äiti meni vielä auttamaan. Pääurakoitsijoina Arvo ja Alina, toiset hyörivät myös mukana.

Siis ainoa kohta aitauksessa, jota ei ole tilkitty puulla, vaan johon olen kasannut kiviä, hoksattiin poispääsytieksi. Alaspäin saakin kaivaa, muttei ulospäin.

Kyselijöiden kanssa saa olla totisesti tarkkana. Hälytyskelloni soivat aika kirkkaasti, kun rouva soitti, eikä suostunut kertomaan sukunimeään ennen kuin viestillä kysyin uudelleen seuraavana päivänä. Pentu olisi maksettu ennen kuin sitä oli käyty katsomassa, ja ennen kuin minä olisin nähnyt mahdolliset uudet omistajat. Vaan sepä ei käynyt, ei ei ei, ja vielä kerran ei. Sähköpostivastauksessa tuli myös lisää jotain, joka helisytti kellojani.
Onneksi joku tuntee aina jonkun, joka tuntee siitä naapurikylästä jonkun... Saamani tiedot olivat hälyyttäviä. Ei koskaan pentua sellaisille ihmisille!
Mutta joku myy aina, se on niin järkyttävää. Paperittomat koirat päätyvät ties minne, kunhan joku käsistä vie pois😢😭😓 Eikä eläimen arvo ole niistä papereista kiinni. Jokainen tähän maailmaan tulija ansaitsee rakastavan kodin ja kunnon elämän.
Vaikka sen puoleen, kuulin, että sakemannileirillä oli käytetty jäljellä piikkipantoja. Laitonta menetelmää, ja epäinhimillistä. Sitä varmasti puolustellaan jotenkin, mutta eikö taitava ohjaaja saa koiran oppimaan ilman pakkoa? Ilman kipua?

Tässä välissä ja muistaessani.... haluan kiittää äitiäni, joka on auttanut minua pakastamalla mansikat puolestani. Kuulostan laiskalta, tiedän!, mutta on tässä pentujen kanssa niin monenmoista ruljanssia. En olisi ikuna uskonut, mutta jos joskus vielä vapaaehtoisesti lähden tähän leikkiin mukaan, olen paljon viisaampi.

Sitten taas pentujen ruokailuun...

Almankin korvat nuosevat juuri kohta pystyyn.

Aika piraijalauma. Toivottavasti maidontuotanto alkaa ehtyä, ei tämä ole emolle kivaa. Ruoan määrää olen vähentänyt, eikä Fiinu sitä tietenkään enää samalla tavalla vaadikaan. Proteiinia ei tarvita yhä paljon kuin kiihkeimmässä tuotantovaiheessa.

Pohdintaa ruokinnasta

Pennun ostajien kanssa on keskusteltu ruokinnasta, ja syystä, sehän on yksi peruspilareista terveen ja elinvoimaisen koiran kehityksessä. Olen antanut pennuille niin hyvän alun kuin olen osannut ja pystynyt. Tämä työ alkoi jo tiineysaikana. Pienet eivät pysty kehittymään, jos emä ei saa riittävästi ravintoa, esim. hyviä rasvahappoja. Tai jos emä on stressaantunut, sillä on taatusti huono vaikutus kasvavaan elämään.
Pennun uudesta omistajasta on kahdeksan viikon jälkeen kiinni, jatketaanko laadukkalla ruokinnalla. Jos näin ei tapahdu, hän ei voi odottaa että esim. luusto on aikuisena kunnossa. Tämä on fakta.

Minä en anna teollista koiranruokaa, siis nappuloita. Olen toisessa blogissa viitannut ongelmiin, joita minulla oli Mitsin kanssa. Nyt ei ole aikaa paneutua niihin tarkemmin (pitää odottaa syksyä ja sitä että pennuilla on uudet kodit😇), mutta se tutkimusmatka, jonka silloin tein ruokintaan, teki minut myös erittäin penseäksi kuivamuonaa kohtaan. Haluan antaa ruokaa, jonka tunnistaa ruoaksi ja josta tiedän, mitä se sisältää.

Sitä paitsi tykkään "kokkailla" koirille. Haluan nähdä vaivaa heidän eteensä. Jos ruokinnassa haluaa päästä mahdollisimman helpolla, kannattaa vielä miettiä pennun ottamista. Viitsiikö sen kanssa ja sen eteen tehdä mitään muutakaan? 

PentuKarppi, piimä, kaurapuuro ja pellavasiemenöljy tekevät kauppansa.

Minun on turha ruveta mestaroimaan. Aiheesta on kirjoitettu niin paljon, että kirjallisuutta ja neuvoja löytyy. Minulla on esim. kirja nimeltä KOIRAN LUONNOLLINEN RUOKINTA, Malin Ekblom.

Koira ei kuitenkaan ole susi, vaan kotieläin. Koira on sekasyöjä. En suosittele äärimmäistä barffausta, jossa ei anneta mitään kypsää eikä lainkaan viljoja, mutta se voi sopia joillekin koirille, en ala kinaamaan.

Sekä Fiinulle että Väinölle annoin pentuaikana esim. broilerin - ja kalkkunankauloja. Erityisesti kalkkunankaulan kanssa pentu puuhaa kauan, ja ne ovat turvallisia. Broilerinsiipiä en uskalla edelleenkään antaa. Se on vaan niin iskostunut päähäni.
Luiden pitää olla raakoja! Ehdottomasti. Oi niitä aikoja, kun paistettiin kyljyksiä, ja ne terävät luut annettiin koiralle. Huh, huh, nyt tuollainen tuntuu aivan käsittämättömältä, mutta kysymys oli tietenkin tietämättömyydestä. Kypsät luut nimittäin säröilevät ja voivat aiheuttaa hengenvaaran.

Eli mitä tällä erää aikuiset koirat syövät? Erilaisia lihoja, monipuolisesti, kalaa, kananmunaa, sisäelimiä, puuroja (Yrjölän puuro on aika näppärä resepti), vihanneksia, marjoja, luita, siemeniä, öljyjä jne.

Jos kaupassa on vaikka lohisuikaleita tai porsaan kylvisiivua - 30 %, ostan ne yleensä kaikki. Tai jos tarjolla on silakkaa, tarjoilen sitä. Omalta maalta sulputan ruoan joukkoon salaattia, persiljaa, pinaattia ja raastan kesäkurpitsaa. Luonnonantimet kannattaa hyödyntää. Mm. nokkonen ja voikukka ovat ravintorikkaita vihanneksia. Liikaa vihanneksia ei saa taas antaa, koska se johtaa sinkin puutokseen.

Pennun kalsium / fosfori - tasapainosta on huolehdittava! Pentu tarvitsee uskomattoman paljon kalsiumia kasvuaikanaan; minulle tieto oli yllätys, kun sen joskus löysin. Sen voisi jokainen (jos ei jo tiedä😃) selvittää ja kertoa blogiin. Tai kuka ensin ehtii😉

Toisaalta ruokinta ei ole gramman päälle. Kun isot linjat ovat kunnossa, homma on hanskassa.

Ja jos muistissa ei ole koirille ehdottoman myrkylliset aineet, kuten ksylitoli, ne kannattaa kerrata.

Illallakin ulkoiltiin

Illalla pennut olivat useamman tunnin aitauksessa. Iskä-Väinö vahti vierellä, ja äippäkin pyörähti välillä laatikossa.
Nostimme penkin katselijoille aitauksen sisälle. Eli tervetuloa vaan pennuista innostuneet! Tänään tulee kaksi "erää".

Alli neitokainen.

Merkkaako Väinö pentuaitausta sen vuoksi, ettei pentujen haju mene "vihollisten" nokkaan??

Apulan ilmoitus poiki muutaman hyvän yhteydenoton. Oli ruvettava jo kyselemään yhdeltä rouvalta, joka itse asiassa soitti ja varasi ensimmäisenä mustan tytön, onko hän edelleen sitä mieltä, että tyttö kiinnostaa. Rouva ihmetteli, että toki hän on tulossa, mutta vasta ensi viikolla "käskin" tulla. Juu, kyllä, pahoittelin, mutta kun ohareita on tullut niin paljon, että on pakko varmistella, etten myy ei oota ja menetä erinomaisia koteja, taas kerran.


Tässä Alli ja Arvo ottavat pikku matsin. 

Ruokaillaan ja pissitään ulkona, sotketaan vähemmän sisällä

Totesin, ettei pissa - ja kakkarumbasta tule yhtikäs mitään, vaan minun on yksinkin kannettava pennut aitaukseen.
Sisällä viiletetään sinne ja tänne, tietenkin, revitään ja tutkitaan kaikki pikku hampuleilla. Kaktus oli siirrettävä ulkoruokintaan, koska sillä rupesi olemaan aikamoinen sulkasato😙Myrkyllinen se ei taida olla, siitäkään en ole varma. Amatsoninliljasta, myrkyllinen!, katkoin eilen huoneen puoleiset pisimmät lehdet pois. Varmuuden vuoksi.

Fiinu ei enää onneksi ole hermostunut, kun pennut ovat aitauksessa eli uskalsin jättää hänet ensimmäisen kuljetuserän kanssa, kun hain toisia. Ja uljas iskä-Väinö vahti vaavejaan arvokkaasti.

Väinö on tainnut periyttää upean ulkomuotonsa tehokkaasti mustille. Tytöistä tulee hirmu kauniita, näin uskon😄Arvon komeudesta puhumattakaan.

Fiinulta tulee niin paljon maitoa, että aamulla lakana oli märkä! Pitääkö ruveta lypsämään?
Hänellä taisi olla sen verran tukala olo, että kun avasin pesuhuoneen oven, (pakko pitää kiinni, että epelit suostuvat nukkumaan, koska ovat niin osallistuvia) hän hyppäsi vapaaehtoisesti tissittämään. Ja maitoa tippui papereiden päällekin!

Apassin korvat olivat nousseet ylös edellisyön aikana.

Mitäs sää mua siinä kyttäät? Kysyy Akusti.